Mitä hienoa elämässä on..?! Tää mun elämä on ollut yhtä vitun helvettiä , ei mitään järkee oikeastaan missään.. Ei voi luottaa kenenkään , ei kukaan usko mua , ei kukaan luota muhun , moni pelkää mua.. Ei oo helppoo!! Lääkärille kerrot jotain niin ne vetää sen jutun vanhemmiitten tiedoksi.. Ei oo kivaa!! Mut hei alotetaan alusta.. Jokainen syntyy syyttömänä ja jokainen kuolee syyllisenä. Mun nuoruus olis jotain mitä en muista.. 9v. Varastelin serkun kanssa kaupoista ja kiusasin jota kadun nytten myöhemmin.. 12v. poltin ekan kerran kannabista ja siitä kaikki tää johtuu.. Muistan ne ekat kerran kun olin puistossa "isojen poikien kanssa" polttelemassa sitä paskaa! Siitä se siirtyi isompiin amfetamiiniin , subutexiin ja ekstasiin.. Käytin isompia aineita noin 1½v. vuotta ja olin 14v. kunnes vanhemmat veti katkasuun joka oli tuskaa.. Pääsin pois kahden kuukauden päästä ja olin sekasin kun käki , en tajunut elämän menosta yhtään mitään joka johti mut tyhmille poluille ja siitä ei ollut silloin paluuta normaaliksi.. Oli tappeluita joka päivä kauheat agressiot koko ajan ja masennusta ja kuulin ääniä päässä... Ei oo hauskaa!! Sossu sai tarpeeksi mun jutuista ja mut vietiin ambulanssin ja poliisi saattueella suljetulle osastolle hoitoon ja siellä lojusin 10vk... Diaknoosini oli skitsofrenia , mielensairas , unihäiriöä ja arvaamottomuus.. Sain hullun leiman ja lääkityksen.. Joudun pävittäin popsimaan 10 lääkettä jotka on skitsofreniaan 2 , masennukseen 2 , rauhoittamiseen diapameita 4 päivässä ja ennen nukkumaan menoa unilääkkeitä 2 että saisin unta.. Olisiko helpompi jatkaa elämää vai kuolla..?! En tiedä.. Viiko sitten oli tyttöystävän kanssa riita ja väänsin hänen kättään ja heittelin häntä josta näen päivittäin välähdyksiä silmissä jotka tuottavat mulle huonon olon ja kyyneliä..... Sitä en voi koskaan antaa anteeksi itselleni koskaan.. Olen ollut hänen kanssa nytten 1v. ja 5kk. eli mun mielestä aika kauan.. Taitaa tosissaan rakastaa mua vaikka mulla löytyy lääkkeitä moneen vikaan.. Öisin näen aina samaa unta josta löytyy 2 versiota , kävelen rappusia alas ja yhtäkkiä askelmat häviävät ja putuoan kuolemaan! toinen on sama tyyppinen mutta aavikolla istun ison heikka kiven päällä ja siitä lohkee palanen jossa istun ja tipun alas ja kuolen.. Herään aina siihen kun kuolen.. Tyttöystäväni sanoo että pomppaan joka yö pystyyn ja tärisen , mikä johtuu niistä unista.. Koulu menee päin vittua.. En ole käynyt 3vk. , tää on jo toinen kerta kun saan yrittää ammattikoulussa samalla alalla mutta ei taida onnistua.. Vaikeeta on!! Mulla on pallo täysin hukassa.. Mun elämä on laskuja ja nousuja.. Sama kuin huumet kun on nousut tulee hyvä olo mutta sitten kun on laskut niin on huono olo ja haluais kuolla.... Miks mun pitää olla tällänen...?! Kuka on keksinyt nää sairaudet mitkä mulla on..?! Kaikki tietää mut mutta mä en tiedä ketään.. Koko paikkakuntani pitää mua narkkarina vaikka en ole enään. Ei ole hauskaa.. Musta paska puuheet on todella suuria koska olen paska jätkä.. Pahin mitä