Hei!
Haluan kertoo teille tarinani ja samalla myös neuvoja teiltä että miten tässä pitäisi toimia.Omat ajatukset ovat sekaisin.
Elikkä..tutustuin keväällä aivan ihanaan mieheen netin kautta.Mies asuu ulkomailla töiden takia mutta on suomalainen.Ensin kirjottelimme vaan messengerissä ja puhuimme puhelimessa.taisin rakastua jo siinä vaiheessa.Sitten mies ehdotti tapaamista ja tulikin jo kuukauden päästä siitä ku tutustuttiin suomeen.Meillä synkkas alusta asti tosi hyvin.Kaikki tuntu menevän just niinku pitää. Nyt me ollaan koko kesä ja syksy tapailtu silleen että ollaan kuukaudesta ehkä yks viikko saatu olla yhdessä.
Nyt kuitenkin on tapahtunu jotain.Mua ei kiinnosta enää mikään mikä tähän mieheen liittyy.Kaikki sai alkunsa miehen mustasukkasuudesta ja omistushalusta.Hän olisi halunnut että olen vaan kotona ja yhteydessä häneen niin paljon ku vaan pystyn.Siitä seurasi kauheet riidat.Emme ole vielä eronneet.Tykkään kuitenkin tyypistä jollain lailla vielä.Mitä kannattaisi tehdä? koittaa korjata suhde? Ja jos niin miten? Vai antaa koko jutun olla?
Haluan kertoo teille tarinani ja samalla myös neuvoja teiltä että miten tässä pitäisi toimia.Omat ajatukset ovat sekaisin.
Elikkä..tutustuin keväällä aivan ihanaan mieheen netin kautta.Mies asuu ulkomailla töiden takia mutta on suomalainen.Ensin kirjottelimme vaan messengerissä ja puhuimme puhelimessa.taisin rakastua jo siinä vaiheessa.Sitten mies ehdotti tapaamista ja tulikin jo kuukauden päästä siitä ku tutustuttiin suomeen.Meillä synkkas alusta asti tosi hyvin.Kaikki tuntu menevän just niinku pitää. Nyt me ollaan koko kesä ja syksy tapailtu silleen että ollaan kuukaudesta ehkä yks viikko saatu olla yhdessä.
Nyt kuitenkin on tapahtunu jotain.Mua ei kiinnosta enää mikään mikä tähän mieheen liittyy.Kaikki sai alkunsa miehen mustasukkasuudesta ja omistushalusta.Hän olisi halunnut että olen vaan kotona ja yhteydessä häneen niin paljon ku vaan pystyn.Siitä seurasi kauheet riidat.Emme ole vielä eronneet.Tykkään kuitenkin tyypistä jollain lailla vielä.Mitä kannattaisi tehdä? koittaa korjata suhde? Ja jos niin miten? Vai antaa koko jutun olla?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jos sua ei edes itseäsi kiinnosta se tyyppi niin kovin, niin miksi sun pitäisi sitten vielä taistella suhteen eteen!? Ette kuitenkaan ole tunteneet toisianne niin kauan, että olis joku suuri syy siihen, miksi taistella. Mustasukkaisuus on suhteen tuhoaja ja täysi turn off! Ymmärrän kyllä, että kaukosuhteessa voi tulla mustasukkaiseksi, koska ajatus siitä ettei tiedä, mitä toinen tekee, tekee hulluksi. Mutta on tosiaan epäreilua mieheltä vaatia sua istumaan kotona, kun hän ei voi mitenkään tarjota seuraansa sun kanssa. Se on se hinta kaukosuhteesta. Toista ei saa pettää, mutta muuten se vaan on niin, että olette vapaita omilla tahoillanne tekemään mitä haluatte, koska ei kukaan voi yksinkään jumittaa koko ajan himassa!!!
Mulla siis tilanteen lähtökohdat on erit kuin sulla, mutta muuten vähän sama tilanne. Eli olen myös ollut ikään kuin suhteessa parisen kuukautta, sitä ennen ihastuin ja suhteen alussa sitten kai vähän rakastuinkin jo tähän mieheen. Hän on ulkomaalainen, millä ei nyt sinänsä ole merkitystä, tutustuimme ihan livenä ja ehdimme olla kuukauden verran ystäviä ennen kuin kumpikin myönsimme olevamme jotain muuta, jos sen nyt näin sanoisi.
