Miksi aikuisia kotona asujia haukutaan jos ikää on yli 20-vuotta? Tietääkseni aikuisuuden on nykyään 18 ja joskus kauan sitten se oli muistaakseni 21. Suurin osa haukkujista on itsekin taitanut asua kotona vielä 18-vuotiaina. Itselläni on muutto piakkoin edessä omaan asuntoon, ei vuokra-asuntoon. Alle 30-vuotiaista suuri osa asuu vuokralle mikä on mielestäni typerää, mutta jos rahat haluaa sillai tuhlata niin kyllähän niin saa tehdä. Ja onneksi minun ei tarvitse mihinkään yksiöön muuttaa vaan säästetyt rahat riittävät jo isompaankin asuntoon. Vanhempien hyysättävänä en kuitenkaan ole ollut koska olen ollut töissä jo vuosia ja sitä paitsi monet tuttavapiirissäkin elelevät aika lailla samalla tavalla. Kaikki nämä tuttavat ovat lisäksi rehellisiä ja vastuuntuntoisia eivätkä käy viikottain nollaamassa päätään baarissa, vaan elävät niin kuin kunnon ihmisten kuuluukin. Se että muuttaa vuokralle asumaan ja elää sosiaali- ja opintotukien varassa ei mielestäni ole mitenkään parempi kuin vanhempien asunnossa eläminen.
Kotona asumisesta vielä
Täysi-ikäinen itsekin
312432
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Taitaa tuolta kehityspsykologian puolelta löytyä sellainen havainto, että normaalisti kehittyvät ihmiset haluavat itsenäistyä täysi-ikäisyyden saavutettuaan niin pian kuin kuin mahdollista. Siihen kuuluu elämän hallinnan opettelua, joka ei vanhempien luona samalla tavalla onnistu.
Olisiko tästä johtuen tullut sellainen yleinen käsitys, että jos tätä itsenäistymisen halua ei ole, niin voidaan epäillä henkilön henkisen kehityksen tasoa? Käytännön syyt kyllä monesti estävät tuota oman asunnon hankintaa tai vuokraamista ja silloin kun on pätevät syyt asua vanhempien luona, niin ei kai sitä pidetä mitenkään outona.
Asun nyt alle hiukan alle 30v kotona "tilanteenpakosta" Eli en halua maksaa vuokraa ja enkä ostaa omaa tällä hetkellä kerta juodun puolen vuoden päästä muutenkin muutamaan. Suurimman osan aikuisiästä tähän menessä olen asunut kotona ja säästänyt suuret määrät rahaa, realistisesti ajatellen voisin jäädä jo vähän päälle 30v eläkkeelle, mutta pidän elintasosta joten jään eläkkeelle joskus 40v:senä. Minä taas pidän kaikkia perseauksia ihmisiä jälkeenjäänneinä asu ne sitten omillaan tai vanhemillaan.
Ajatteles hiukan miten olet ne rahasi säästänyt? Sinähän
olet asunut vanhempiesi asunnossa, syönyt heidän ruokiaan,
käyttänyt heidän maksamaansa vettä ja sähköä.
Sinä olet ehkä säästänyt rahaa, mutta vastaavasti vanhemmillasi
on mennyt sinun kuluihisi enemmän rahaa kuin silloin
jos asunnossa asuisi 1 ihminen vähemmän.
Minusta ihminen on itsenäinen vasta kun on taloudellisesti
vanhemmistaan riippumaton. Sinä et sitä ole, koska
asut heidän asunnossaan.
Tuo kommentti "persaukisista" taas kertoo enemmän sinusta
kuin niistä halveksumistasi ihmisistä.
on paljon makseneet veroja ettei perseaukisten tarvi kuolla nälkään joka taas on minun perinnöstä pois. Sinä taidat olla jostain demari perheestä missä ei ole mitään jaettavaa ei edes niistä sossurahoista.
pokaalimamman poika :-)
Vai pitäisikö kirjoittaa pokaalimammanpoika :-D
Kaippa silti vastuuntuntoisena maksat vanhemmillasi asuessasi omat ruokakulusi, sähköstä kolmanneksen ja kohtuullisen summan vuokraa kuukaudessa?
Kuulostaa purkkapsygologialta, kun kaikki ihmiset halutaan ajatella yhteen muottiin.
