Kuinka suhtaudutte naiseen/mieheen, joka on pidättäytynyt seksistä todella pitkän ajan?
Olen nelikymppinen nainen. Viimeksi harrastin seksiä viime vuosituhannella (sen puolivälin jälkeen...) ja silloinkin kyseessä oli hyvä työkaverini, naimisissa ollut mies - mahtavaa se oli niin kauan kuin sitä kesti. Yhden yön juttuja olisi tarjolla, mutta niistä tulisi lutkamainen olo. Pitempää suhdetta en viitsi enää edes etsiskellä.
Jos siis tulisi vastaan mahdollinen sänkykumppani, kuinka hän mahtaisi suhtautua ihmiseen, joka on niin ruosteessa, että jopa suuteleminen tapahtuu kuin sitä "ekaa kertaa"? Näyttäisinkö vialliselta vai miltä?
Olen nelikymppinen nainen. Viimeksi harrastin seksiä viime vuosituhannella (sen puolivälin jälkeen...) ja silloinkin kyseessä oli hyvä työkaverini, naimisissa ollut mies - mahtavaa se oli niin kauan kuin sitä kesti. Yhden yön juttuja olisi tarjolla, mutta niistä tulisi lutkamainen olo. Pitempää suhdetta en viitsi enää edes etsiskellä.
Jos siis tulisi vastaan mahdollinen sänkykumppani, kuinka hän mahtaisi suhtautua ihmiseen, joka on niin ruosteessa, että jopa suuteleminen tapahtuu kuin sitä "ekaa kertaa"? Näyttäisinkö vialliselta vai miltä?
Vastaukset 13
Vanhimmat
tulisi todella lutkamainen olo, jos sekstailisin
naimisissa olevan työkaverini kanssa.
Taidat olla nyt oikein ylpeä itsestäsi?
minä ainakin olen ylpeä hänen puolestaan...
No mä olen suunnilleen samassa tilanteessa miehenä. Irtosuhteet ei kiinnosta ja sen vuoksi monesti tullut noloja tilanteita yöelämässä, kun itse haluaa edetä hitaasti. Viimeisestä seksiin johtaneesta suhteestakin on jo..., no lähellä vuosituhannen vaihdetta kuitenkin. Tottakai usein tulee miettineeksi vastaan tulleita naisia seksikumppaneina ja jos kiusaus käy kovaksi niin ajattelee vaan avantouintia tai jtkin muuta vastaavaa, jotta hillintä säilyy. Mutta myönnetään että olo on kuin ensikertalaisella kun pidemmälle etenee. Onko se sitten hyvä, en tiedä mutta eipä ole morkkiksia ainakaan ja ainahan on kiva aloittaa uudet asiat tyhjältä pöydältä.
Niin ja samaa ikäluokkaa ollaan.
Kun viimeisin suhteeni päättyi, niin mietin vähän tarkemmin mitä syitä päättymiseen oli. Huomasin, että syyt on ihan samoja kuin aikaisemmissakin suhteissa. Ne kaikki alkoi makuuhuoneen kautta ja kesti aina alle kaksi vuotta. Syyt oli sellaisia, jotka olisi huomannut jo aikaisemmin, jos olisi ensin seurustellut ja tutustunut toiseen. Arvioinut sitä, onko vakavalle suhteelle edellytyksiä, miten hyvin sovitaan yhteen ja vasta sen jälkeen harkinnut syvempää kumppanuutta.
Niinpä päätin, että seuraava suhteeni ei ala makuuhuoneen kautta, vaan tutustumisella ja vasta sitten kun uskoo suhteella olevan tulevaisuutta, voi mennä fyysiselle tasolle ja muuttaa yhteen jne. Aikaa on kulunut yli kolme vuotta ja ne pari tutustumista, joita on tänä aikana ollut, ovat päättyneet melko pian. Silloin kun vielä seurustelin viimeksi, en olisi uskonut pärjääväni ilman seksiä edes montaa päivää, mutta yllättävän helposti sopeutuu, eikä seksi ole edes mielessä samoin kuin silloin, kun se kuului jokapäiväiseen elämään.
Yli kolme vuotta on pitkä aika ja tänä aikana olisi ollut mahdollista aloittaa uusia suhteita makuuhuoneen kautta. Miesten sanotaan olevan vain seksin perässä, mutta yllättäen onkin vaikeaa löytää naista, joka tahtoisi tutustua ennen seksi- ja muun yhteisen elämän aloittamista. Tästä aiheesta keskusteltiin tänään toisaalla ja sielläkin kirjoitin, ettei läheskään kaikki miehet (ainakaan enää 30 iässä) halua niitä suhdedraamoja, joita liian nopea yhteiselämä vielä melko tuntemattoman kumppanin kanssa sitten hyvinkin pian aiheuttaa.
tuo keskustelu oli. Haluaisin lukea sen.
