Sanaristikossa kysyttiin "apetta". Luulin ensin, että kyse oli lehmien syötävästä, mutta vastaukseksi tuli miettimisen jälkeen kuitenkin "akaton" eli akattomalla miehellä ei ole appiukkoa ja hän elää apetta.
Jäin kuitenkin miettimään, onko "apetta" edes hyvää suomea? "Lähdimme matkaan anopitta ja apetta"
Jäin kuitenkin miettimään, onko "apetta" edes hyvää suomea? "Lähdimme matkaan anopitta ja apetta"
Vastaukset 13
Vanhimmat
Abessiivi on yksi suomen kielen sijamuodoista.
Miten kuuluukaan monikon abessiivi sanasta "maanmittaritar"?
maanmittarittaretta?
Olin ihan ihan vähän aikaa sitten Karjalaiskan synttäreillä. Aivan upeat bileet, ihan aikuisten oikeasti!
Karjalaiska ei suinkaan kuulu maamme laiskoihin, vaan on aktiivi-ihmisten eturiviä, kuntansa/kaupunkinsa kulttuurin kärkeä.
Karjalainen itse taitaa olla koulutukseltaan mieronkiertäjä (maanmittari-insinööri), mutta leipätöikseen sivistystoimen johtopaikoilla hänkin.
Merenkulkevaista väkeä molemmat, vaikka sisämaasta lienevätkin kotoisin.
Kiitokset hienoista synttäribileistä!
mahda olla maanmittarittareitta.
monikkoahan siinä näköjäkseensä kyseltiin tällä kertaa! Yleensä tuosta sanasta kysytään sitä yksikön abessinialaissijaa.
Luetun ymmärrys heikkenee iän myötä. Tulette vielä muutkin huomaamaan sen!
Kyllä "apetta" ihan oikeaa suomea on, mutta juuri tuo sana abessiivimuotoisena herättää kieltämättä harvinaisuudellaan ja monimerkityksellisyydellään huomiota.
"Ilman appea" tuntuisi paljon jokapäiväisemmältä sanontatavalta.
Minä olen ollut apetta yhdeksän vuoden ajan. Apeana – appiukkovainaa Toivo oli mies paikallaan!
Itse en ole päässyt vielä apeksi, mutta toivo elää ja toivossa on hyvä elää. Miniä olisi kiva katsella, varmaankin paljon kivempi kuin maksia!
Miniättä olen minäkin vielä, vaikka esikoisen iän puolesta minulla voisi olla jo miniä. Vävyttä tulen elämään lopun ikääni, sillä tyttäriä minulla ei ole.
Anopitta ja apetta olen ollut aina, sillä mieheni jäi orvoksi lapsena.
Kyllä "apetta" on muodollisesti (muoto-opillisesti, morfologisesti) oikein muodostettu yksikön abessiivi sanasta "appi". Sen lisäksi se on tietysti yksikön partitiivi sanasta "ape".
Käytännössä abessiivi on jäänyt lähes kokonaan pois käytöstä paitsi joissakin sanonnoissa sekä verbien infinitiiveissä ("tekemättä" yms.).
Sana "appi" kyllä tuntuu tuottavan taivutusvaikeuksia nykysuomalaisille. Mikähän on esimerkiksi sen monikon translatiivi? Koska tätä sanaa ei juuri käytetä monikossa ja koska käyttö sellaisenaan yksikössäkin on harvinaista (puhutaan pikemminkin esimerkiksi appiukosta tai sitten muijan isästä tms.), ei ole ihme, että monikkotaivutusta yritettäessä menee pieleen.
Joitakin aikoja sitten Helsingin Sanomissa kirjoitettiin, että erästä hallitsijaparia kutsuttiin aikoinaan "Euroopan apeiksi". Tämä olisi ollut oikein, jos olisi tarkoitettu apeita. Mutta kun tarkoitettiin appivanhempia, meni tuplasti mieleen: merkitys oli väärin, koska sana "appi" tarkoittaa vain puolison isää, ei molempia vanhempia, ja koska "appi" taipuu (astevaihtelua lukuun ottamatta) kuten esimerkiksi "lovi", joten oikea monikon translatiivi on "apiksi". Seuraavaksi joku voisi yrittää keksiä luontevan virkkeen, jossa tuota sananmuotoa sopisi käyttää. :-)
tyttärien poikaystävien isät eivät halunneet apiksi.
Morsiamen ja sulhasen isäthän tulevat apiksi samana päivänä. Nyt kuulin tuonkin, että "apeiksi" ei morsiamen ja sulhasen isiä voi kutsua. Kylläpä oma äidinkielikin voi olla vaikeaa!
Asun ulkomailla ja kävin yhtä suomen kielen kurssia vuosia sitten. Minun piti täyttää harjoituskirjaan oikea muoto. "Lapset menivät (lapaset) ulos." Abessiivia kai siinä haettiin. Kun kirjoitin, että "lapset menivät lapasitta ulos", korjasi opettaja, että täytyy sanoa "ilman lapasia". En koskaan täysin hyväksynyt asiaa, mutta en alkanut hänen kanssaan väitellä.
Minun opettajani oli aika nuori, joten hän ei tahtonut millään hyväksyä muotoja, jotka hänen mielestään vaikuttivat vanhahtavilta.
Hänellä oli silti se vanhahtava käsitys, että opettaja on aina oikeassa.
Tuossakaan ei olisi ollut mitään ongelmaa, jos Helsingin Sanomien kirjoittaja olisi käyttänyt sanoja "Euroopan appivanhemmiksi". Mutta kaipa hän oli yrittänyt lyhentää mediaseksikkäästi tuota ilmaisua. Jollain itämerensuomalaisella kielellä appi ja anoppi ovat muuten äijä ja ämmä. Huvittavan kuuloista.
Hesarin toimittajakouluun on kuulemma taas otettu pitkästä aikaa uusia oppilaita. Toivottavasti tuo näkyy tulevaisuudessa virheettömämpänä toimitustyönä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Via_Appia
Siellä olivat antiikkiset roomalaiset appia (appeja?) kyydissä niin että hippojen ja taurojen hippulat vinkuivat! Liekö saanut apetta kyytielikoille moniltakin liikenneasemilta Via Appian varrelta vai ovatkohan saaneet rehkiä appeetta ?
Espoon parisataatuhantisen kaupungin rakennustaiteellisesti arvokkaimpana asuinrakennuksena pidetään Soukanrannassa sijaitsevaa Villa Miniato -nimistä asumusta. Viron miniästä (minia) ei ole tuo nimi peräisin, vaan Apenniinien niemimaalta sekin – tyvipäästä, Toscanasta.
http://www.espoo.fi/default.asp?path=1;28;11866;17468;17633;17745;17805;56636