YTN ylempien th sopimusrajasta

Ylempi toimihenkilö on jäänne 70 luvun työmarkkinapolitiikasta. 70-luvulla toimihenkilöiden edunvalvonta eteni voimakkaasti ja matalapalkkaiselle ”henkisentyön ryhmälle” saatiin luotua omat työehtosopimukset, jotka nostivat ryhmän palkat ja työsuhteen edut sille kuuluvalle tasolle. Ongelmaksi työnantajapuolelle sopimuksissa muodostui se, että osa toimihenkilöistä oli yrittäjien ja omistajien edunvalvojia ja kantoivat heidän puolestaan yritystoiminnallista ja taloudellista vastuuta. Korostan, että kysymyksessä ei ole ns. normaalisti työtehtävään ajattelemamme vastuu. Ratkaisuksi silloinen stk, Suomen työnantajien keskusliitto esitti, että toimihenkilöiden TES:n ei tule koskea ko. ryhmää ja, että se erotettaisiin omaksi ryhmäkseen toimihenkilöistä ja sitä nimitettäisiin ylemmiksi toimihenkilöiksi. Esitys oli hyvin looginen ja ymmärrettävä ja se hyväksyttiin ns. kirjoittamattomaksi säännöksi. Vuosikymmenet järjestelmä on toiminut hyvin. Toimihenkilöiden TES:t ovat kehittyneet hyvin ja pääsääntöisesti STTK:laisten toimihenkilöliittojen toimesta. Yksityisellä sektorilla Teknisten liitto on ollut veturi, jonka imussa Insinööriliitto on kyennyt kehittämään oman ryhmänsä etuja. Lukijan täytyy nyt ymmärtää se, että suhde Teknisten liiton ja Insinööriliiton jäsenkunnan välillä on ollut toinen tuona aikana. TL on edustanut enemmistöä ja luonut massallaan pohjan sopimuksille. Näiden kahden organisaation sopimukset ja toiminta ovat olleet toisiansa tukevia.
90-luvulla tilanne muuttui. Silloinen TT:n (ent. stk) koulutuspolitiikan johtaja Kari Purhonen loi pohjan strategialle, jolla yritysten tulosta ja omistajien etua voidaan kehittää merkittävästi. Hajoittamalla TES:t sopimustoiminta siirtyy yksipuolisesti työnantajien käsiin. TES:ien hajoittamiselle TT:llä oli käsissään hyvä lähtökohta; ylempi toimihenkilö. Sinällään itse ylempi toimihenkilö ei ole se ratkaisu vaan se, että vahvat sopimukset suojasivat pääsääntöisesti teknikkotutkinnon omaavia toimihenkilöitä ja sopimukseton ylempi oli tutkintoarvoltaan insinööri. Luotiin merkittävä koulutuspoliittinen uudistus ammattikorkeakoulu. Ammattikorkeakoulu ei ole uusi ilmiö mutta se oli merkittävää, että uudistus sidottiin teknikko-koulutuksen lopettamiseen. Kukaan muu ei ajanut niin innokkaasti teknikko-koulutuksen lopettamista kuin TT ja sen edusryhmät. Stategisesti taitavasti ajateltu toimenpide. Kun teknikot loppuvat, loppuu myöskin yksityisen sektori toimihenkilöiden TES:ien selkäranka Teknisten Liitto ja sen mukana vahvat työehtosopimukset. Strategiaan kuului luonnollisesti se, että kun teknikoita ei enää ole eikä tule niin toimihenkilöiden tehtäviin sijoitetaan aina insinööri (tradenomi samoin) ja yksikertaiseen logiikkaan luottaen heidät nimitetään ylemmiksi toimihenkilöiksi. Ei siksi, että tehtävä olisi vaativa vaan siksi, että sopimustoiminnassa on olemassa porsaanreikä, joka antaa oikeuden solmia työsopimuksen ilman työehtosopimuksen taakkaa.
Täytyy antaa tunnustus EK:lle, sen strategia on toteutunut täysin. Se on saanut jopa kaksi ammattiliittoa toimimaan omana edunvalvojanaan palkansaajien keskuudessa yksityissektorilla; tradenomiliiton ja insinööriliiton (yht. YTN).
Olisi toivottavaa, että näiden kahden liiton jäsenet huomaisivat tämän kehityksen ja lähtisivät vastarintaan. Sopimukseton tila ei ole kenenkään palkansaajan etuus. Lisäksi jäsenten on syytä reagoida siihen, että nimenomaan EK (ent. TT ja ent stk) ajaa toimihenkilöiden neuvotteluissa YTN:ää valtavalla paineelle pääneuvottelijan asemaan. Kertaan tämän vielä, elinkeinoelämän keskusliitto kantaa huolta siitä, että YTN:n asemaa täytyy vahvistaa. Mikä logiikka on siinä, että ”pahin vastustaja” asettuu tukemaan järjestöä, jonka mielletään jäsenistöineen eniten rokottavan heidän tulostaan!
Mainitussa teknologiateollisuudessa tilanne on se, että vahvan TES:n piiriin kuuluu 14 %:a alalla työskentelevistä toimihenkilöistä ja ns. sopimusten piiriin kuuluu 29 %:a.
Katson, että kirjoituksessaan Ismo Kokko asettuu puolustamaan asioita, jotka eivät ole yhteneviä edustamansa jäsenryhmän etujen kanssa.