olen kuullut niin on että olisin ampunut poliisia..?! Niitä on kiva kuulla kavereilta.. Täällä kotipaikka kunnalla kaikki katsoo mua kun kävelen kauppaan tai mihin menenkään.. Kaikki puhuu musta paskaa ja kukaan ei uskalla sanoa mulle omaa mielipidettä päin naamaa koska pelkää että pääsäni pimenee.... Päässäni on pari kertaa pimennyt tänä vuonna kun on jättänyt lääkkeet ottamatta.. Kävin psykoterapeutini kimppuun ja kuristin häntä , mutta hän otti sen omaski viaksi koska hän kuulemma olin liian väsynyt ja eikä jaksanut keskittyä kunnolla niin siitä ei tullut mitään.. Tyttöystäväni kimppuun kävin kun riitelimme ja kerran kaupanmyyjän uhkasin tappaak kun ei myynyt mulle tupakkaa , kävin kimppuun painoin polvellani hänen kurkuun kunnes mut revittiin pois myyjän päältä.. Mun elämä ei ole mitään heinoa.. Vanhempani ovat varakkaita ja antaa mulle koko ajan rahaa että olsin onnellinen, tililläni on noin 2 tonnii ja kämpästä löytyy 42" telkkari , kotiteatteri , heinoi kännyköitä on 5 , tosi hyvä tietokone , 20gigan mp soitin mutta en mä tee niillä mitään kun ei ole elämä kunnossa ja hyvä olo.. Ne ei tee mua onnellseksi.. Pikemmin surulliseksi.... Auto korttia en tule saamaan koskaan... Mopo korttia en saanut enkä myöskään kevarikorttia.. Tää kaikki on yhtä tuskaa.. Tyttöystäväni kanssa olen onnellinen ja unohdan kaikki tekoni paitsi sitä että kävin hänen kimppuun.. Pari päivää itkin ja pistin ketjun kaulan ympäri niin tiukalle että en saanut henkeä.. Olin yksin kotona.. Olisin kuollut jollei tyttöystäväni olisi tullut mun luokse.. Eli ei mua sit kai ole tarkotettu kuolemaan.. Mun silmät sattuu joka päivä paljon kun itkin aina.. Mä en halua olla tällänen.. Töihin en pääse minnekkään hyvään paikkaan.. Vanhemmat ei halua nähdä ne pistää vaan rahaa tilille.. Ostin noin vuosi sitten koiran (amstaffin) se teki mut hetkeks onneliseks mut ei enään.. Nyt löytyy kämpäst tarantella ja kuningaspython mutta mitä vitun vittua mä teen nillä kun ei ne tee onneliseksi mua enään...?!?!? On ne ihan kivoja mutta ei tuo onnea...... En mä tiedä mitä mä enään teen..?! Tää kaikki on perseestä.. Koko elämä!!! Toivoisin että joku voisi auttaa mua...... Olen 17v. ja elämä päin vittua nyt jo.. Ei ole helppoa jaksaa päiväst toiseen.. En tiedä kumman valitsen kuoleman ja elämän...?! Jäätynyt Nuori
Kuolema vai elämä..?
Jäätynyt Nuori
151908
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mieti sun tyttöystävää, se välittää susta koska ei ole vielä karannut. Se ei varmaan halua löytää sua kuolleena, voit sanoa sille psykalle että haluat hoitoon, ne ottaa sut kyllä suljetulle jos sitä haluat...paria kaveriani auttoi kun menivät vapaaehtoisesti hoitoon, pitää kai vaan tunnustaa asiat ensin itselle. Sun vanhempia ehkä pelottaa, eivät tiedä miten suhtautua, kerro niillekkin miltä susta tuntuu. voi olla vaikeaa mut on tärkeetä että kerrot niille ton kaiken miten susta tuntuu että ne ei välitä...ja muista sanoa myös että raha ei tee sua onnelliseksi että sitä on turha nyt työntää ettei se auta sua.