Ei tuo taida kuulua mihinkään purkkapsykologiaan, siinä on ihan havaittu ja perusteltu ajatuksensa.
Minulla ei ollut mahdollisuutta asua vanhempien luona opiskeluaikana, mutta olin vähän kateellinen niille, joilla se mahdollisuus oli.
Painottaisia enemmän tuota halua itsenäistyä, kuin sitä, miten nopeasti muutetaan yksin asumaan. Jos ei ole halua itsenäistyä, tai mukavuudenhalu voittaa sen, niin se ei kerro ainakaan tavallista nopeammasta henkisestä kehityksestä. Käytännön asiat taas voi estää ne itsenäistymispyrkimykset ja jos opiskelut on mahdollista suorittaa vanhempien luota, niin miksi ei suorittaisi.
Työssäkäyvän kohdalla tilanne on toinen, ellei jälleen ole jotain käytännön esteitä yksin asumiseen, kuten jo vanhoista vanhemmista huolehtiminen. Silloin ei olekaan elätettävä, vaan elättäjä, niin kuin täysi-ikäisen työssäkäyvän normaaliin kehityksen kulkuun kuuluukin.
Neljäkymppisenä todennäköisesti eläkkeelle jäävälle:
Joo, voihan sitä säästämisen kannaltakin elämäänsä elää.;) Mulle henk. koht. on kylläkin tosi vierasta tuonkaltainen ajattelu elellä pelkästään "euron kuvat silmissä".
Ymmärrän kyllä toki, että on monia ammattialoja, joiden vuoksi "jälkeläisen" kotona eläminen voi olla hänelle itselleen ja koko perheelle mielekästä (esim. vaikka suuren maatilan pito & yrittäjyys siihen yhdistettynä). Itseäni kuitenkin lähinnä puistattaa ajatus, että miten paljon kokemuksia olisin menettänyt, jos olisin vietellyt elämääni aikuisiällä lapsuudenhimassa elellen... Siinähän kun kuitenkin varmaankin on aika vaikea päästä siitä teiniaikojen vanhempi/lapsi asetelmasta eroon (?), muunmuassa.
Itse muutin himasta jo alaikäisenä, ja täysin omasta tahdostani. Perhe oli ihan kunnollinen (akat. tausta, vaikka sillä nyt ylipäätään ei ole merkitystä..), että siltä pohjalta muuttaa ei olis tarvinnut. Itse kuitenkin halusin muuttaa ja voin sanoa olevani erittäinkin tyytyväinen vielä tänä päivänä siihen, että opin pesemään sukkani & keittelemään omat puuroni jo siinä vaiheessa, kun monet koulukavereistani vielä kiikuttivat pyykkinsä mutsin kivaan vaaleampunaiseen pyykkikoppaan...
Totta tietty, että taloudellisesti voi säästää asumalla kotona pidempään ja joissain tapauksissa tilanne voi kyllä varmaan olla ns. pakon sanelemakin. En siis tuomitse, mutta rehellisesti pakko myöntää, että saattaisin hieman vierastaa kolmeakymppiä lähestyvää kaveria, jolla ei ole mitään haluja irti iskän ja äidin huomasta.
Sinun kohdallasi tilanne ei kuitenkaan ilmeisesti ole ihan sellainen, eläkkeelle nelikymppisenä todennäköisesti jäävä kirjoittaja.:)
Ei kahden kotona asuvan nuoren henkisessä kehityksessä tai itsenäisyyspyrkimyksissä voida sanoa olevan eroja sillä perusteella onko opiskelija vai työssäkäyvä. Opiskelu ja työ eivät eroa toisistaan, eikä opiskelu ole sen parempi syy jättää toteuttamatta itsenäisyyspyrkimyksiä kuin työ.
Toisen haukkumisen perusteleminen vain henkisellä jälkeenjääneisyydellä on hieman (Jätän sanomatta:)
Molemmat poikani omistavat tilavan kaksion ja
suuren järven rannalla olevat siis kaksi kpl
talviasuttavia isoja vapaa-ajanasuntoja.
Siis eivät asu kotona.