Joka tapauksessa nyt olemme sitten eläneet parisen kuukautta kaukosuhteessa ja alussa se oli tosi rankkaa. Hänellä oli kova ikävä ja samoin minulla ja pidimme säännöllisesti yhteyttä. Ja pidämme edelleenkin, mutta jokin on muuttunut. En tiedä mikä, mutta jossain vaiheessa yhtäkkiä ajattelin, etten tunnekaan niin kovaa ikävää häntä kohtaan. Kuitenkin jos en hetkeen kuullutkaan hänestä, aloin miettiä, ettei hänelle vain ole sattunut mitään. Ja nyt en tiedä, mikä tilanne on. Olenko pitkän erossaolon takia vain "turtunut" vai enkö oikeasti ole enää häneen ihastunut? Mitä tapahtuisi, jos näkisin hänet taas livenä? Nousisivatko vanhat tunteet pintaan?
Tottakai pidän hänestä ja oikeasti ajattelen, etten voisi sopivampaa miestä löytää, mutta ehkä tämä välimatka saa minut torjumaan tunteeni. Luulen, ettei meillä voi olla juuri välimatkan takia ikinä yhteistä tulevaisuutta tai että se vaatisi ainakin liian suuria uhrauksia, mutta sinnittelen silti ja haluan kuulla hänestä joka päivä edelleen.
Olemme myös puhuneet näkevämme pian, mutta mietin vain sitä, mitä sitten tapahtuu. Hän on edelleen todella ihastunut minuun, mutta entä minä? Kyllä on vaikeaa. Siksi en osaa sanoa sinulle, pitäisikö erota vai ei. Mustasukkaisuus on tietysti ihan eri juttu taas, ja siitä voi tulla myöhemmin suurempiakin ongelmia. Voisithan kyllä yrittää jutella ja kysyä, miksi hänen mielestään sinun pitäisi vain pysyä kotona. Tekeekö hänkin niin? Ehkä hän sitten tajuaa itsekin, että ei ole ihan oikeassa. Yritän vain sanoa, että toivon, että saisit selvitettyä omat tunteesi. Pidätkö hänestä oikeasti niin paljon, että suhdetta kannattaa yrittää korjata vai jatkaako eteenpäin. Joka tapauksessa tsemppiä, koitetaan saada tähän jotain tolkkua!:)
Ekana kiitokset vastauksista.Ja sulle jolla oli saman tapanen tilanne niin mun mielestä teidän pitäs tavata sen miehen kanssa.Sillon se selviää mitä oikeesti tuntee.
Me nähtiin tän mun miehen kanssa parisen viikkoa sitten viimeksi.Mikään ei ollu enää niinku ennen.Ei oikeen juteltu mistään..mä en halunnu että se koskee muhun jne. Sit taas oli jännä ku sai hetken olla yksin niin tuli semmonen tunne että haluu vaan sen kainaloon jne. Siks just en tiedä että mitä tässä tekis ku ajatukset on niin ristiriitasia. Mutta jotenkin vaan tuntuu ettei tästä enää mitään tuu.Mies on ihan rakastunu ja jotenkin ahdistaa sekin ku se koko ajan kertoo miten rakastunu on jne..Ja tulee huono omatuntokin siitä ku ei ite ajattele enää samoin.
Ja ollaan me juteltu näistä kaikista asioista..mustasukkasuudestakin jne ja niistä ne riidat on just tullukkin. Nyt se mies väittää että kaikki on ok ja se ei oo enää mustasukkanen mutta en usko että semmonen tunne voi noin vaan hävitä...
Sitten on kyllä joo eri juttu, jos ootte kumminkin tavanneet sen jälkeen, kun sun tunteet alkoi hiipua. Ei se kyllä varmaan sitten oikea suhde sulle ole, jos et halua että mies koskee suhun ym. Ehkä se, että haluat sitten yksin ollessas päästä kainaloon, niin on sitä tottumusta ja ikävää, josta ei kai pääse kuin ajan kanssa eroon. Kyllä mä luulen, että sen sitten tuntee, että jos oikeasti haluaa olla toisen kanssa, niin sitten ei kyllä malta olla erossa millään. Vaikka kyllähän suhteeseenkin niitä aikoja sattuu, että ei toisen läheisyys niin paljon innosta:) Mutta kaukosuhteessa se nyt on vielä vaikeampi juttu, kun ei siinä arjessa pääse toisen kanssa elämään.
Ymmärrän senkin, että sulla on huono omatunto omien tunteidensa puuttumisesta, kun toinen vaan hokee omaa rakkauttaan. Kyllä se ahdistaa! Ja tottahan se on, että ei se mustasukkaisuus sormia napsauttamalla häviä, mutta ehkä se mies nyt yrittää elää sen mustasukkaisuutensa kanssa. Mutta voihan se myöhemmin nousta taas pintaan, eihän sitä ikinä tiedä :/ Tuossakin asiassa on se ikävä puoli, että jos se mustasukkaisuus heti alkuun tulee esiin, niin väistämättä jää miettimään, että mitä sitten myöhemmin. Että uskaltaako ottaa sen riskin. Onhan niitä nähty mihin mustasukkaisuus pahimmillaan johtaa, valitettavasti.
Mutta kiitos sulle vinkistä, että munkin pitäis tavata mies ensin ja katsoa miltä se sitten tuntuu:) Oon painiskellu sen ajatuksen kanssa tässä nyt taas, mutta ehkä se on oikea ratkasu. Ei ainakaan jää kaduttamaan, että mitäs jos... Vaikka lopputulos voikin sitten ikävämpi olla. Mutta katsellaan!
Jos todella ei halua toisen kosketusta pitkän ajan jälkeen, on asiat huonosti. Ajattele miltä tuntuu 5 vuoden päästä, annatko hampaita kiristellen.
Siis olet tilanteessa, että jotenkin on kiva kuulla olevansa rakastettu ja toisaalta et halua loukata. Yksinäisyyskin tekee sitä, että haaveilee siitä saatavillaolevasta unohtaen kuitenkin realismin eli omien tunteiden hiipumisen. Päästä irti äläkä elä toivomisen ja unelmien varassa.
Kiitos paljon vastauksista.ne selventi jonkun verran ajatuksia.Mutta silti kaikki on jotenkin niin vaikeeta.tekis miel lopettaa koko suhde mutta sitten taas miettii niitä hyviä aikoja mitä meillä oli.Ja ajattelee että mitä jos niihin pääsisi vielä takaisin.Ainahan sanotaan kyllä että entiseen ei oo paluuta.
Ja muutenkin nää asiat on tosi vaikee korjata näin ku toinen on tuhansien kilometrien päässä. Ei kaikkee voi hoitaa puhelimella tai messengerillä..
En tiedä..ei kai tässä auta muu ku antaa olla..
Niin, helppohan se on aina kaikkea sanoa ja neuvoa ja varmaan tietäisit sanoa montakin asiaa, jos joku ystäväs olis samassa tilanteessa:) Mutta sitten kun se on omalla kohdalla niin ei vaan osaa toimia, tai tuntuu että tekee mitä tahansa, niin mäkeen menee. Eikä mikään tunnu oikeelta ratkasulta. Siinä pitää vaan sitten miettiä, että onko parempi jatkaa niinkuin ennen ja oottaa että ratkasu jossain vaiheessa tupsahtaa eteen vaiko antaa olla saman tien. Kunpa elämä oliskin helpompaa. Olis kyllä kiva kuulla myöhemmin, kun oot päätökses tehny, että mihin päädyit.
Se on kyllä totta että helppo se on muille neuvoja antaa ja sanoo että mitä pitäs tehdä.Jotenkin sitä näkee asiat sillon paljon selkeemmin ku sillon jos ne sattuu omalle kohdalle.Kyllä mä voin täällä kirjotella että miten tää asia edistyy.Ei tätä näinkään enää kauaa jaksa joten kai tässä jotain päätöksiä pitää alkaa tekemään.Ei tää oo näin kivaa kenellekkään =/ Ja sulle minä vain niin ois kiva jos säki kirjottelisit että päätätkö tavata sen miehen vai miten tuo teidän juttu tuosta etenee..
