Naisystäväni pitää asuntoamme koiratarhana. Ei ole kysynyt minulta lupaa koirien hankintaan. Lemmikkejä -vaivalloisia sellaisia- ei saisisi hankkia, jos kumppani ei anna lupaa.
On ollut paljon riitaa asiasta. Uhkasin muuttaa poiskin, mutta on sekin yllättävän vaikeaa. Onko muilla ollut erimielisyyksiä lemmikkien takia.
Naisystäväni on nostanut koiransa etusijalle, kumppani on vähemmän tärkeä.
On ollut paljon riitaa asiasta. Uhkasin muuttaa poiskin, mutta on sekin yllättävän vaikeaa. Onko muilla ollut erimielisyyksiä lemmikkien takia.
Naisystäväni on nostanut koiransa etusijalle, kumppani on vähemmän tärkeä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ne ovat nykyajan vinksahtaneita. Ei ole muita kuin ne kapiset hurtat.
on tehtävä valintasi... naisesi on sen jo tehnyt!
Itselläni on kolme koiraa, joten ymmärrän hyvin kumppaniasi. Tietysti hänen pitäisi kysyä sinulta lupa, jos ottaa koiria yhteiseen asuntoonne.
Kuitenkin ainakin minulle koirani ovat perheenjäseniä, poikaystävääni tämä ei yhtään haittaa. Yhdessä emme asu vielä, mutta hän on kyllä tietoinen että kun yhteen muutamme, niin sinne muuttavat kyllä koiratkin, eikä se häntä haittaa.
Oletko ollut tietoinen siitä että kumppanillasi on koiria kun olette joskus yhteen muuttaneet? Onko se silloin käynyt sinulle?
Koirista on kyllä paljon vaivaa, eikä niitä voi hankkia ilman jokaisen perheenjäsenen hyväksyntää. Yhden tai kaksi koiraa voisi silti koirarakkaalle naiselle suoda, erityisesti, jos ovat pieniä.
Jos koiria on monia, niin niitä voisi vaikka luovuttaa toisiin perheisiin.
Sinun pitää pitää puolesi paremmin. Jos et pysty suoraan sanomaan naiselle, että et halua koiria asunnossa, niin sano, että olet tullut allergiseksi koirille ja että koirista täytyy siksi luopua.
Voi olla, että naisesi saa koirilta hellyyttä, jota ei sinulta saa. Sinun pitäisi olla kyllä jämäkämpi, naisesi voi kaivata sitäkin ja siksi haluaa mieluummin olla koirien kanssa.
Iso koirahan se. Aikaisempi oli pieni ja se olisikin menettellyt. Tämä iso on koulutettu mutta käytökseltään estoton ja liikkuvainen. Pentujakin se vielä tekee.
Niin totta tosiaan - lämpöä suhteessamme ei kyllä ole. Pihtaaminen tuli jo varhain suhteen alussa. En ilmeisesti jo silloin näyttänyt suopealta koirien hoitajalta - ja siitä piti rangaista.
Oi miten totta tuo yksi lause onkaan. Minun olisi pitänyt pitää puoliani jo aiemmin. Nyt se ei enää onnistunut kun otettiin vähän sanaharkkaa.
"Sinun pitää pitää puolesi paremmin. Jos et pysty suoraan sanomaan naiselle, että et halua koiria asunnossa, niin sano, että olet tullut allergiseksi koirille ja että koirista täytyy siksi luopua."
Ja näinköhän on enää mitään järkeä jatkaa koko suhdetta? Ei suhteesta tule mitään, jos toinen rakastaa ja toinen ei voi sietää. Ja näin koiraihmisen aavistuksena; nainen ei tule koirista luopumaan edes minkään keksityn "allergian" takia.
