5 vuotta

Kyllä eron kokonaan läpikäyminen kestää pitkään. Varsinkin jätetylle puoliskolle. Eropäätöksen tehnythän on asiaa ehtinyt pohtia rauhassa, varmastikin tunnekuohuissaan, mutta ilman koko muuta erohässäkkää. Jätetylle asian työstäminen on muutenkin vaikeaa, kun katkeruus lyö kaikkien muiden tunteiden yli.

Itse sain paperit ihan yllättäen eteeni yhtenä aurinkoisena aamuna. Ei kai siinä muu auttanut, kuin vuokrata heti kämppä, hankkia pakettiauto ja muuttaa pois. Lyhyesti ehdin lapsille kertoa, että iskä muuttaa nyt. Toinen oli kesäleirillä, toinen mummolassa.

Onneksi asiaa selvensi se, että asia tuli sen verran selväksi heti kättelyssä, ettei yhteenpaluusta sen enempää tarvinnut keskustella. Säästyi sekin aika surutyöhön.

Alku meni siinä, että opettelin olemaan lapsille läsnä, vaikkakin etäiskä. Ja tietenkin ahkeraan irtosuhdeiden harrastamiseen. Pian normaali eläminen loksahteli kohdalleen. Kämppä oli kunnossa. Lasten kanssa rutiinit löydettiin. Tilillä oli ensimmäistä kertaa elämässä rahaa tilipäivän lopulla sitten häiden. Tilinkäyttöoikeus oli nyt vain minulla. Tietenkin ahkerasti tuli irtosuhteita harrastettua yhä edelleen.

Sittenpä kävi niin, että tapasin naisen jota halusin nähdä aina vaan uudestaan. Siinä irtosuhteiden ohessa. Lapsetkin tuli lopulta esiteltyä. Yhteenkin muutettiin. Hyvin onnellisia ollaan.

Silti, aina välillä, ero harmittaa.

ja sitt alko taas elämä

ja kaputt.. enää ei liikuta exmieheni tekemiset ja jurnutukset on loppu. En muista edes hänen puhelinnumeroaan. Aika hyvin ja en haluakkaan muistaa, yhtään mitään...

.. ja vieläkin joskus vihlaisee, kun ex-miestä näen - lasten vuoksi siis.

Ja kymmenen vuotta meni siksi, että en löytänyt itselleni sopivaa kumppania ennen kuin monen epäonnistuneen suhteen jälkeen, vasta 10 vuoden kuluttua.

Exmies meni heti liitostamme uuteen avioliittoon ja perusti uuden perheen.

Olen surullinen elämästäni. Vaikka onnellinen tämän uuden kumppanin kanssa kyllä.
Arvet jäävät.