Juu mäkin voin kertoa kyllä oman juttuni etenemisestä. Tällä erää aattelin vain katsella päivä kerrallaan ja oottelen mieheltä mailia, kun ei ole nyt koneen ääreen opiskelujan takia vähään aikaa päässy. Sitten tiiän taas enemmän, toivottavasti, kun hänkin kertoo taas omista tuntemuksistaan:) Kyllähän mäkin tiedän, että niitä päätöksiä on jossain vaiheessa alettava tekemään, mutta tässä tapauksessa siitä ennemmin tai myöhemmin -vaihtoehdosta "myöhemmin" houkuttelee enemmän...
No nii..ei siinä sit kauaa mennykkään ku asiaan löyty joku ratkasu.
Eilen kirjottelin tän miehen kanssa mesessä ja sit ajauduttiin taas riitaan mikä koski sitä mustasukkasuutta. Jossain vaiheessa mulla sit vaan kilahti ja sanoin että antaa olla..en jaksa enää.Tosi tyhmää hoitaa tommoset asiat netin kautta mutta eipä tässä muuta mahdollisuutta ois ollu.Seuraava näkeminenkin ois ollu vasta jouluna.Eikä tätä niin kauaa ois voinu jatkaa.
nyt johonkin ratkaisuun päädyit, vaikka sen pitikin sitten riidan kautta tulla :/ Mut jos siitä mustasukkasuudestakaan ei oikeesti voi keskustella järkevästi, niin ehkä tosiaan parempi antaa olla. Nyt sun vaan pitää pysyä siinä päätöksessä (taas helpommin sanottu kuin tehty), vaikka niitä ikävän hetkiä varmasti tulee eteen. Harmi noita tosiaan on netin kautta hoitaa, oon ite todennu ihan saman, mutta joskus vaan ei oo muuta mahdollisuutta.
Mä jatkan edelleen omalla linjallani...miehessäkään ei löydy mitään muuta moitittavaa, kuin että asuu liian kaukana:) Mutta saa nyt nähdä. Tosiaan. Kahden kk:n päästä meilläkin on vasta mahis nähdä...
Ai niin, katkasitko nyt välit ihan kokonaan siihen mieheen vai pidätkö yhteyttä kaveripohjalta, esim. joskus tulevaisuudessa jos ei se nyt hyvältä tunnu?
Ollaan me väleissä edelleen.ollaan jotain kirjoteltu jne.Mies haluis jatkaa suhdetta mutta siihen en oo suostunu.Nyt ei ainakaan tunnu siltä että jatkaa haluisin.Mies on kyllä sillain tosi mukava jne mutta siitä vaan puuttuu se jokin ja sit se mustasukkasuus vaivaa edelleen.
Eihän sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu mutta tällä hetkellä tää tuntuu hyvältä ratkasulta.
luetko serenaa enää tätä, mutta kun lupasin ilmotella, niin teen sen.
Päädyin samaan ratkasuun kuin sä, eri syistä tosin. Tajusin, ettei voida jatkaa suhdetta näin heikoilla kantimilla. Liikaa ongelmia olla kaukosuhteessa ja ehdotin pelkkää ystävyyttä, vielä en vastausta tiedä. Täytyy vain toivoa, että ystävyys pysyis, mut senhän näkee ajan kanssa. Katsellaan mihin elämä vie.
Kyllä mä tätä välillä käyn lukemassa.Hyvä että pääsit ite kanssa eteenpäin siinä omassa jutussas.Luulen että teit ihan oikein.Tommoset kaukosuhteet on tosi raskaita.Musta ainakin välillä tuntu että elämä menee hukkaan ku riitelee vaan toisen kanssa ja ei ees nää sitä =/
Nyt on tosi hyvä ollu olla ku oon saanu olla ihan rauhassa ja itekseni.Ei oo tarvinnu enää tapella eikä istua tässä koneella koko aikaa.
Tiedän että oon tehny ihan oikein:)