anoppi sitten. eilen poitsuni kihlasi tyttöystävänsä. pikkusen sitä äidin sydän kärsii mutta iloitseekin tietysti. jos tuuria on niin saa pikku taaperoitakin hoidella aikanaan.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Siis miksi äidin sydän kärsii!!?? En voi ymmärtää, mitä kärsimistä siinä äidillä, jos aikuinen lapsi on parisuhteessa ja perheen perustaa. Et sinä sitä poikaasi omista, eikä sinulla ole mitään oikeutta kitua hänen elämänvalintojensa suhteen. Hän on aikuinen itsenäinen ihminen, eikä sinun.
OMA POIKA on oma poika ikuisesti, eikä siinä kannata kenenkään pissiksen pösöttää. Se oman pojan avioituminen on todella kova paikka aina
äidille, jokainen äiti sen tietää, joka poikaansa rakastaa. Luovuttaa nyt oma poikansa
kuin tarjottimella jollekin pissukalle. Vaikka olisi oikein hyvä miniäkokelas, kärsimys on kova.
olen eri mieltä, että jos miniä olisi hyvä, luovuttaisin kyllä iloisin mielin. Mutta kun sattuu kuulumaan näihin pissukoihin, niin kyllä kirpaisee ja pahasti. Tosin, noiden pissukoiden älykkyys on sitä luokkaa, että pelaavat itsensä ihan itse ulos suhteesta, anopin siihen edes puuttumatta.
Et sinä sitä omista. Jos rakastat sitä oikeasti, et hetkeäkään ole harmissasi siitä, että hän pääsee elämään omaa aikuisen ihmisen elämää!! Sehän on vain normaalia. Siinä tapauksessa olisi syytä surra, että hän jäisi roikkumaan helmoihisi.
Et sinä poikaasi kellekään luovuta. Hän ei ole sinun. Aivan käsittämätön ajatus. Olet pelkästään itsekäs!! Poikasi kuuluu lähteä. Ja sinun kuuluu olla hyvillään siitä ja kannustaa häntä. Ei voi muuta ajatella viestiäsi lukiessa, että kyllä äidit osaavat olla itsekkäitä paskoja.
Kaikkea hyvää me äidit pojillemme toivotaan, toisenlaiset ovat pieni vähemmistö jotka sairaasti sitovat pojan itseensä.
Ainakin minun poikani on poikani niin kauan kun elän.
Jos minua harmittaa hänen valintansa en sitä ilmaise millään tavalla.
Ei se ole mikään este sille etteikö hän voisi elää omaa elämäänsä.
Enkä myöskään puutu hänen elämäänsä, annan hänen tehdä omat virheensä, niin sitä parhaiten oppii.
No ihan en lapsukaisesta käy, mutta edelleen jatkuvasti harmittaa suunnattomasti kaikki poikiensa elämän pilaavat paapovat äidit. Suomen miehille ei ole kukaan tehnyt niin paljon hallaa kuin äidit, jotka haluavat sitoa poikansa helmoihinsa. Niitä peräkammarin elämää elämättömiä poikia on aivan liikaa. Ja syynä siihen ei ole muu kuin äitien itsekkyys.
Kyllä on äideissä eroja. Minä olin ainakin äärettömän onnellinen, kun poika löysi elämänkumppanikseen pienen sievät sirkkusen, joka oli niin onnellinen ja elämäniloinen ihminen, ja on vieläkin, vaikka tietenkin arjen huolet ovat hieman tasoittaneet hänen askeleitaan.
Toimeen tulevat ja lapsen saivat.
Mikäs on minun ollessa.
Mitä kärsimystä minulla on siitä, että aikuinen ihminen muutti omiin ympyröihinsä?
Niin justiinsa!
Tyytyväinenhän sitä pitää äitinki olla ,kun poika löytää ITSELLEEN (ja miksei myös tulevalle anopillekin)mieluisan vastakappaleen.Sehän on merkki siitä ,että on kasvanut erilleen äidistään.Ei suinkaan lapsia ole meille miksikään omistuskappaleeksi annettu.Poika voi silti rakastaa äitiään, vaikka toisen naisen helmoihin asettautuukin.
lainaa vain, oot lainaa meille pienen hetken vain! laulaa Maarit koskettavassa laulussaan. Niinhän se onkin. Lapsi ei ole sinun, hän vain tulee sinun kauttasi tähän maailmaan! Myönnän kyllä, että aina se vähän riipaisee, kun "lapsi" löytää kaverin ja perustaa perheen, mutta niin se elämä menee. Ja meidän täytyy vaan sopeutua tilanteisiin! JA NAUTTIA OMASTA ELÄMÄSTÄ!
se menee. Myös miniöiden tulisi muistaa, ettei toista ihmistä voi omistaa, lainassa se mies on heilläkin.
