tää on

niin hyvä runo!! kirjoitti:

Arno Forsius (nimimerkki Stetoskooppi)

Laihdutushuolia
Rouva Kielo Muodinorja,
nuorempana varsin sorja,
neljäkymmentä ja yksi
juuri saanut täytetyksi,
on nyt uusi turkki yllä
talvisäällä kävelyllä.
"Varmaan poden sydänvikaa
koska kerran tuota pikaa
alkaa kovin hengästyttää,
kulku täytyy keskeyttää.
Jos vain tulee ylämäki,
ohi menee kaikki väki."
Eipä arvaa seikkaa tätä
itsellensä tärkeätä:
vuodet taakse jääneet ovat,
työt ja toimet sangen kovat.
Paino myös on lisääntynyt,
sataan kiloon pysähtynyt.
Ollessansa viidentoista
tuskin uskoa hän moista
saattoi, että vielä kerran
painaa voisi tämän verran
kuin nyt vaaka näyttää.
Surulla se mielen täyttää.
Kun hän oli vielä vapaa,
noudatteli tätä tapaa:
Paljon liikkui ulkosalla,
usein tanssilattialla
pyöri poikain kanssa silloin,
harvoin syödä muisti illoin.
Sitten löysi oman armaan,
joka hälle aivan varmaan
ikisuuren onnen antoi.
Hän taas tälle lapset kantoi.
Vauvoja kun odotteli,
aina ruokaa mutusteli.
Lapsukaiset saatuansa
hillinnyt ei painoansa.
Perheelle kun ruokaa paistoi,
yhtä päätä siitä maistoi.
Suuhun pisti ruuan tähteet,
liikalihavuuden lähteet.
Pinnan alle kertyy rasvaa,
vyötärönkin mitta kasvaa.
Vaikka tiukan liivin laittaa,
joka hengitystä haittaa,
ei käy enää hame tämä,
mannekiinin esittämä.
Hankalaa on kumarrella,
kengät jalkaan asetella,
kun on vatsa tiellä aina.
Arkena ja sunnuntaina
lonkat, polvet tuskan tuovat,
harvoin yöllä levon suovat
Tällöin rouva huolten tähden
sanoi: "Lääkäriin nyt lähden!"
Tälle kertoi kaikki vaivat.
Tarinassa osan saivat
kokemansa suuret surut
kuin myös syödyt ruuan murut.
"Ankarasti pusken töitä,
lasten kanssa valvon öitä.
Tuskin koskaan ehdin syödä,
ruoka täytyy laiminlyödä.
Tauti varmaan tekee, jotta
paino nousee ravinnotta."
Käytiin läpi sairaan huolet,
hyvät sekä huonot puolet.
Ilmi tuli kaikki salat,
makeiset ja välipalat.
Sydän oli terve juuri,
kuorma sen vain liian suuri.
Lääkäri nyt neuvot antaa:
"Turha taakkaa moista kantaa,
kun voi päästä irti tuosta,
jälleen ilman vaivaa juosta.
Laihdutus on hoito tämä,
monen turhaan yrittämä."
"Lääkkeitä jos joku käyttää,
vatsan koittaa niillä täyttää,
pettyy varmaan katkerasti,
koska jälleen nopeasti
paino nousee monet kilot
pilaten näin hetken ilot."
"Turhat ovat vaivat tässä,
ellei pysty elämässä
uuteen tapaan syömään vähän.
Kokemuksen mukaan tähän
tarvitaan vain tahto suuri,
että onnistuisi kuuri."
"Ilman rasvaa täytyy olla,
kun syö sitä ruokaa, jolla
liikalihavuutta koittaa
itsekukin meistä voittaa.
Makeiset ja kahvileivät
paastoruokaan kuulu eivät!"
"Jauhoja ja perunoita,
kuin myös kermaa sekä voita,
harvoin pitää pöytään tuoda,
sokeritta kahvit juoda."
Suunniteltiin ruokalista
sallituista aineksista:
Piimää kaksi lasillista,
raakaraaste juureksista,
pari pientä maksanpalaa,
naudanlihaa sekä kalaa,
laiha keitto, kaalivuoka.
Täysin ilman leipää ruoka.
Potilas jo empi hiukan,
koska tuumi kuurin tiukan
kovin käyvän voimillensa.
Sitten voitti arkuutensa
päätöksen näin tehden vakaan:
"Varmaan laihdun", sen nyt takaan.
Ensin tuntui vaikealta,
sitten aina helpommalta.
Hyvin vältti kiusaukset.
Niin hän hankki vielä sukset,
joilla hiihti joka säällä
laaksoissa ja mäen päällä.
Paino laski alemmaksi,
viikossa noin kilon, kaksi.
Näöltänsä paljon nuortui,
ryhtinsäkin vielä suortui.
Mielen tunsi pirteäksi,
olon oikein keveäksi.
Kun on mennyt vajaa vuosi,
toinen jo on rouvan kuosi.
Mahdoton on paasto, luullaan,
mutta kuten tässä kuullaan,
käy se sentään mukavasti
onnelliseen loppuun asti.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä