Hei!
Minulle ei tuota ongelmaa lähestyä naista tai mennä juttelemaan, ongelma tulee esiin siinä vaiheessa, kun pitäisi tehdä aloite jatkoille, esim. kysyä: lähdetkö kahville tms.
Lisään tähän lauseeseen aivan kuin automaattisesti: "Mutta ihan miten vaan". Tiedän, että tämä on huono juttu ja vesittää sen kysymyksen kokonaan.
Eli: "Lähdetkö kahville, mutta ihan miten vaan". Yksi kaveri selitti tätä asiaa, että lisäämällä tuon "ihan miten vaan" samalla jo "pehmitän mahalaskua" eli varaudun ei:n sanomiseen ja yritän
suojella itseäni, ettei pakit tuntuisi niin pahalta.
Kertokaa tytöt ja pojat, onko samanlaisia kokemuksia joko itsenne kohdalla tai muiden...
Minulle ei tuota ongelmaa lähestyä naista tai mennä juttelemaan, ongelma tulee esiin siinä vaiheessa, kun pitäisi tehdä aloite jatkoille, esim. kysyä: lähdetkö kahville tms.
Lisään tähän lauseeseen aivan kuin automaattisesti: "Mutta ihan miten vaan". Tiedän, että tämä on huono juttu ja vesittää sen kysymyksen kokonaan.
Eli: "Lähdetkö kahville, mutta ihan miten vaan". Yksi kaveri selitti tätä asiaa, että lisäämällä tuon "ihan miten vaan" samalla jo "pehmitän mahalaskua" eli varaudun ei:n sanomiseen ja yritän
suojella itseäni, ettei pakit tuntuisi niin pahalta.
Kertokaa tytöt ja pojat, onko samanlaisia kokemuksia joko itsenne kohdalla tai muiden...
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Lähdetkö kahville, mutta ihan miten vaan?"
Joo, parempi olisi pelkästään:
"lähdetkö kahville?"
mutta paras on:
"mennään joku päivä kahville. Anna numero niin soitan."
Tai vastaavasti. Eli et edes kysy mitään. Antaa itsevarmemman kuvan. Kyllä nainen vikisee ja sanoo ei jos ei sovi.
Joo, näinhän se pitää olla. Ongelmana vain mulla se, että "ihan miten vaan" on sellainen automaatio, tulee vähän kuin pakokaasut kun painaa kaasua. Tai seuraa kuin vaunut veturia. Eli tosi vaikea päästä siitä eroon.
Pitäis varmaan laittaa teippi suun eteen kun on sanonut: "Lähde kahville". Silloin ei vahingossakaan jatkaisi sanomalla "mutta ihan miten vaan".
Ja siis tietysti olisi parempi sanoa "Lähde kahville " kuin "lähdetkö kahville". Antaa itsevarmemman kuvan toi edellinen.
Kysyy kyllä hyvää itsetuntoa toi "Lähde kahville, anna numero". Mutta pitää alkaa treenaamaan!
Antakaas naiset myös palautetta & kommenttia...
Varmaan myös tarkoitat sillä "ihan miten vaan" ettet halua pakottaa ketään mihinkään. Olet siis tavallaan hienovarainen sillä tavalla ettet pidä itseäsi jonain jumalana. Olet ns. nöyrä, etkä halua millään tavalla auheuttaa omat halusi kertomalla toiselle vastenmielisyyden tunnetta.
Älä siis pyri minimoimaan tai pidättelemään sanomisiasi. Lisää paremminkin jatkoa siihen. Esim. "mutta ihan miten vaan, mutta olisi kyllä tosi kiva lähteä kahville yhdessä" Näin ollen et vaikuta siltä ettet olekaan tosissasi kahville lähdön kanssa, niinkuin se pelkkä "ihan miten vaan" antaa ymmärtää.
Hyvä pointti toi kohteliaisuus-aspekti. Pitää vain varoa, ettei ole ns. ylikohtelias, eli aina mene vain muiden ehdoilla. Tällöin helposti viestittää toiselle, ettei pidä itseään minkään arvoisena eikä ehkä toistakaan.
Vastaavanlainen tilanne voisi löytyä, kun on tekemässä jotain tärkeää valintaa elämässä, esim. työpaikkaa tms. niin eihän silloinkaan voi sanoa työnantajalle, että "haluan tämän työn, mutta ihan miten vaan", silloin täytyy olla itsevarma (oikealla tavalla) ja sanoa että "haluan tämän työn" ja piste.
Toki elämänkumppanin löytyminen painii vielä täysin eri kategoriassa kuin työ, molemmat ovat tärkeitä, mutta elämänkumppani on kuitenkin se tämän elämän tärkein asia.
Mutta toi oli tosi hyvä vihje, että sanoo vaikka ekaksi sen "ihan miten vaan" ja mutta jatkaa että "olisi kyllä tosi kiva jos lähtisit kahville". Sillon tyttö saa sellaisen kuvan, että poika on oikeasti kiinnostunut hänestä.
Tämä "mutta ihan miten vaan" on kuitenkin asia, josta kärsin suunnattomasti ja haluaisin päästä siitä eroon...
Kärsivätkö muut (pojat) vastaavanlaisesta ongelmasta? Onko teille vaikeaa tehdä lopullista aloitetta? Minulle siis ei ole vaikeaa tehdä kontaktia naiseen eikä heittää juttua, vaikeus alkaa siinä kun pitäisi pyytää kahville...
... saman sukuista ongelmaa mullakin! Helposti tulee se ihan miten vaa ja tällöin esim. ujolla tytöllä on mahdollisuus "päästä pälkähästä", vaikka juuri vilpittömyyden vuoksi sen suustaan päästääkin pilaamaan hienon kahvihetken.
Mutta se että lisää siihen tuon "olisi kyllä tosi kiva jos lähtisit kahville" niin saattaa pelastaa tilanteen! Neuvoisin, että ihan miten vaan -ongelmaisten kannattaisi mieluummin keskittyä siihen miten pelastaa tilanne! Miettiä valmiiksi mitä sanoa, jos lipsahtaa vahinko! Tällöin voisi olla rennonpi, kun ei tarvitse keskittyä vahinkojen välttelyyn, vaan voi luottaa siihen että hyllyllä on valmis ratkaisu tilantteen pelastamiseen! Onks järkee?
eroon tuosta lisukkeesta niin vaihda se, esim. Lähdetkö kahville, no ei sitten (vaiko sittenkin, eikö) ?
Uskon, että "ihan miten vaan" on ongelma aika monilla. Jos ei nyt ihan tuossa muodossa niin sitten jossain toisessa. Jos tyttö on fiksu, niin hän tajuaa tilanteen ja ymmärtää sen, että poikaa ujostuttaa ja ikään kuin "antaa anteeksi" ihan miten vaan.
Toiset tytöt taas voi ajatella, että onpas huonon itsetunnon omaava poika, tai sitten, että millään ei tosiaankaan ole mitään väliä.
Harvoin tytöt tekee aloitteita, tai siis ei juuri koskaan. Tämäkin tuottaa ongelmia ujoille pojille ja niille, jotka kärsivät "ihan miten vaan"-ongelmasta...
Ihan kiva kuitenkin että saan jakaa tämän ongelman ja saan teiltä uusia näkökulmia... :)