Täällä joku oli hyvin jyrkkä siitä että äidin pitäisi katkaista siteet poikaansa kun tämä avioituu tai menee avo-liittoon.
Kunhan miniän oma poika on samassa tilanteessa olisi kiva nähdä kuinka sitten suu pannaan.
Oma lapsi on aina oma lapsi, eikä se tarkoita sitä että hänen elämäänsä tarvitsee mitenkään puuttua.
Mutta väli voi olla lämpimät ja rakastavat.
ja vinkeätä on myös se, että miniän äiti saa huseerata parin elämässä mielinmäärin mutta pojan äiti on kuin myrkkyä, vaikkei tunkutyyppiä edes olisi.
Tietysti oma lapsi on aina rakas ja juuri tuo mitä sanoit välien lämpimyydestä, on totta. Tuskin kovin moni haluaa lapsensa elämässä jatkuvasti sählätä, en minä ainakaan edes ehtisi.
pitää joka sana paikkansa mitä kirjoitit.
Ehkä minulla on vielä tovi siihen, että anoppi-ajat tulee ajankohtaiseksi, mutta sen verran romantikko olen minäkin, että kyllä olisin onnellinen, jos poikani ei jäisi yksin vaan löytäisi rakkauden ja saisi oman perheen. Useamman anopinkin mies on sen miehen äidin OMA POIKA. Minusta tuo on vähän verrattavissa siihen, että sydämeni kärsisi, jos poikani/tyttäreni pääsisi unelma-amattiinsa ja saavuttaisi asioita elämässään. :/ Kyllä minäkin muuta rakkautta haluan kuin äidinrakkautta!
Eikö vanhemmat ole myös kasvattajia? Kasvattavat lasta aikuiseksi. Ei aikuinen mies voi jäädä lapseksi vaan hänelläkin on oikeus samaan elämään kuin vanhemmillaan. Ymmärrän, että on vaikea kun lopulta tajuaa, että lapsi ei tarvitse enää samalla tavalla kuin silloin kun hän oli oikeasti lapsi. Ja ymmärrän pelon siitä, että löytääkö poika "kilttiä" puolisoa, mutta en sitä, että on surullinen poikansa onnesta.
Niin,eikä se anoppikaan omista edes sitä miestään,vaikka joskus tuntuu ettei heillä sellaista olekkaan kun roikkuvat pojissaan.
toiseen ihmiseen ei yksinkertaisesti ole! On se sitten anoppi tai miniä. On se anopinkin mies jonkun poika, mutta viisaampi sen tiedostaa, tyhmempi yrittää taistella.
Eikä ne ihmiset kiinnipitämällä lähellä pysy, senkin viisaampi tiedostaa. Tyhmempi pitää kiinni kynsin ja hampain, vain lopulta menettääkseen tuon ihmisen kokonaan.
Ehkä se on meillä naisilla joku alkukantainen vaisto suojella reviiriä.
Anoppi on uhka siinä missä toinen nainenkin.
Ei vaan aivot käsitä sitä,että se on miehen äiti joka sille rakkaalle puolisolle lässyttää ja lääppii tätä.
Järki sanoo:"Se on vaan äiti",mutta vaisto:"Karkota se"
Harrastan kaneja ja ne vasta outoja ovat.
Kaksi naarasta voi laittaa samaan häkkiin,jos ne ovat samasta pesueesta,siis siskokset tai emo ja tytär.
Auta armias jos kaksi eri pesueesta olevaa naarasta yritetään tutustuttaa toisiinsa niin siinä se karva pöllyää.
Siis tän sekavan jutun pointti on vaan se,että ollaanko me ihmiset loppujen lopuksi niin kaukana muusta eläinkunnasta...
Niin ja vielä..lentäisi se minunkin äitini jos alkaisi miestäni lääppimään:)
Tämä on ikuisuuskysymys, edellisessä on perää koska "sivistyskään" ei asiaan vaikuta.
Pitänee uskoa että tähän ei ole lääkettä olemassa, ainakaan kaikille.
Kyllä minäkin nuorempana vihasin sitä että mieheni joksi anopin luona kun asuivat lähellä.
Nyt sasi tehdä mitä haluaa mutta anoppi on kuollut.
