Hei!
Liikkuuko näillä palstoilla ihmisiä, jotka ovat itse jättäneet tylysti pitkäaikaisen puolisonsa (yleensä uuden suhteen ilmaantuessa) tai muuten?
Haluaisin mielellään kuulla millaisia tuntemuksia sellainen ero voi aiheuttaa teissä itsessänne? Vai tuntuuko missään ja uusi elämä on heti ruusuista ja ihanaa? Ja jos tuntuu, miten suhtauduitte ex:ään erossa, ajatteletteko ollenkaan enää niitä ihania puolia ja tapahtumia ja yleensäkään enää menneitä mahtavia hetkiä...
Onko se ihan helppo homma, tosta vaan vanha ulos ja uusi sisään? Tunsitteko ehkä pelkkää vihaa ex:ään ja ainut ajatus oli vain päästä eroon ja äkkiä?
Ajatuksistanne kiitollinen....olisin.
Liikkuuko näillä palstoilla ihmisiä, jotka ovat itse jättäneet tylysti pitkäaikaisen puolisonsa (yleensä uuden suhteen ilmaantuessa) tai muuten?
Haluaisin mielellään kuulla millaisia tuntemuksia sellainen ero voi aiheuttaa teissä itsessänne? Vai tuntuuko missään ja uusi elämä on heti ruusuista ja ihanaa? Ja jos tuntuu, miten suhtauduitte ex:ään erossa, ajatteletteko ollenkaan enää niitä ihania puolia ja tapahtumia ja yleensäkään enää menneitä mahtavia hetkiä...
Onko se ihan helppo homma, tosta vaan vanha ulos ja uusi sisään? Tunsitteko ehkä pelkkää vihaa ex:ään ja ainut ajatus oli vain päästä eroon ja äkkiä?
Ajatuksistanne kiitollinen....olisin.
Vastaukset 17
Vanhimmat
olet ruikuttaja...
Olet joko ihan kakara tai muuten vaan idiootti.
Kyllähän täällä sellaisiakin liikkuu. Itse olen jättänyt pitkäaikaisen puolisoni varmaankin aika tylysti uuden suhteen ilmaannuttua. Ne tuntemukset, joita ero aiheutti olivat tietysti syyllisyys ja tietynlainen kiusaantuminen. Käännän veistä haavassa, mutta uusi elämä muuten oli kaikinpuolin onnellista ja exän hyvät puolet tai hänen kanssaan vietetyt hetket eivät tulleet mieleen silloin eikä myöhemminkään. Menneet ehkä silloin mahtavat hetket kutistuivat haalistuneiksi muistoiksi, jos edes niiksi. Kyllä se oli ainakin minulle helppo homma, mutta mitään vihaa exää kohtaan en tuntenut. Kyllä ajatus oli päästä eroon mahdollisimman äkkiä, ja exän roikkuminen ja itkeminen oli pelkästään kiusallista. Vain exän säälin kerjääminen oli vastenmielistä ja tappoi ne viimeisetkin tunteet häntä kohtaan.
Itsekeskeiset pystyvät tuollaisiin suorituksiin. Mitään ei anneta, vaan aina ollaan ottamassa. Surullista!
Ja itse tunnustaudun myös jättäjäksi, mutta se uuden suhteen tuleminen johtuu kyllä siitä että vanha suhde ei toimi. Ei mistään muusta. Kukaan ei pääse toimivan suhteen väliin.
Itse menin uudelleen kihloihin muutaman päivän päästä kun olin saanut virallisen avioeron.
Hyviä muistoja ei ollut, vuosien kärsimykset olivat ne jo tappaneet pitkän aikaa sitten.
Viimeinenkin kunnioitus meni exsää kohtaan hänen tiedustellessaan että onko nykyinen puolisoni parempi rakastajana.
nyt 14 vuoden (uuden) avioliiton jälkeen voi sanoa että edellinen ero kannatti, eikä koskaan ole kaduttanut. paitsi se etten sitä ennemmin ottanut
kun pääsi suhteesta eroon. Ensin kyllä sattui, olihan hän tuttu ja turvallinen, muutenkin ihan kunnollinen mies. Mutta jotain puuttui. Kipu ei kestänyt kauaa, ehkä pari viikkoa.
Lähinnä muistellessani ajattelen onneani että tajusin lopettaa. Nyt minulla on ollut jo kauan mies, eikä suhteesta puutu mitään, olen onnellinen.
Kysymys on kai siitäkin, onko jättäjä mies vai nainen ja mikä on jättämisen syy?
Jos erotaan reilusti, eli uutta suhdetta ei ole odottamassa, on eroprosessi vaikeampi...