Koita jaksaa, homma järjestyy kyllä!
Hei!
Sinulla on todella vaikeaa. Mutta ymmärrän sinua ainakin osittain.Sairastan vaikeaa masemnnusta ja veljeni sairastaa skitsofreniaa.Mieheni taas on käyttänyt huumeita ja juonut.
Sinulla nyt on nämä kaikki yhdessä paketissa,eli itsessäsi. Mutta odota!
Itse et ole syypää sairauksiisi. Niitähän ei valita,kuin kaupan hyllyltä.Eikä niitä vanhempiakaan,jotka eivät halua nähdä,yrittävät korvata rakkauden ja välittämisen rahalla.
Koet siis myös hylkäämisen tunteen,joka on pahinta mitä ihminen voi kokea elämässään,sanoo nuo asiantuntijat.
Minä olen uskossa Jeesukseen.Hän on sellainen henkilö ja persoona,johon kannattaa tutustua.Hän ymmärtää sinua täysin ja voi antaa sinulle elämisen arvoisen elämän. Jeesus on kärsinyt ja kuollut sinun syntiesi puolesta,eli niiden tekojen,joista tunnet pahaa omaatuntoa ja pahaa oloa. Jeesukselle voit puhua rukouksessa. Voit kertoa mikä sinua painaa ja pyytää anteeksi. Ja sinä saat anteeksi. Ei ole sellaista tekoa josta et saisi rauhaa sydämeesi, kun ne Jeesukselle tuot. Jeesus rakastaa sinua todella paljon. Hänellä on säälin ja hellyyden tunteita sinua kohtaan. Sinä et voikaan tulla onnelliseksi mistään,mitä tässä maailmassa on,koska sydämessä on sellainen kohta,jossa on tyhjyyttä,pimeyttä tuskaa,murhetta,kunnes Jeesus Kutsutaan sydämeen ja elämään asumaan. Juttele Jeesukselkle,niinkuin parhaalle ystävälle.
Jos sinulla on Raamattu,avaa se, aloita Johanneksen evankeliumista. Ja ennenkuin alat lukea,pyydä aina Jeesukselta,että Hän voisi antaa sinulle ymmärrystä siihen ,mitä luet.
Tulet huomaamaan että Raamatun luku rauhoittaa ja antaa sellaista sisältöä elämääsi,mitä sinulla ei ole koskaan ennen ollut.
En tiedä miten olisin tullut toimeen elämässäni ilman Jeesusta.
Minulla on ollut 2 isää,4 äitiä,muita huoltajia ja paluu alkuperäiseen kotiin n.8v.
Siitä eteenpäinkin elämäni oli todella sekaisin.
Lähdin sinun ikäisenä kotoani,enkä palannut sinne kahteen vuoteen,koin niin suurena helpotuksena sieltä pois pääsyn. Kasvatti-isäni oli vankilassa ajettuaan humalapäissään kahden nuoren päälle,ja he vammautuivat.
Minä haluan rukoilla sinun puolestasi,että saisit elämänhalun. Teen sen jokapäivä!
Minulla on vuotta vanhempi tyttö,kuin mitä sinä olet. Voisin siis olla ikäni puolesta äitisi.
En tiedä oliko tässä sinulle mitään apua,mutta uskon että Jeesus johti minut näille sivuille. Olin menossa masennus-sivuille,mutta yhtäkkiä ruudussa olikin luettelo eri aiheista,joista yksi oli tämä,kuolema ja suru. Sitten löysin sinun kirjoituksesi ja rukoilin ja en voinut olla vastaamatta.
Olet nyt minun esirukouksieni kohde!