Käytä järkeäsi ja vaikka kuinka kadehtisit, niin oma käytöksesi osoittaa luonteesi kierouden ja kataluuden ja kateuden ja lisäksi puuttuvan sydämensivistyksen ja loputtoman typerýyden.
oli 22-23 -vuotias, kun tutustuimme, ja hän asui edelleen kotona. Kun muutimme yhteen, hän ei osannut laittaa ruokaa, pestä pyykkiä, silittää vaatteitaan, ommella nappia... Oikeastaan on helpompi sanoa, mitä hän osasi: tiskata ja imuroida. Luultavasti hän ei osaa noita muita asioita vielä tänä päivänäkään.
Ehkä nykyisin nuoret ovat omatoimisempia ja oppivat nuo asiat, vaikka asuisivatkin kotona. En kuitenkaan usko, että läheskään kaikki. Ja siksi minusta tekisi jokaiselle hyvää asua yksin ennen kuin lähtee kokeilemaan asumista yhdessä jonkun kanssa.
Voisin väittää, että ihmisen psykologiselle kehitykselle on tärkeää elää elämänvaihe, jolloin henkilö joutuu huolehtimaan kaikista käytännön asioista itse sekä kantamaan täyden vastuun omista teoistaan. Omasta kokemuksesta voin sanoa että minulle tämä elämänvaihe meinasi jäädä liian lyhyeksi, muutettuani todella varhain tyttöystäväni kanssa asumaan. Onneksi vuosien varrella sisäistin asian todellisesta kasvamisesta, avasin silmäni maailmalle ja muutimme erilleen. En mainosta kenellekään eroamista parisuhteesta, jos muita eroamiseen vittaavia syitä ei ole kuin itsenäistyminen, mutta minulle tämä oli paras vaihtoehto.
Nyt olen elänyt vajaan vuoden omatoimista elämääni ja huomannut todellisen eron. Asioiden suhteellisuuden tajuaminen oli todella vaikeaa, kun joutui katsomaan liian lähelle itseä. Menneisyyttä sekä toisia ihmisiä on helppo arvostella, mutta näkemys omasta tämän hetkisestä elämästä on perspektiivinen.
En tarkoita itsenäistymisellä edellä mainittuja kotitalouteen liittyviä käytännön asioita, vaan mielen kasvamista. En pysty sanomaan että olisin ollut uusavuton tai mieleltäni kuin lapsi, kun asuimme yhdessä - uskon että ulkopuolisten silmäparien mielestä kaikki näytti olevan hyvin. Silti jokin sisälläni puhui toista kieltä.
Anteeksi saivarteluni otsikossa, mutta olen huomannut sen miten hvyä kotona on olla ja asua. Koti voi muuttua suurten suunnitelmien, tai hetken myrskyjen takia kauaskin pois tutusta ympäristöstä. Joskus on elettävä päivä kerrallaan, ja joskus huominenkin tuntuu olevan liian kaukana.
Toivottavasti edes joku jaksoi lukea tämän tekstin. Toivon kaikille hyviä hetkiä kotiin, koti on siellä missä sydän. Tällä hetkellä olen lentänyt kauas Suomesta, mutta asun silti kotonani.
Jos epäilet, ettei exäsi osaa noita asioita vieläkään, luuletko, että kotona asuminen jotenkin vaikutti asiaa? Minusta lähinnä kuulostaa, että löit hynttyyt yhteen uusavuttoman henkilön kanssa, kun kerran et perusasioita itsekään saanut häneen iskostettua (yrititkökään?). Sitä paitsi, kannattaisi tutustua todellisuuteen, jossa moni yksinkään asuva ei noita asioita hoida. Kotoa lähteminen ei sitä ihmisluonnetta kovin paljoa muuta, ja jos asiat tahtovat jäävät roikkumaan, siihen leväperäisyyteen saattaa jopa tottua.
Pyykinpesua lukuunottamatta nuo kaikki luettelemasi asiat myös käydään nykyään alustavasti jo peruskoulussa läpi (näin omalla kohdallani). Ihminen voi kyllä olla laiska, mutta taitamattomuus ja oppimattomuus kielii vallan muuta.
Niitä haukutaan samasta syytä kuin opiskelijoita, oppimattomia, köyhiä, varakkaita, missejä, rumia, urheilijoita, läskejä, yksinhuoltaja, lesboja, homoja, duunareita, akateemisia, tupakoitsijoita, absolutisteja, uskovaisia, ateisteja, kapiaisia, sivareita, tumma ihoisia, vaaleita, tms.