Itse aikuisen pojan äitinä väitän jyrkästi vastaan! Jos äidin sydän "kärsii" siitä että aikuinen poika kihlautuu ja tulee onnelliseksi, niin äidin sydän on sairas. Se ei ole hyvä eikä rakastava vaan omistava ja itsekäs sydän. Äiti itse saisi kasvaa aikuiseksi.
Joita ei edes pälkähtänyt mieleenikään ennen tätä palstaa. En vain yksinkertaisesti osaa nähdä anoppia sellaisena uhkana ja yhtä oudolta tuntuu tuo joidenkin anoppien viha miniää kohtaan, juuri kuin olisi kyse toinen nainen vs. vaimo asetelmasta.
JOS se anoppi ärsyttäisi, niin se olisi ihan samalla tavalla, jos äiti/sisar/miehen veli/kuka tahansa tunkisi liikaa enkä saisi rauhaa.
sitten todellakin vain ovat näin. Minulla vain on vaikeuksia ymmärtää tuota omistavaa suhtautumista, itse kun en ikinä ole ollut omistushaluinen.
Minulle on tullut se käsitys, ainakin oman elämäni kohdalla, että mitä vapaammin antaa toisten elää, sen tiiviimmin he pysyvät lähellä ja läheisinä. En todellakaan ymmärrä minkäänlaista ripustautumista enkä mustasukkaisuutta. Ja aivan yli hilseen menee mustasukkaisuus miniän ja anopin välillä. Hehän ovat aivan eri asioita.
Minusta on todella liikuttavaa katsoa anopin silmistä hehkuvaa rakkautta poikaansa (siis minun miestäni) kohtaan. Anoppini on jo iäkäs, mutta siinä näkee, ettei se rakkaus mihinkään häviä, mielestäni ei tarvitsekkaan hävitä.
Ja varmaa on, että minäkin tulen rakastamaan lapsiani hamaan kuolemaani asti, mikään sitä ei pysty muuttamaan.
Siis että mies on miniällä lainassa? Keneltä lainassa, äidiltäkö, ja kenelle se siirtyy seuraavaksi? Takaisin äidillekö, vai uudelle vaimolla? Tarkoittaako edellinen kirjoittaja että hän suorastaan toivoo poikansa erovan ja siirtyvän seuraavan naisen "lainatavaraksi"?
Ero voi toki tulla, mutta ei kai perhettä perustettaessa oteta lähtökohdaksi että suhde on vain tilapäinen ja tuo toinen ihminen "lainaa"? Kai siinä ainakin alunperin ajatellaan että suhde on pysyvä?
Aika ikävää jos anoppi ajattelee että poika on miniällä vain "lainassa" eli kyllä näille varmaan pian ero tulee....
Kun miniät käsittäisivät että äidin rakkaus poikaansa ei ole heiltä pois, jos se ei ole tunkeilevaa.
...toivottavsti tuo juttu on provo; en toivo kenellekään muulle sellaista poikaansa rääkkäävää anoppia kuin itselläni on...
Olen saanut nyt jo viitisen vuotta seurata, miten rakas mieheni kärsii tästä äidin "rakkaudesta"!
Hänen ensimmäisen avioliittonsa tämä poikaansa (lue:itseään) yli kaiken rakastava äiti sai tuhotuksi.
"Rakkauttaan" poikaansa tämä äityli toitottelee koko ajan tajuamatta, että on onnistunut pilaamaan pojan lapsuuden ja nuoruuden; vasta nyt lähes viisikymppisenä terapian ja uuden ihmissuhteen poika myötä uskaltaa aikuistua ja jopa sanoa äidilleen vastaan...mikä on tietysti miniän syytä.
Tätä liittoa ei äityli riko; sovussa haluamme elää vanhempien kanssa, mutta säilyttämällä itsekunnioituksemme...jos se äitylille kelpaa..jos ei niin painukoon varsinkin pojan mielestä sinne missä pippuri kasvaa...
kuolema tai jokin muu erottaa.
Lapsellista ajatella, että anoppi pystyisi aikuisen miehen liittoihin vaikuttamaan. Kyllä se ero muista syistä tulee jos on tullakseen.
Muiden ihmisten ajatuksilla ei ole merkitystä, kahden ihmisen liitossa, jos on, niin jokin on pahasti pielessä.
Kasva aikuiseksi, älä kaada omaa epäonnistumistasi anopin niskaan. Syytön hän siihen on jos rakkaus ei ole tarpeeksi vahva.
Rakkauttakin on niin monenlaista.kuten ripustautuva rakkaus,mustasukkainen rakkaus,vaativa rakkaus,pyyteetön rakkaus.
Ripustautuva rakkaus:Napanuora ei katkea koskaan.Soitot monta kertaa päivässä.Yllätysvierailut päivittäin.Ei omaa elämää.