Terveisin yli kolmekymppinen mies, joka ajattelee samoin kuin sinä.
p.s. Oletko muuten miettinyt, että naiset eivät ehkä tunne itseään riittävän halutuiksi/viehättäviksi, jos mies haluaa ensin kunnolla tutustua ihmiseen ja hänen ajatuksiinsa ennen kuin edes varovasti ehdottaa/koettaa viedä suhdetta fyysisemmälle tasolle? Itselle on tullut tällaista mieleen, kun muutamien tapaamiskertojen jälkeen en intohimoisesti ehdottelekaan mitään vaan haluan ensin tutustua paremmin. En ole koskaan syttynyt tuntemattomiin ihmisiin. Usein on tuntunut siltä että nainen ikään kuin pettyy joko minun syttymättömyyteen alussa tai sitten omaan viehätysvoimaansa ja juttu jääkin sitten noihin muutamaan tapaamiseen.
Noin se näyttää menevän. Aluksi flirttivaiheessa kaikki sujuu, pientä orastavaa ihastumisen tunnetta on ilmassa, mutta jos parin tapaamisen jälkeen ei vielä ehdottele seksiä tai esitä pelimiesmäisiä ikuisen rakkauden tunnustuksia vielä tuntemattomalle seuralaiselle, niin homma laimenee. Ihastuksen tunteensa voi ilmaista monin tavoin ja vaikka nainen saisi siten kokea itsensä huomioiduksi ja pidetyksi, se ei näytä riittävän. Myös läheisyyttä voi kokea muutenkin kuin sisäkkäin, mutta se ei myöskään näyttäisi riittävän. No sekin kertoo jotain seuralaisesta, ei välttämättä mitään negatiivista, mutta sen ettei hän ole sopiva minulle.
Täytyy myöntää, että itsekin olen joskus ihastuksissani edennyt nopeasti, mutta juuri sellaisen tavan olemattomaksi jäävät tulokset pysyvässä mielessä on saaneet vaihtamaan menetelmää. Kumppania voi etsiä esim. hakemalla yhden yön juttuja ja toivomalla, että jokin niistä joskus kantaa vähän pitemmälle, tai vaihtoehtoisesti tutustumalla ensin. Pidän tuota jälkimmäistä parempana silloin, kun pääasia ei ole kaatojen määrä, vaan laatu. Jos suhde aloitetaan seksillä, niin voi kysyä etsitäänkö silloin kumppania ihan oikeasti tositarkoituksella, vai minkä perässä silloin ollaan.
Ihastumisen tunteen luuleminen ikuisesti kestäväksi rakkaudeksi kuuluu tunne-elämän kehityksessä tuonne teini-iän vaiheille. Että rakkauden tunnustus merkitsisi jotain, täytyy ensin tuntea toinen. Pari keskustelua ei siihen riitä, varsinkin kun ihmiset niin usein toimivat toisin kuin puhuvat ja sen miten toinen toimii, huomaa vasta tutustumisvaiheessa. Siksi pidän parempana tuon tutustumisvaiheen sijoittamista ennen yhteisen elämän aloittamista, jos on tarkoitus muodostaa ihan aikuinen suhde, jolla on ainakin aloitustilanteessa edellytyksiä kestää vaikka loppuelämän.
Seksikään ei ole niin loistavaa sellaisen kanssa, jonka kanssa ei henkisellä ja tunnetasolla löydy yhteyttä. Sen voi kokeilla ensin ja todeta niin olevan, tai sitten katsoa ensin löytyykö sitä yhteyttä henkisellä puolella. Jälkimmäisen kaavan noudattajia ei vain näytä olevan niin paljon kuin ensin mainitun, minua sen huomaaminen osittain yllätti mutta jatketaan katselua. Sinkkuna täytyy aina olla pientä pilkettä silmäkulmassa sormuksettomia neitoja jututtaessa, ehkä joskus löytyy samoihin periaatteisiin päätynyt tapaus. Tähänastisten kokemusten perusteella olen ihan samoilla linjoilla kanssasi. Niin se varsinainen vastaus :) Se aikaisempi keskustelu, johon mainitsemani kommentin laitoin löytyy tuolta miehen logiikka –palstalta tuosta ketjusta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000010&posting=22000000020814120
Positiivisesti ajatellenhan se on juuri näin:
"Aluksi flirttivaiheessa kaikki sujuu, pientä orastavaa ihastumisen tunnetta on ilmassa, mutta jos parin tapaamisen jälkeen ei vielä ehdottele seksiä tai esitä pelimiesmäisiä ikuisen rakkauden tunnustuksia vielä tuntemattomalle seuralaiselle, niin homma laimenee. Ihastuksen tunteensa voi ilmaista monin tavoin ja vaikka nainen saisi siten kokea itsensä huomioiduksi ja pidetyksi, se ei näytä riittävän. Myös läheisyyttä voi kokea muutenkin kuin sisäkkäin, mutta se ei myöskään näyttäisi riittävän. _No_sekin_kertoo_jotain_seuralaisesta,_ei_välttämättä_mitään_negatiivista,_mutta_sen_ettei_hän_ole_sopiva_minulle._"
Sopivaa ja samalla tavalla ajattelevaa naispuolista tapausta ei siis vain ole kävellyt vielä vastaan. Itselleni tuntuu tuollainen parin-kolmen kuukauden tutustumisvaihe olevan välttämätön, ennen kuin voin kehenkään ihastua. En tiedä onko se sitten jonkinlainen suojautumisrefleksi vai mikä, mutta jos hakee kumppania loppuelämäksi, voi mielestäni toimia harkitusti.