Se osoittaa vain suvaitsemattomuuta, kykyä ymmärtää elämää oman elämän ulkopuolelta. Haukkuminen kertoo enemmän haukkujasta kuin haukuttavasta. Haukkumisen taustalla on usein katkeruutta.
mieleesii myös sellainen juttu kuin opiskelu? Esim vanhempasi tahtovast asua rovaniemellä, mutta tuo mahdollinen haluamasi opiskelupaikka sijaitsisi esim tampereella?
Niin eiköhän silloin olisi järkevintä muuttaa sinne opiskelun perässä? Opiskelija-asuntolaan tai sitten ihan omaan kämppään.
Itellä ainakin tuli myös tarve itsenäistyä,ja nyt tyytyväinen että asun omillani ja voin itse ottaa vastuuta asioista jne.
Joo, omassa kämpässä asuminen ei välttämättä tarkoita itsenäistymistä tai vastuuta. Aika monta esimerkkiä tunnen...
Varsinkin läheisyys/perhekielteisessä yhteiskunnassamme on tuo nopea muuttaminen melkoa tärkeää näköjään....
Olin 23 kun muutin pois kotoa. Asuin suurimman osan opiskeluajasta kotona, koska koulu lähellä. Muutin poikakaverini kanssa vuokralle, jossa asutiin vuosi. Tällä hetkellä asutaan yhdessä omassa omakotitalossa ja olen 25 v. En ole päivääkään ktunut,etten muuttanut aiemmin. Kotityöt ovat sujuneet, koska meillä oli kotona tapana, että lapset osallistuvat kotitöihin lapsesta asti.Ei mitään järkeä maksaa vuokraa liian aikaisin, jos kotonakin voi asua.
Ittelläni ainaskin oli lukion jälkeen kova hinku pois kotoa. Tietysti opiskelu Hgissä oli suurin syy lähteä, mutta en usko, että olisin halunnut jäädä isän ja äidin luo asumaan, vaikka olisivat olleetkin opiskelupaikaani lähellä. Muiden itsenäistymisestä ja vastuuntunnosta en tiedä, mutta itse ainakin tunsin, että haluan hoitaa arkeni ihan itse, asua yksin ja pitää huolta itsestäni ja asioistani.
Vanhempani ovat vielä sellaisia hössöjä ja tuntui, että joka asiaan pitää tarttua ja olla neuvomassa ja ohjaamassa. Ihmisellä (tai ainakin minulla oli) kun luulisi olevan tarve olla itsenäinen ja päättää omista asioistaan.
Minulla on ystävä, joka asui kotonaan 26-vuotiaaksi asti. Täytyy sanoa, että kyllä sitä joskus vähän ihmettelinkin. Hänkin sanoi syyksi sen, että säästää rahaa asumalla kotona. Mutta kyllä se aika hurjalta vaikutti, kun piti aina ilmoittaa vanhemmille, jos esim. luennot oli vaikka peruttu tai tapahtui jotain yllättävää. Itsestä taas tuntui ihanalta, kun sai tulla kotiin ja olla ihan omissa oloissaan tai tehdä mitä huvitti eikä kukaan ole kytistämässä, että milloin tulet kotiin ja missä olet ja mitä teet.
Nyt lähemmäs kolmikymppisenä se kaverini muuten ei ole vielä seurustellut kertaakaan, on vieläkin kiinni vanhemmissaan, lomailee heidän kanssaan ja muutenkin käy esim. syömässä heillä. Aika hurjaa!
Sanoisinpa, että harvoin on taloudellisesti järkevää muuttaa pois lapsuudenkodistaan. Käytännössä silloin , kun työpaikka sijaitsee toisella paikkakunnalla.
Teettekö kaikki muutkin päätökset sen mukaan, mikä on taloudellisesti järkevää?
Ajatteko maitopurkin kokoisella Suzukilla? Ostatteko vaatteenne kirpputorilta? Syöttekö pelkästään euroshopper ruokia?
Mielestäni suurin syy sille, että aikamiespoikien pitäisi muuttaa pois kotinurkista, on se, että vanhemmat ovat tehneet kovan työn syöttäessään kersaansa ensimmäiset 18v, ja ovat moisen urakan jälkeen ansainneet omaa rauhaa.
Maaseudulla pekkojen pyöriminen heinäseipään ympärillä on hyväksyttävää, jos heistä on korvaamaton apu kotitilan pyörittämisessä.