Mutta siiten ovat juuri nämä liihottelijat, jotka jättävät uuden ja upean suhteen vuoksi... ja satuttavat sillä tavalla jättämäänsä kumppania TODELLA SYVÄSTI.
Surullista, mutta totta.
"liihottelijoilla" ei siis ole ollut sitä upeeta suhdetta kotona, helppo heidät on liihoittelijoiksi tuomita.
Jäävä puoliso on aina katkera, oli uutta tai ei.
Se on vain kateutta, johon ei oikeastaan ole oikeutusta. Ei KUKAAN omista toista. Ollaan vaan lainassa toisillemme. Kannattaa hoitaa suhdetta jotta laina-ajasta tulisi pitkä.
a avioehto kaikkille aviotuville
b parisuhteen hoito molempien puolisoiden homma.
c kotiinjäävän eläketurva toimeentulo huolehdittava riippumatta onko hän nainen tai mies.
tässäpä neuvoja terveeseen parisuhteeseen.
ja mites sitten, kun se toinen osapuoli hoitaa kodin ja maksaa laskut ja olisi valmis parisuhteen hoitoon, mutta kun se "liihottaja" vaan liihottelee...
Ihan turha selittää, että liihottelija liihottelee siksi, että parisuhde on huono. Edellisen kirjoittajalla ei ole kovin paljon ihmis- eikä parisuhdekokemusta / tietoa... Liihottja voi myös liihoitella siksi, ettei ole kykenevä sitoutumaan parisuhteeseen...
Meitä on niin moneen junaan. Yleistys on turhaa.
mieltä. Ongelmia tulee joka suhteeseen. Ja ne jotka haluavat selvitellä aikuisella tavalla ongelmansa, onnistuvat myös parisuhteessa. Jos parisuhteessa menee huonosti, niin molempien vastuu on yrittää myös ratkaista ne muutoin, kuin hankkimalla uusi suhde. En ymmärrä ,että selitystä uudelle suhteelle haetaan aina huonosta avioliitosta.
En ymmärrä, miten molempia tyydyttävä parisuhde katkeaa??? pakkohan siinä vikaa on olla? silloin?
Haloo?
Hyvin voidaan ja erotaan????
karkaako mopo nyt käsistä?
Onnellinen on sitten onnellinen, hyvä niin.
Kun tässä maailmassa on niin paljon ihmisiä, jotka etsivät ja etsivät sitä onnellisuutta ja tyydytystä TOISESTA IHMISESTÄ, vaikka itse olisivat kuinka rikki tai hakoteillä oman itsensä suhteen. Eli vikaa on suhteessa, jos IHMISISSÄ on vikaa. Eikä se suurin syy aina ole kumppanissa. Kyllä peiliin katsominen myös auttaisi monen kohdalla.
Pitkän avioliiton jälkeen mieheni ilmoitti löytäneensä tosi rakkauden. Ja siinä samassa lähti. Jätti minut lapsien kanssa selviämään asioista yksin. Moneen kuukauteen ei kuulunut mitään. Kunnes kuukausien kuluttua tapasin luotettavan ja ihanan miehen. Silloin exäni alkoi häiriköinnin mikä päättyi lähestymiskiellon hakemiseen. Mietin vaan, että jos itse tekee päätöksen ja lähtee, niin millä oikeudella voi olettaa toisen odottavan edelleen.
Jätetyn osa on aina julma ja epäoikeuden mukainen.
Päässä liikkuu muistoja niin hyviä kuin pahojakin ja sydäntä raastaa tyhjyys.
Mutta niin raadolliselta kuin se kuullostaakin ei jättäjä tunne samoin.
Hän on kuin lapsi lelukaupassa,kaikki tuntuu iloiselta ja mielenkiintoiselta.
Hänen katseensa on suunnattu niin voimakkaasti eteenpäin ettei vanha käy edes mielessä.
Totta kai jättäjä saattaa tuntea häivähdyksen huonoa omaatuntoa mutta uusi rakkaus lämmittää ja antaa energiaa .
Jätetyn ajatuksia on yleensä kuinka jättäjä ajattelee ja onhan hänelläkin pakko olla paha olla,eihän kukaan voisi sivuttaa vanhoja muistoja noin vain..
Kaikki on ihan humpuukia,ei jättäjä moisia mieti!
Varmaan vuosien päästä saattaa jättäjän mieleen nousta ajatuksia kuten mitähän exälle kuuluu tai pistää miettimään niitä aivojen syövereistä nousevia muistoja haikeasti ajatellen.
TÄMÄ OLI REHELLINEN VASTAUS.