Yhden / muutaman illan suhteet eivät ole koskaan mitään minulle antaneet, joten luovuin niistä jo nuorella iällä, n. 23 ikäisenä. En ehkä sitten ole niin miehekäs mies, kun minulle se kaatojen määrä ei ole koskaan ollut tärkeää. Olen koettanut panostaa enemmänkin laatuun. Tuollainen yltiöpäinen ympäriinsä paneskelu herättää minussa lähinnä sääliä ja omakohtaiset muistikuvat viimeisistä yhdenillanjutuistani ovat lähinnä etovia. No olen mitä olen, vaikka osaksi naisen mieli miehen ruumissa, mutta pääasiahan on että tietää itse mitä haluaa ja pyrkii elämään elämäänsä sillä tavalla, että se tuntuu itsestä oikealta.
Sen vuoksi varmaan olen sinkku kun yleensä sänkyyn on menty suhteen alussa. Juuri tänään päättyi sellainen lyhyt suhde. Missä ei kunnolla edes kerennyt tutustua. Seuraava suhde saa alkaa tutustumisella. Mikä on sopiva aika? Siihen ei ole mitään aikarajaa. Sitten kun tuntuu siltä. Pisin selibaatti mulla oli kun olin raskaana ja vauva-aika. Ei siinä edes käynyt seksi mielessä. Luonto on varmaan sen järjestänyt sillain. Kyllä sitä vähän mietti, että onko taidot jäljellä kun asia kävi teoriassa mielessä. Naisella vähän vartalo muuttuu raskauden ja imetyksen jälkeen. Sitä mietti, että onko haluttavan näköinen. Hyvin olen palautunut. Selibaatin katkaisi mun entinen ja hän ei huomannut mitään eroa.
Eihän nyt helvetti! Miksi normaali naista saava mies tyytyisi naiseen, joka nai kerran vuosikymmenessä? Joku syyhän siihen selibaattiin on. Joko ei kiinnosta, tai sitten ei saa. Edellinen syy pahempi kuin toinen.
Peräkammarien tumppuunvetäjät paskaa jauhavat, että asialla ei ole merkitystä. Ei tietenkään heille olekaan. Olet kuitenkin parempi kuin heidän pumpattavat barbaransa. Seksillä on merkitystä. Ihminen ei ole inhimillinen eikä lämmin, jos seksi elämästä puuttuu.
Sinulle on käynyt todella huonosti elämässä.
Esitin ehkä kysymykseni väärällä tavalla - kaikuhan vastaa samalla tyylillä. Kyse oli siitä, miten ruosteinen ihminen nähdään muiden silmin. V----maisesti, ainakin lauantai-iltana, näköjään. ;)
Olen tosiaan ollut pitkään "ilman". Nuorempana yrittäjiä riitti monelle sormelle kerrallaan, mutta jo muutamassa tunnissa selvisi, että ukkomiehestä oli (taas) kysymys. Jostain syystä minulle on noita siunaantunut, liekö jokin aura tai karma kyseessä. Yrittäjän kiireet ovat vieneet vapaa-ajan, mutta ne harvahkoon vastaan tulleet vikittelijät ovat aivan poikkeuksetta yhä ukkomiehiä. Tällä alalla niitä makupaloja riittää katseltavaksi päivittäin.
Fyysisen lähestymisen on oltava hidasta, joten siviilisääty selviää minulle poikkeuksetta ennen kuin mitään ehtii tapahtua. Haluan myös, että jonkinlaista kiintymystä on olemassa, enkä halua tervehdyshalausta pitemmälle puolituntemattoman kanssa. Mieli kyllä tekisi: sanotaan miesten ajattelevan seksiä joka 7. minuutti, mutta minä ajattelen sitä noin 3 minuutin välein. Vähintään. Puute ei siis ole halusta (eikä kyvystä tai taidosta...muistaakseni) vaan sopivasta vastakappaleesta.
Olen ajan mittaan ruvennut tottumaan siihen, ettei sopivaa miestä edes löydy. Aika surullinen ajatus, että naimiset tulivat tehdyksi hamassa nuoruudessa, mutta kaikkeen tottuu. Sinkkuna välttyy lisäksi monelta harmilta, esim. avioerolta ja kaukosäätimestä kinastelulta.
Tämä kirjoitus oli nyt tällainen yhden illan ja aamun juttu - menen vilkaisemaan, josko tiedepalstoilla olisi eilisiltaa vilkkaampi meno. Uteliasuus on tyydytetty, adios!
Harrastit seksiä viimeksi siis viime vuosituhannen puolivälin jälkeen, eli joskus 1500-1600-luvulla! Huh huh, ei mikään ihme, jos tekee vähän jölliä mieli!
Freudilainen lipsaus - mutta kyllä se pitkältä ajalta tuntuukin! :)