Aloitin koulun vieraalla paikkakunnalla ja mun meinas hajota pää siellä. Muutto oli syksyllä ja jo loppukesästä olin masentunut koko asiasta, koska mua ei olis hirvittävästi kiinnostanu lähtee vieraalle paikkakunnalle. Opiskelupaikkakunnalla olo oli kuin kuilun reunalla, koko ajan olin levoton, masentunut ja väsynyt. Peräti kolme kuukautta kituutin siellä ja sitten muutin takaisin kotiin. "Vielä kaksi vuotta kehtaan asua kotona", ajattelin ja aloitin kaksivuotisen koulun kotipaikkakunnalla. Keväällä mun pitäis valmistua, jolloin olen 23 ja siinä vaiheessa on kyllä pakko muuttaa omaan kämppään, koska näiden kahden "välivuoden" jälkeen on Kyllä olen tätä hävennytkin välillä, kun suurin osa mun ikäisistä asuu jo omillaan. En pahemmin mainitse asuvani kotona. Jos kysytään, missä asun vastaan sanomalla kotipaikkakuntani. Vasta jos kysytään, että asutko omassa kämpässä niin sitten on tietysti pakko vastata, että eikun kotona.
Se on niin helppoa vaihtaa paikkakuntaa, jos siellä asuu parikymmentä kaveria tai jos muuttaa kumppanin kanssa asumaan. Rankinta on niillä, jotka asuu vieraalla paikkakunnalla, on sinkkuja ja haluaa seurustella vain sellaisen ihmisen kanssa, jota kohtaan oikeasti tuntee jotain. Sellasia ihmisiä ei voi poimia mukaansa baarista eikä varsinkaan vaihtaa heti toiseen, jos nykyinen ei ihan vastannutkaan odotuksia.
Naurattaa nämä äidin mussukat, jotka muuttavat 18-vuotiaina yksin asumaan. Ovat olevinaan tosi itsenäisiä, vaikka eivät osaa siivota omaa virtsaansa wc-pöntön reunoilta. Rätti ei pysy muutenkaan kädessä eikä ruokaa osata tehdä. Elellään tonnikalalla ja Saarioisten pitsoilla kuukausikaupalla. Pyykit viedään luonnollisesti vanhemmille pestäväksi, unohdetaan maksaa puhelinlasku, palauttaa kirjaston kirjat, tilataan pikaluottoja ja päädytään lopulta maksuhäiriörekisteriin...
Kaiken huippu on se, että tällaiset "itsenäiset" sitten naureskelevat niille jotka asuvat vanhempien kanssa yli 20-vuotiaina.
Nimimekille joo-o.:
Taidat olla aika nuori vielä(?). Mä hlö.koht. muutin alaikäisenä ihan "ilolla itsenäistyä" pois himasta. Kolmensadan kilometrin päähän lapsuudenkodistani muutin, eikä mulla muuttovaiheessa ollut kyllä "poikaystistäkään", kenen luokse olisin kamani roudannut. Tosin myöhemmin löytyi sellainenkin, tutustumisen kautta.;)
Ei ole kertynyt maksuhäiriöitä tms. muutakaan mainitsemiesi "mussukoiden" taakkoja selkään. 21 -vuotiaana olin jo yliopisto-opiskelijana, ja asuin kolmannella paikkakunnalla ( lapsuudenkodin paikkakuntani lisäksi). Hyvä homma, että on tullut tuli Suomeakin nähtyä monelta kantilta, kun veri vetää kuitenkin jossakin vaiheessa ulkomaille.
Ja rätti pysyy muuten oikein hyvin kädessäni.;D
Täytyy tähän väliin sanoa, että duunissani olen jutellut joidenkin vanhemman ikäluokan ihmisten kanssa, joiden lapset ovat juuri täyttäneet 18-20 vuotta. Monet näistä vanhemmista ovat sanoneet, että odottavat kyllä kovasti, että lapset lentävät pesästä ulos. Kuitenkin lapset ovat jo aikuisia ja vanhempien oma elämä alkaa vähn niinkuin uudestaan.
Eräskin mies sanoi, että hän tuskin koskaan riitelee poikansa kanssa nykyisin, kun tämä muutti omaan kotiin. Aikaisemmin riitoja oli päivittäin. Sama miekkonen kertoi myös, miten ihanaa on se, kun on saanut lapset kasvatettua omaan elämäänsä ja nyt on aikaa itselle ja vaimolle. Olivat itseasiassa lähdössä pitkälle joululomareissullekin vaimonsa kanssa.