Ystävyydellä Sini
Oletko ajatellut jos lääkityksesi ei ole kohdallaan. Ja siksi nuo painajaiset ja agressiot. Saatko itse annostella tuon lääkityksesi?
oletpa käynyt paljon vaikeuksia läpi..
vaikka en voi hyväksyä kaikkia tekojasi, niin ymmärrän jollain tasolla.
elämäsi on vasta niin aluillaan, koita jaksaa! kun saatte lääkityksen tasaiseksi ja elämäsi pikku hiljaa rauhottumaan , pystyt elämään tasapainoisemmin.ÄLÄ LUOVUTA!me kaikki teemme virheitä, suuria ja pieniä,anna itsellesi anteeksi!
VOIMIA!!
Oli tosi vaikeeta lukea tota sun juttua.. mut mä ymmärrän sun vaikeuksia mut älä koskaan anna periks! Sun pitää taistella! Sä et voi tietää vielä tulevaisuudesta joten älä heitä toivoa pois.. sun tyttöystävä todella rakastaa sua ja on ollu sun vierellä ku sulla on ollu vaikeaa.. ei se kestäis ilman sua! Elämä on taistelua ja surua mut sit tulee joskus aurinko näkyviin kans.. Sun aika ei oo viel kuolla! Sä sanoit et oot onnellinen sun tyttöystävän kans.. sillon se voi auttaa sua! Elämä on ku vuoristorata.. aina laskuja ja nousuja mut jokaisen laskun jälkeen tulee taas nousu.. joten valitse elämä!
Lopulta elämä voittaa!
Kuules nyt! Eikö ois aika ottaa niskasta kiinni ja ryhdistäytyä? Sä olet tehnyt typeryyksiä,ne on menneitä katso tulevaisuuteen. Olet ollut aika kauvan yhdessä tyttösi kanssa.Se ei jättänyt sua kun väänsit hänen kättä? Tuli sun luokse kun laitot ketjun kaulaasi? Se välittää susta.Oletko ajatellut,et vanhempasi haluaa nähdä sut,mut eivät uskolla,koska pelkäävät sua? Ota lääkkeesi niinkuin kuuluu.Käy terapiassa.Juttele tyttöystäväsi kanssa.Yritä käydä se koulu loppuun.Laita elämäsi järjestykseen.Sä vaan haukut itseäsi ja elämää.On ihmisiä jotka välittävät susta,yritä itsesi ja läheistesi vuoksi.Tässä maailmassa on muutakin pas..a,kuin sun elämä.On sotia,sairauksia,köyhyyttä,epidemiaa yms... En tiedä välitätkö,mut sä et ole ainoa jolla menee huonosti.Sä voit yritää muutaa elämäsi.Ei varmaankaan sun tytölläsi ole ollut helpoa.Saati vanhemmilläsi sinun takia.Oletko ajatellut asioita hänen/heidän kannalta? Voimia sulle! P.S.Ilmoittele vaikka täällä mitä sulle kuuluu yms...
Vihjaatko että jos laitan ketjun kaulaan sillai että en saa henkee ni se on testi? Täytys vissiin kokeilla. Et sä sitä kyllä tainnu tarkottaa mut siltä se kuulostaa vähäsen.
Tiedän ettei sinun tilassasi auta mitkään lohdutuksen sanat.Kaikki tuntuu pimeältä ja menetetyltä.valon valoa ei näy.Olen itse tuntenut juuri niin aikoinaan, siksi ymmärrän.
Muistan seisseeni torilla sateessa ja kauppias onnenpyörästä antoi minulle kastuneita pastillirasioita.Latin latia ei ollut ikinä rahaa.Elämä opetti kieroksi, mutta selviytymään myös.Tosin kesti vuosia ennen kuin ymmärsin sen.Äiti käänsi se4lkänsä kun isäpuoli hakkasi päätäni betoniseinään, ja itsemurhakirjeilleni jotka mutsi kaivoi kätköistäni , nillle naurettiin.Ei kerrottu että isä kuoli, oli ollut haudassa kaksi vuottaa kun kela siitä minulle ilmoitti kirjeitse.Yritin päästä lastenkotiin, minne ei huolittu.Muutin helvetistä pois heti kun täytin 18v.Kahteen vuoteen en puhunut mutsin kanssa.Olin yksin, takertuneena poikaystävääni.