Minust kuulostaa ihan siltä, että tuolla suhteella ei ole tulevaisuutta - ei ainakaan kovin pitkää tai onnellista... Toisen mielipiteiden kunnioittaminen puuttuu. Vaikka lähteminen onkin vaikeaa, ehkä olisit onnellisempi yksiksesi ja sitten myöhemmin jonkun sellaisen kanssa, joka kunnioittaa sinua, ja tekee elämän yhteiset päätökset YHDESSÄ kanssasi.
Minulla on yksi kaveri, joka ottaa lemmikkejä vasten miehensä tahtoa, ja pompottaa muutenkin miestään mennen tullen. Tämä kaverini haukkuu miestään jopa vieraiden läsnäollessa, ja miesraasu vain hymyilee ja hokee:"Kulta, älä nyt viitsi." En ymmärrä, miten kukaan viitsii elää tuollaisessa suhteessa.
tietysti naiset elukoista tykkäävät, niin minäkin. mutten silti lupaa kysymättä elukoita kotiimme ota. heitä pari piskiä ulos, niin kyllä muijas oppii kunnioittamaan sinunkin mielipidettäsi.
ainakin juuri naiset pitävät koiria tavallaan lapsen korvikkeena. Niin se on minullakin.
Ja jokainen äiti pitää lastaan tärkeämpänä kuin miestään...
Joten voit ihan sovinnolla pakata kimpsus ja lähteä, ei se tule muuttumaan tuosta yhtään mihinkään.
Itsekin annoin aikoinani potkut allergiselle miehelle koska koira on mulle tärkeämpi kuin äijä. Olkoon vaikka sairasta, mutta niin se vaan on.
Enkä ole katunut.
Tuoltahan se minustakin näyttää. Siis on viimeinkin otettava järki käyttöön ja lähdettävä. Pitää unohtaa se ns. rakastaminen, joka on tehty kiroukseksi ja riipaksi ihmiselle. Rakkaus kun ei ole muuta kuin vietti, jonka tarkoituksena on tuottaa jälkeläisiä hetken huumassa.
Sattuipa silmään tämä aihe. Meillä on kinattu jonkin verran koirien takia, ja tullaan varmasti jatkossakin kinaamaan. Meille, jotka niihin olemme hurahtaneet, ne ovat perheenjäseniä, rakkaita ystäviä ja kaikkea siltä väliltä, ei niitä noin vaan ainakaan pois heitetä tai uuteen kotiin lykätä, ei taatusti.
Meillä mieskin pitää koirista, mutta ei samalla tavalla kuin minä. Jo suhteen alussa olen kuitenkin tehnyt selväksi, että minulla tulee aina koiria olemaan ja mahdollisen elämänkumppanin eläinrakkaus ja koirien "sietokyky" on aikalailla ykköskriteerejä siinä vaiheessa kun aletaan miettimään yhteistä elämää. Ei siitäkään mitään tule, jos toinen rakastaa koko sydämestään ja toinen inhoaa. Se oli ja on yhä miehelle ok, vaikka välillä sanomisia tuleekin.
Itse otan jokaisen koirani pitääkseni sen vauvasta vanhukseksi. Jokainen tulee meille jäämään, ei käymään, eikä minunkaan vilpittömästi tarvitsisi kahta kertaa miettiä, kuka lähtisi, jos sellainen tilanne tulisi, että mies pakottaisi valitsemaan. Perheenjäsentä ei voi hylätä toisen takia. Ja suurin osa meistä "hurahtaneista" todennäköisesti ajatteleekin näin.
En tietenkään ole sen puolella, että mielinmäärin otuksia voi taloon ottaa ilman kumppanin hyväksyntää, mutta ei se tuossa teidän tilanteessa juuri enää muuta asiaa..Koirat ovat teillä, naisystäväsi rakastaa niitä eikä varmaankaan suostu niitä luopumaan ja that´s it. Siispä jos haluat naisystäväsi pitää, ei koirien hävittämistä kannata todellakaan ottaa esille. Jos et itse kestä tilannetta, on sinun tehtävä valintasi. Naisystäväsi tuskin tulee tuosta muuttumaan miksikään.