Pari kuukautta takaperin olin onneni ja elämäni huipulla. Lupaus tulevaisuudesta oli juuri se voimavara, jota tarvitsin kootakseni jo valmiiksi rikkinäisen elämäni.
Viimeiseksi kerraksi osoittautunut yhteydenpito antoi toivoa tulevaisuudesta toisen ihmisen kanssa.
Odotin..
..ja odotin, ja juuri ihminen minut hylkäsi.
Menetin kaiken, enkä viimeiseksi luottamuksen ihmisiin.
Kokoan viimeisen kerran voimaa;
tällä kertaa päättääkseni aidon fyysisen ja henkisen tuskani mahdollisimman kivuttomasti. Sen olen ansainnut, koska en koskaan ketään vahingoittanut.
Viimeiseksi kerraksi osoittautunut yhteydenpito antoi toivoa tulevaisuudesta toisen ihmisen kanssa.
Odotin..
..ja odotin, ja juuri ihminen minut hylkäsi.
Menetin kaiken, enkä viimeiseksi luottamuksen ihmisiin.
Kokoan viimeisen kerran voimaa;
tällä kertaa päättääkseni aidon fyysisen ja henkisen tuskani mahdollisimman kivuttomasti. Sen olen ansainnut, koska en koskaan ketään vahingoittanut.
Vastaukset 5
Vanhimmat
hukkaan heittää kaveri! Elämä voittaa aina jossain vaiheessa, vaikka alku voi pirun tuskainen taival ollakin.
...kuukautta tai vuotta teillä takana, mutta KERTAAN TÄSSÄ SE EI OLE RATKAISU:( EI , Ei. Eikä varmaan ole tähän omien kärmisysten esittely paikka, ainoastaan sanaoa haluan ota vaikka pieniä etappeja eteenpäin, kunnes alat päästä pinnalle. Sorry en osaa kirjoittaa! jospa pienen tuen saat näistä viesteistä, tärkeintä se sinulle:)
Niinkö tiukasti sä olit takertunut siihen yhteen ihmiseen, että nyt kun se sitten lähtikin menemään, niin yhtäkkiä sä oletkin menettänyt kaiken ja luottamuksen muihinkin ihmisiin siinä samalla. Ei kannata olla noin dramaattinen. Elämä jatkuu ja ihmisiä tulee ja menee. Koita jaksella siellä...
Kun olen joutunut ihan pienestä pitäen uimaan elämää vastavirtaan, arvostan sitä kaikesta huolimatta niin paljon, että en kuolisi oman käden kautta kuin todella vakavasta syystä, jos sittenkään.
Kaikkiin ihmisiin ei voi luottaa, mutta elämässä on niin paljon muutakin kuin ihmissuhdepotasta. Se on pelottava kokemus, kun omat voimavarat ovat nolla ja lähimmäiset kaatavat paskaa niskaan minkä kerkeävät.
Omalla kohdalla sanoin tuollaista vaihetta hermoromahdukseksi. Siitä toipuminen vei aika pitkään.
Elämä ei ole yhtään sen kummallisempaa nytkään, mutta oltuani oman elämäni merihädässä ja heitettyäni yli laidan kaiken epäoleellisen, tunnen taas omat voimavarat. Niin kauan kuin on järki kasassa ja voimat tallessa, pysyn elossa ihan uhallakin kaikkien nilkkien ja limanuljastojen harmiksi.
..sanoja joita tapailin, Suhteen myötä tai sen loppumisen myötä huomasin olevani todella yksin. Ja arkun naulaajia rupes kummasti löytymään, jopa exästä. Mutta ehkä se tästä vielä