Alkoi kuitenkin elämäni onnellisin aika, enkä kadu edelleenkään muuttoa.
Sain aksi lasta, ja tein kovasti töitä.Luin henkisen kasvun kirjoja mm.Wayne Dyer.Alkoi elämän ns.arki.Kunnes mieheni elämäni tuki loukkaantui vaikeasti.Mutta jäi henkiin, siitä on kaksi ja puoli vuotta.Saimme uuden mahdollisuuden.Kunnes loppukesästä menetimme esikoisemme onnettomuudessa.Devalvaatiot ulos-ottomiehet ja muut, kaikki on pientä vielä, oman lapsen menetys on kova juttu.Liian kova.Elämääni heräsi kysymyksiä miksi juuri minulle käy aina huonosti.
Olen menttänyt rahaa, olen joutunut myymään autoni pois ja vaikka mitä.Itkenyt femma taskussa ja miettinyt millä pääsen töihin.
kaikista vitun vastoinkäymisistä olen selvinnyt.Mikään ei enää hetkeuta minua.Olen kääntänyt vastoimkäymiset voimavaraksi. Olen oppinut että saa apua jos sitä itse hakee.Olen oppinut että on jaksettava ja on vaadittava saada apua.
Kun kärsinvatsakivuista häpeästä ja vaikka mistä, en voinnut kun toivoa jotain parempaa.Ei se apu hetkessä tullut, ei todellakaan.
Kerran vuosia ennen poikani kuolemaa koin vaan rauhan sisimmissäni.Olin monien vuosien jälkeen oppinut , että vastoimkäymiset on vaan osaa elämää, ja kun en päästä sitä hallitsemaan elämääni tunnetasolla, ongelmat katosi.kaikki järjestyy tavalla tai toisella vaikkei sitä usko juuri sillä hetkellä. Aivan sama mihin uskot, kunhan uskot johonkin.usko itseesi ja toivo, jokaikinen päivä jotain hyvää.Opi iloitsemaan pienistäkin hyvistä hetkistä.Kiitä mielelläsi kaikesta poikkuruisista hyvistä jutuista .Siitä että pääset suikuun, siitä että joku hymyili, että pärjäsit yhden hetken kunnolla, ihan mistä vaan.Ja anna itsellesi anteeksi, ja toivo jotain.
Ole itsellesi rehellinen.Ajattele että sinua koulutetaan juuri nyt jotta itse ymmärrät asioita paremmin myöhemmin, et voi ymmärtää jollet itse opi.Olet ilmeisen vahva kun sinut valittiin käymään tämä kova elämänkoulu läpi, niin kuin minäkin.En valehtele sinulle etteikä poikani kuolema saannut ajatuksiini paljon epäilyksiä uskoani kohtaan.En ole kiihkouskovainen.Olen aina vastannut että uskon hyvyyteen.Nyt tavallaan toivon että minullekkin syttyy se valo tai saan herätyksen tai jotain..mutta vielä ei ole tapahtunut mitään.uskon jumalaan sen verran ja olen sanonut että uskon omalla tavallani.Puhun ja valitettvasti kiroankin.Mutta ehkä minua tarvitaan johonkin mitä en tiedä vielä itsekkään.