Mustasukkainen rakkaus:"äiti on se tärkein",miniä on täysi nolla,vain väliaikainn vaihe pojan elämässä kunnes tulee järkiinsä ja palaa äidin luo.
Vaativa rakkaus:"Olen poikani hoitanut ja kasvattanut,kaikkeni antanut.Nyt poika on sinun vuoro.Tee lumityöt,vaihda renkaat,Tee sitä ja tätä.Hoida minua hamaan hautaan".
Pyyteetön rakkaus:Taitaa löytyä raamatustakin.
Ihana äitinä anoppina ja mummona.
mulla niin mahtava miniä että ei vois parempaa saada, hauska ja mukava ihminen. Hänen kanssaan voi puhua vakavia ja hupattaa.
mutta on älytöntä kenenkään miniäehdokkaan selostaa täällä "viisautenaan" kuinka ei voi omistaa sitä poikaa...,
ihan varmasti se tiedetään, eikä anoppi suinkaan ole mikään UHKA normaalille nuorelle naiselle, niinkuin täällä kuulostaa!
oon nyt muutamaan mieheen sekaantunut joille äidin mielipiteet ja omaan kasvuperheeseen yhteydenpito tuntuu olevan tärkeämpää kuin oman suhteen luominen ja ylläpitäminen...ajankäytössä etusijalle asetetaan perhepäivälliset (jokaviikkoiset) ja sisarusten tapaamiset.äidin ja isin kanssa harrastellaan mikä ehditään...miten tuollaiset äidit sitten kuvittelevat että poika löytää vaimon - haluaako omistaa ikuisesti vain itselleen ja aina odottaa sunnuntaina syömään?eikö olisi jo äidinkin tehtävä olla aina ja ikuisesti odottamatta sinne kotiin syömään ja harrastamaan?
ei naisia tuollaiset ikuiset äidinpojat oikein kiinnosta, kukapa haluaisi noin omistavan anopin suhteeseensa riesaksi.koittaisitte antaa niiden poikien itsenäistyä rauhassa, vähän niitä pesästä ulos tökkienkin!
Kyllä tuollaiset anopit ovat vähemmistö.
En ymmärrä miksi pitää aina yleistää.
Kyllä poika on anopin pika naimisiin mentyäänkin, hän vain muuttaa omaan elämäänsä.
Voi kai vanhempiaan kunniottaa, ei se miältä ole pois.
yleensä on niin että miten poika kohtelee äitiään niin hän kohtelee samoin vaimoaan.
Jos poika kohtelee samoin äitiään kuin vaimoaan, on menty jo pahemman kerran päin mäntyä.
Sehän olisi sama kuin että tyttö kohtelee miestään samalla tavalla kuin isäänsä!!!!!!!!
Minä olen mieheni vaimo enkä mikään äitimuori ja en todellakaan halua mieheni kohtelevan minua samalla tavalla kuin äitiään, en hyvässä enkä pahassa.
Toivottavasti omat poikani sentään tajuavat, mikä ero on äidin ja vaimon välillä. Se ero aiheutta myös sen, että äitiä ja vaimoa kohdellaan eri tavalla.
Äiti on äiti ja vaimo on vaimo.
"ihan varmasti se tiedetään, eikä anoppi suinkaan ole mikään UHKA normaalille nuorelle naiselle, niinkuin täällä kuulostaa! "
TArkoitit varmaan, että "normaali anoppi ei suinkaan ole mikään uhka"?
mutta vain avoppi toistaiseksi..
Minun ainoa lapseni , poikani josta olen äärettömän ylpeä on löytänyt "kantensa"
Olen tosi iloinen asiasta eikä tulisi mieleenkään yrittää tehdä mitään heidän elämäänsä vaikeuttavaa. Olen kyllä huomannut että tytön äiti saa olla enemmän tekemisissä ja siellä käydään useimmin kylässä mutta ei voi mitään..En siitäkään ole pahoillani. Toivon heille kaikkea hyvää ja tiedän että jos he haluavat jotain niin ottavat kyllä yhteyttä. Kyllähän tietenkin toivoisin että minutkin muistettaisiin mutta "elämä on tällaista".
Toivoisin että naiset ei olisi niin kauhuissaan jo valmiiksi kun tapaavat anoppejaan, muistaisivat että joskus tulee heidän vuoronsa olla samassa tilanteessa...Kaikkien elämä on arvokasta ja kaikki voivat vaikuttaa elämänlaatuun ,myös toisten . Ei tämä elämä kenellekkään niin ruusuista ole.