Itsekin ajattelen kyllä niin, että kun omat lapset kasvavat, niin tottakai oletan, että olen heille opettanut elämän eväät, että he uskaltavat itsenäistyä, kun sen aika koittaa. Ruoan tekeminen ja siivoaminen esim. kuuluu luonnollisena asiana lastenkin elämään. Ei vanhemmat ole mitään orjia. Kyllä lastenkin kuuluu oppia ko. asiat.
Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö vanhemmat seisoisi lastensa turvana, jos hädän hetki iskee. Liika paapominen vain tuntuu karhun palvelukselta. Valitettavasti kun ne vanhemmat ei elä ikuisesti. Ja kuinka opettaa sitten taas omat lapset itsenäisiksi ja toimeliaiksi, jos itse on elänyt paapottavana.
Mielestäni on eri juttu, jos elää himassa ja oikeasti osallistuu kodin töihin, tekee ruokaa, siivoaa säännöllisesti ja tekee muita kodin töitä. Mutta sehän näiltä vanhempien paapottavilta usein unohtuu. Ollaan parikymppisenä kuin ikuisia kymmenvuotiaita.
Omasta puolestani voin sanoa, että muutto paransi välejä vanhempiini. Kotona asuessani joutui olemaan varpaillaan, että kukahan mistäkin valittaa seuraavaksi. Myös isän neuvoille aloin olemaan pahasti allerginen, halusin ajatella ja toimia itse.
Nyt ei kukaan valita valojen päälle jättämisestä, veden tuhlailusta ym. Itsepähän maksan mitä käytän.
Kaikkien vanhemmat eivät edelleenkään asu pääkaupunkiseudulla, mistä pääsee kätevästi bussilla kouluun ja/tai töihin. Osa muuttaa nuorena koulutuksen perässä kotoa pois, koska ei halua (ymmärrettävistä syistä) tehdä joka päivä kahdensadan kilsan koulumatkaa. :=)
"Vanhempien hyysättävänä en kuitenkaan ole ollut koska olen ollut töissä jo vuosia ja sitä paitsi monet tuttavapiirissäkin elelevät aika lailla samalla tavalla."
Kai maksat vanhemmillesi asumisesta, ruoasta, sähköstä, vedestä... Vanhemmille on taloudellisesti aika iso paukku elättää yhtä lasta täysin kolmekymppiseksi. Se tulee huomattavan paljon kalliimmaksi kun heittää esim. opiskelijalle 100e/kk välttämättömiin menoihin.
Minä ainakin asun "ilmaiseksi" ja heti muuttaisin pois jos mainitsemistasi asioista joutuisin maksamaan.
Omat kuluni maksan ja huolehdin myös jokapäiväisistä ruokahankinnoista ym. kuluista joten kyllä asiat ovat kunnossa. Molempien vanhempien kanssa en edes asu, ainoastaan toisen joka on kaiken lisäksi työtön. Joten tässä tapauksessa minä olen ollut se elättäjä eikä vanhempani.
Sun toimintasi on kyllä hyvinkin eri asia, kuin monella muulla lapsuuttaan vanhempinen nurkissa venyttävillä.:) Mieleeni juolahti ajatus ihailtavan kypsästä toiminnasta.
Pitää huolta vanhemmistaan... On kenties totta, että suomalaisessa yhteiskunnassa sun tapaisesi huolenpito omasta vanhemmastasi on enemmänkin poikkeuksellista, kuin sääntönä.
Taitaa suurin osa kirjottajista olla kaupunkilaisia.
Meillä täällä maalla/maatiloilla ei ymmärrettävistä syistä kotoa pois muutto ole kovin helppoa jos meinaa jatkaa tilanpitoa. Tuttavapiirissä asuu parhaimmillaan kolme sukupolvea samassa talossa. Mutta ovathan talot täällä maalla hieman isompia kun joku 70 neliön loukko...
Olen tässä taannoin tutustunut tadjikistanilaisiin tapoihin. Siellä perheen nuorimmalla miehellä on velvollisuutena jäädä hoitamaan äitiään ja isään. Mutta ei siellä mitään vanhainkoteja ole nähtykään. On kai tämä vähän aiheesta poikkeavaa...