Vaikak elämäni on ollut yhtä h..ä, on ollut hyviäkin jaksoja.Lasteni syntymä ja lapsuusvuodet heidän kanssa, on katto pään päällä ja ihan tavallisia asioita.Tottakai olisin mikä tahansa luuseri jos olisin poikani saannut pitää..enkä hyväksy hänen kuolemaa, ja ajattelen usein että jos jumala halsusi kostaa, olisi ottanut minut eikä lastani jolla oli elämä edessä kuitenkin.Näin ei käynnyt.Ei elämäni muutu ikinä samanalaiseksi.En tiedä miksi minulle tehtiin näin.Mutta olen oppinut että aina on hyviäkin päiviä, olen oppinut että on mahdollisuuksia kuitenkin olemassa.Oli yksi hyvä askel, kun kirjoitit tänne.Rohkea veto.Et sinä sääliä kaipaa vaan ystäviä ja jotain ´turvallisuuden tunnetta.Toivon sinulle rohkeutta elämääsi, ja sillä tarkoitan sen, olla välittämättä katseista ja mahdollisista puheista.Kyllä minuakin vieläkin vituttaa kun puhutaan.vaikka mitä.Mutta yritän pitää turpani kiinni ja niellä.Nukun yleensä asioiden yli, ja päätän taas yrittää olla menemättä siihen samaan paskaan mihin niin moni alistuu.Koen että jos lasken itseni samalle tasolle olen hävinnyt.Päätän itse miltä tuntuu kun joku haukkuu. Pääasia että tietää itse mikä on ja mihin pyrkii.ja pyri siihen ihan vittuuttasikin.Päätä pärjätä.ja muista, sinulla on onneksi edes yksi ystävä meidän kaikkien muiden lisäksi jotka opimme onneksi tuntemaan sinut edes tätä kautta.
Tästä tuli yhtä hiton sekasoppaa, mutta oliis ollut vielä kuusi kilsaa asiaa ja kertomuksia.
Älä vaan luovuta.valitse elämä.Sinua rakastetaan ja se on jo paljon.Siksi minäkin elän, kosk pikani minua rkasti eikä olisi ikinä halunnut että kuolen ja jätän maan.Poikani kuolemasta on vähän aikaa vasta kulunut, joten toivon mukaan pysty täällä , niin lupaan kertoa miltä tuntuu vuoden päästä.Vielä en voi tietää mitä opin lapseni kuoleman kautta, mutta paras olisi olla jotain todella hyvää.Voi edes hetki hyvin, ja ota pieniä askelia eteenpäin, siitä se lähtee.
rakkaudella..yksi äiti..sen mun pojan paras äiti..
Sinulla on paljon voittettavaa, mutta ensin kunnon pitkäjännitteinen hoito.
Lapseni teki itsemurhan tuon ikäisenä ja jos olisin saanut valita olisin kuollut vaikka itse, kaipaan häntä aivan mielettömästi.
Jos saisin toisen mahdollisuden, taistelin hullunlailla hänen henkensä puolesta.
Mutta niin pitkään kun sinulla on huumeet, olet koko ajan vaaàn kiellä. Mieliala vaihtuu liian nopeasti, etkä voi arvioida mikä on mitenkin vakavaa.
Halauksia sinulle ja voimia elämään.
...Kun mikään ei tunnu miltään...Täähän on ku siit levottomista-leffasta. Otapa lusikka kauniiseen käteen. Tää on sun elämä, tee siitä elämisen arvoista. Kaikkii lähtee susta itsestäsi ja apua on varmasti myös tarjolla. Mitä ihmettä sä etit elämässä ku pitään noin paljon tehdä, noin nuorena. Tuntuu et kaikki on sulle vaa hetken huvi ja vain sua varten. Sitte itketään et pajatso on tyhjänä. Aloita vaikka siit koirastas ja opettele vastuuntuntoa ja hoida sitä. Samoten kohtele muita ihmisiä kunnioittaen (esim."rakasta" tyttöystävääsi) Opettele arvostamaan et se jaksaa olla sun tukenas. Sinulle on kaikki mahdollisuuksien ovet auki, joten käytä se hyödyksi. Noihin painajaisiin ym. ongelmiin suosittelisin sulle käyntiä mielenterveystoimistossa, ne auttaa sua oikeille raiteille.
