Ei ole enää mitään syytä elämässä, miksi jaksaisi eteenpäin...
Tyttöystävä jätti pitkän seurustelun jälkeen ja hän oli kaikki mitä minulla oli. En ole koskaan ennen rakastanut ketään niin...
Nyt ei ole enää mitään, ei mitään joka auttaisi jaksamaan. Ei mitään iloa elämässä.
Miten ihminen voi olla näin he***tin yksin...
Tyttöystävä jätti pitkän seurustelun jälkeen ja hän oli kaikki mitä minulla oli. En ole koskaan ennen rakastanut ketään niin...
Nyt ei ole enää mitään, ei mitään joka auttaisi jaksamaan. Ei mitään iloa elämässä.
Miten ihminen voi olla näin he***tin yksin...
Vastaukset 10
Vanhimmat
kun ymmärrät että meitä on paljon muitakin samassa tilanteessa, ollut, on ja tulee olemaan. Raskasta se on, ei sitä mikään muuksi muuta. On vaikea nähdä mitään positiivista tilanteessa kun kaikki on mustaa ja sydämeen sattuu ja on pohjaton ikävä toista.
Pakko sieltä on kumminkin nousta, ennemmin tai myöhemmin. Itke vaan niin kauan kuin itkettää. Jossain vaiheessa ei enää jaksa itkeä, ainakaan kovin usein ja siitä kai se paraneminen sitten alkaa. Tähän ei valitettavasti ole mitään pikaparannusta, se ottaa sen aikansa.
Omat vinkit; hävitä kaikki mikä liittyy exään, jätä muutama kuva tms. ja hautaa ne johonkin missä ne ei ole helposti saatavilla. Koita aktiivisesti unohtaa hänet ja muistele tarvittaessa myös hänen huonoja puoliaan. Älä tee hänestä mielessäsi mitään pyhimystä vaikka sellainen olisi ollutkin. Älä pidä yhteyttä, älä roiku. Aloita uusi harrastus ja tutustu uusiin ihmisiin. Hommaa uusia vaatteita ja huonekaluja, ts. pyyhi pölyt ja aloita ns. puhtaalta pöydältä. Itellä toisinaan vieläkin vierähtää kyynel jonkin muiston vuoksi vaikka erosta on jo lähes vuosi mutta enää tunteisiin ei liity mitään hysteriaa ja pystyn olemaan analyyttismepi. Miehenä egoa ja itsetuntoa voi yrittää pönkittää lyhyillä suhteilla mutta itsellä se ei ainakaan toiminut kovin hyvin, päinvastoin. Se vaan ottaa sen aikansa. Tiedät kyllä sitten kun olet valmis uuteen suhteeseen.
aluksi sattuu aivan sairaasti mutta anna sattua vaan se kestää aikansa ja tuska tulee aaltomaisina vyöryinä jotka ajan mittaan ovat yhä laimeampia..
mutta nyt aluksi kukaan muu ihminen ei tunnu miltään
ja kipu raastaa mutta usko ..aika tekee tehtävänsä ja löydät uuden ihmisen se on varmaa..
yksinäiseksi mäkin tunne useasti itseni vaikka on ihmisiä ympärillä..hakeudu pikkuhiljaa muiden seuraan ..mutta anna surun tehä sinussa työtään
jonainpäivänä helpottaa,,varmasti VOIMIA SULLE!
läheisriippuvaisuus, koetas päästä eroon siitä ...
ole läheisriippuvuutta, että ikävöi, tai tarvitsee toisen lähelleen. Sairaampaa mielestäni on, jos on katkeroittanut itsensä siihen pisteeseen, että yksin pärjääminen on kaiken lähtökohta.
Ihmeellistä tämä erotilanteen jatkuva psykologisointi: kun exällä on ollut omia mielipiteitä ja tarvetta arvostukselle, niin sitä on oltu Narsisteja, jos on otettu välillä kuppia, niin sitten on oltu Alkoholisteja. Tai jos mieliala on vähän heitellyt, niin on kärsitty Bipolaarisesta mielialahäiriöstä tai Maniasta. Ja psykopaatteja tuntuu olevan puolet ex-puolisoista.
Voimia alkuperäiselle kirjoittajalle. Et tosiaankaan ole yksin fiilistesi kanssa.;)
..vielä kun saisi ne itsekkäät jättäjät , niin tai heidän uudet ystävänsä heräämään ajattelemaan ettei kaikki ole aina niinkuin suhteen lopettaja osapuoli väittää
...tosiasiassa ihmisen onnellisuus ei ole kiinni muista ihmisistä. Se on väärä tapa ajatella...
kyllä se siitä taas lähtee. Juuri oma tyttöystävä jätti, ja tiedän täysin miltä se tuntuu. Aaltomaisina tulee tunteet esiin, mutta ajan mittaan kaikki alkaa kääntyy vaikka ei sinusta todellakaan siltä nyt tunnu. Yritä jaksaa kaveri, siitä se taas lähtee! ;) Vielä sä löydät sen oikean, varmasti.
Voimia hei......oon eronnu parikuukautta sitten ja samassa tilanteessa.Meillä vielä yhteinen lapsi takana joka helpottaa oloani kun saan tavata häntä.Olemme exän kanssa enää hyviä kavereita,ei muuta...panostankin rakkauteni poikaani :)
Mutta aika parantaa haavat,ainaki osittain...
Missä ne sun kaverit sitten on? Olitko sä niin takertunut siihen muijaan, että et huomannut edes heidän kaikkoamistaan? Mistä syystä se pimu sitten jätti sut? Yritä ymmärtää, että sullakin on vielä nuoruutta jäljellä ja kyllä naisia riittää.
Kiitos kaikille vastanneille!
Kyllä kai se tästä, olen saanut jo tukea asiassa, aika yllättävältä taholta, mutta siitä on ollut todella paljon apua.
Ja joku kysyi missä kaverit on, no ei niitä niin hirveästi ole koskaan ollutkaan, mutta yritän nähdä heitäkin vähiä useammin nykyään.