Minä jätin mieheni, enkä ole katunut taikka haikaillut entiseen. Rakastuin toiseen mieheen eikä avioliiton jatkaminen niissä olosuhteissa tullut enää kysymykseen. Monien onnettomien yhteensattumien johdosta emme pystyneet aloittamaan yhteistä elämää suuren rakkauteni kanssa. Tästä on jo vuosia, mutta tunne on edelleen olemassa. Olemme olleet yhteydessäkin ja tiedämme toistemme vaiheet. Olen kestänyt yksinelämisen, tunteeni ja syyllisyyteni. Noussut siitä jaloilleni ja saanut uuden elämän. Ex-miehelle kerroin, että jätän koska avioliittoon tarvittavia tunteita ei enää ole. Uudesta rakkaudesta en halunnut kertoa, koska se oli liian suuri ja yksityinen tunne eikä olisi muuttanut asioita mihinkään suuntaan. Ex-mies loukkaantui teostani niin, ettei tähän päivään mennessä ole pitänyt mitään yhteyttä. Lapsia meillä ei ole.
Näin käy, kun perustukset todella järkkyvät. Ennen suhtauduin hiukan huvittuneesti näihin tarinoihin suuresta rakkaudesta, mutta nyt tiedän sellaisen olemassaolosta, vaikka kaikki ei sujuisikaan oman käsikirjoituksen mukaisesti. Mutta, kuten on tapana sanoa, hetkeäkään en vaihtaisi pois :)
Jätin entisen vaimoni ja lasteni äidin pitkän harkinnan jälkeen, mietin asiaa joka kannalta lähes vuoden. Koko ajan ahdistukseni kotona lisääntyi ja me kaikkii voimme huonosti. Olin reissutöissä, kotiin tullessani vapaaviikoa varten oli lista töistä, joita täytyy tehdä päiväsaikaan ennen kuin vaimo tulee kotiin töistä. Muksut tietenkin kotona koko ajan. Naimisiin mennessämme ex tiesi työni luonteen ja sen, että olen paljon pois kotoa, varoitinkin häntä siitä. Mutta sanoi kestävänsä tilanteen, mutta kestiköhän sittenkään? Koko ajan olin uskollinen.
Seksiä ei välillämme ollut viimeiseen pariin vuoteen (vaimon pyynnöstä). Sitten tapasin naisen, joka mullisti elämäni ja helpotti päätöksentekoani lähtemisen suhteen. Tietysti se otti koville, mutta jos olisin jääänyt olisin varmasti tehnyt itsarin, niin KAUHEA tilanteemme kotona oli.
Nyt olen uudelleen naimisissa, onnellisesti. Ex jaksaa vielä 6 vuodenkin jälkeen laittaa kapuloita rattaisiin lasten tapaamisten suhteen. Eli ei tuo nykyinen käyttäytymisensä paljoa eroa entisestä... mitään myötätuntoa ei puoleltani heru hänelle, itsepähän soppansa keitti. Nyt nautin elämästäni, lapsiani kaipaan, onneksi alkavat olla sen verran isoja, että osaavat sanoa haluavansa tulla iskän luokse. Tämä ottaa äitiä kovasti päähän.
eroaja tai ainakin jättäjä.
olen nainen ja ehdin olla ensirakkauteni kanssa naimisissa 17v yhdessä 5v kauemmin.
Liitto oli lopuksi hyvin toimiva arki tiimi josta puuttui seksi ja intohimo kokona.
löysin uuden johon rakastuin aivan peruuttamattomasti,vaikka kuinka koitin muuta.
Erosimme sovussa,mutta mieheni olisi halunnut jatkaa.
En haluaisi entistäni takaisin ja olen tosi onnellinen edelleen 5v takana,mut muistelen mennyttä elämääni hyvällä,toivon et ex olis myös mahdollisimman onnellinen ja hänellä olisi kaikki hyvin.En halua mitään pahaa hänelle vaan toivon et en aiheuttanut hänelle suurta tuskaa ja pahaa mieltä vaikka halusinkin pois meidän elämästä.Se oli minulle ainoa mahdollisuus,voi kuinka niin voisi tehdä satuttamatta toista.Jos voisin ottaa tuskasta puolet tai kokonaan,niin sen tekisin.
Eli ei ole helppo jättäjän osa,vaikka uusi elämä on heti auvoista,joskus tuntuu et ei ole ansainnut onnea jos toinen kärsii.
Toki edellytän että kaikki pääsevät asian yli kohtuu ajassa.
Me teimme sellaisen pehmeän eron uudestani huolimatta,eli pikkuhiljaa on yhteiset asiat saatu loppumaan kokonaan,täysi ikäinen lapsi on ja pysyy tietysti,kiitos siitä.