Kaikki me ihmiset täällä on varmaan käyty murrosikä eri muodoissaan läpi. Jollakin kestää pidempään ja jollakin lyhempään. Itselle tulee tuosta sun kirjoituksesta mieleen se, että et pysähdy yhtään miettimään omaa elämää, tekoja ja muita. Onni ei tule kenellekkään hetkessä. Onnen tunteen ymmärtämiseenkin täytyy käyttää aikaa. Onni ei ole mikää automaatti, joka kaikille annetaan esim. ostamalla. Jos on löytänyt hyvän ihmisen rinnalleen, pitäisi pysähtyä miettimään, että miksi just mulle on annettu noin hieno ihminen. Jos ei koskaan mieti mitään, ei voi kokea onneakaan mistään. Ei eläimistäkään voi oppia, jos vaan koko ajan ostaa uusia ja odottaa niiltä onnea. Onnea saa jokainen, jos myös antaa toiselle osapuolelle onnentunteita.
Jos hakkaa toista ihmistä ja odottaa vielä tältä onnentunteita, on elämä pahasti pielessä. Samoin on kaiken elävän kanssa. Eläin vaistoaa kaiken myös. Jos et anna ihmiselle tai eläimelle muuta kuin angstia, ei nekään anna sulle eikä myöskään vastaantulevat ihmiset. Jos kuljet kadulla vihaisena, miten luulet että vastapuoli vastaa? Harva hymyilee.
Jos ei nää itse hyvyyttä, ei sitä tässä elämässä kukaan tule kenellekkään tarjoamaan, eikä sitä pysty ostamaan mistään postimyyntikuvastoista.
Pysähdy, katsele maailmaa! Katsele ja tutustu tyttöystävääsi, eläimiisi ja ympäristöäsi ilman vihaa. Ehkä löydät vielä inhimillisyyttä. Juttele vanhusten ja sairaiden kanssa. Hekin yritttävät pärjätä tässä kylmässä maailmassa, eivät varmaan syytä sinua omasta kurjuudestaan. Ei sinullakaanole oikeutta syyttää muita. Jokainen meistä rakentaa elämänsä loppupelissä itse sellaiseksi kuin haluaa. Jos syyttää kaikesta toisia, on heikoilla. Pysähdy ja mieti mistä vihasi johtuu! Apua on saatavilla myös pikkupaikkakunnilla.
Kuolema on ihanaa.
elävä!
No ekakski sanon sulle että: Koita jaksella kyllä se siitä paranee! Mutta nyt mietin ehkä enemmän itseäni, Jos vetäs ittensä narun jatkeeks kun tää elämä ei ihan hymyile (tosin perhe on TODELLA ihana ja sukulaiset mutta koulu päin vittua ja just mokasin muijien suhteen). No en jaksa kaikkee selittää mutta kyllähän se toisaalta ois melkoinen helpotus varmasti jos vetäs itsensä narunjatkeeks, koska ei tarvitsisi kestää enää näitä pettymyksiä sun muita eikäviä asioita. Elämästäni lähti iso palanen pois kun sain kuulla tänään että 2 tyttöä/naista ovatkin kiinnostuneet toisista pojista vaikka aluksi antoi ymmärtääkkin muuta..:'(
Sun vanhemmat tietää sun ongelmat, ja on pyrkiny auttaan? Jos ne ymmärtää sun tilanteen ja haluaa parhaansa mukaan auttaa niin ensimmäisenä sulle pitäis löytää hoitopaikka (ja koska suomi on niin helvetin hieno hyvinvointivaltio, niin rahalla täältä varmasti saa sitä kunnon hoitoa, jos ei muuten, ja kirjoitit että vanhemmillas rahaa on). Sä et selviä yksin, ja näytät tietävän sen todella hyvin. Sä tarviit apua.
Sun pitää puhua vanhemmilles ja alatte yhdessä järjesteleen asioita. Menet kouluun sitten, kun siihen pystyt.
Elämässä on paljonkin hienoja juttuja, toiset vaan joutuu odottamaan niiden kohtaamista kauemmin kuin muut. Mut älä edes aseta vaakakuppiin kuolemaa ja elämää.
Sä selviät kyllä. Puhu vanhempies kanssa. Pyydä tyttökaverilta anteeksi.