Pari on ollut kihloissa noin 30v, yhteisiä lapsia ja asuttu tietysti yhdessä koko aika. Periikö erotapauksessa myös toisen puolison vanhemmilta saadun omaisuuden (puolet)? Vai miten jako lain mukaan menee? Ehtoa ei ole.
Mitä sanoo laki
1234
253402
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kihlakumppanit eivät peri toisiaan, vaikkei yhteisiä lapsia olisikaan. Jos eivät ole naimisissa, eikä keskinäistä testamenttia ole, lapset perivät molempien koko omaisuuden.
Avioehtosopimus ei ole edes mahdollinen, ellei ole naimisissa.
kihlakumppaneiden tekemän avioehtosopimuksen oikeudellinen merkitys.
Löytyy luvusta 3, Avioehtosopimukset sekä puolisoiden väliset lahjat
Avioehtosopimuksen voivat tehdä puolisot tai kihlakumppanit. Avioehtosopimus astuu voimaan kun avioliittokin.
Kihlakumppanit voivat kyllä tehdäsopimuksen, mutta kun avio-oikeus astuu voimaan vasta avioliitossa, astuu luonnollisesti myös sopimus siitä.
Kihlaus on esisopimus avioliitosta. Kihlauksella ei ole tässä tapauksessa muita vaikutuksia. Sitä paitsi 30 vuotta kestänyt kihlaus lienee tulkittavissa purkautuneeksi, jos avioliittoa ei ole solmittu niin pitkään aikaan.
Kihlapuoliso ei peri mitään puolisonsa omaisuudesta.
Eikä omista muuta kuin sen missä hänen nimensä seisoo.
//Pari on ollut kihloissa noin 30v, yhteisiä lapsia ja asuttu tietysti yhdessä koko aika.//
Elätte keskenänne avioliitonomaisessa suhteessa ("avoliitto", "asuinliitto"). Kihloissa ette kuitenkaa ole. Avioliittolain mukaan nimittäin nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. Jos 30 vuotta sitten ehkä olittekin kihloissa, niin tuo kihlaus on rauennut, kun ette 30 vuoteen ole avioliittoa keskenänne solmineet. Tietysti voitte uudelleen kihlautua, jos tosissanne aiotte mennä keskenänne naimisiin.
Kihlauksen merkityksestä täällä omaisuuden osalta jo oikein kerrottiinkin.
"Avioliittolaki 13.6.1929/234
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
I OSA (16.4.1987/411)
AVIOLIITON SOLMIMINEN JA PURKAMINEN
1 LUKU (16.4.1987/411)
Yleisiä säännöksiä
1 § (16.4.1987/411)
Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet."
tuossahan ei ole kihlauksen kestoa tietääkseni määritelty.
pari voi halutessaan olla kihloissa vaikka 50 vuotta jos itse niin haluaa.
kihlaus on lupaus avioliitosta, mutta tuossa ei ole määriteltynä takarajaa.
Kihlauksella ei kuitenkaan ole erotapauksessa omaisuuden jaossa mitään merkitystä. Molemmat saa omissa nimissään olevan omaisuuden, tai omilla varoillaan hankkiman omaisuuden. Kihlaus ei ole avioliitto, eli toisen omaisuuteen ei ole oikeutta millään muotoa.
Noin pitkän liiton jälkeen pieniä juttuja on vähän vaikea selvittää, että mikä kummalle kuuluu, mutta toinen toistaan kunnioittaen jako menee varmastikin hyvin.
Ja koska kihlaus on keskinäinen sopimus niin mistä kukaan ulkopuolinen välttämättä tietää onko naimisiin menosta koskaan sovittu vai ei? Tietysti tuo tuntuu vähän oudolta, että jos on sovittu ja on ollut aikomus mennä naimisiin niin koskahan ovat aikoneet tuon toteuttaa? Kun ovat jo 30 vuotta olleet kihloissa? Ei kai lakiin mitään minimi tai maksimi kestoa tietysti voi laittaa, koska kihlausta ei ilmoiteta mihinkään, joten ei voi tietää kuinka kauan jotkut oikeasti ovat olleet kihloissa... Ja kuka tahansa voisi väittää olleensa kihloissa edesmenneen kanssa. Vaikea on kuolleelta asian todenperäisyyttä kysellä... Ja lakihan ei vaadi mitään kihlasormuksia tms. vain että naimisiin menosta on sovittu.
Mutta joo ei kihlattu peri mitään missään tapauksessa. Jotain avustusta voi saada, mutta en tiedä onko kukaan saanut ja millä perustein?
jos avioliittotarkoitus on ilmeinen ja kihlaus ei ole kestänyt vuosikausia, niin jotain voi pyytää, mutta läpi meno riippunee tuomarista.
Eli jos nyt avioliitto tarkoituksessa myymme molempien asunnot ja aiomme sijoitaa saman summan taloon ja loppuun yhteinen velka, ja toinen kuolisi ennen avioliittoa niin ehkä jotain voisi onnistua saamaan ainakin luovutusvoitonveroa voisi kokeilla, mutta riski häviöstä liian iso, eli en kokeilisi.
Eikös valtio huolehdi verotuksesta ... ei kihlakumppanin "leski" !
Mutta huoli pois ... tehkää TESTAMENTTI kuolemanvaralta !
Perintökaari 8 luku 2 §, perittävän kihlakumppanille voidaan antaa avustusta jäämistöstä tietyissä tapauksissa.
Perintökaari: Jos joku on tehnyt testamentin kihlatulleen ja kihlaus sen jälkeen purkautuu muusta syystä kuin testamentin tekijän kuoleman johdosta, on määräys tehoton.
Aika ihme juttu. Eli pitääkö sitten tehdä kihlauksen purkautumisen jälkeen uusi testamentti, jos haluaa kyseisen henkilön edelleen perivän? Vai koskeeko tämä vain sitä, että kun eräissä tapauksissa kihlakumppani kuuluu 1 veroluokkaan, että jos kihlaus on purkautunut hän perii, mutta joutuu maksamaan enemmän veroa? Vai siis ei todellakaan peri mitään vaikka testamentti on tehty?
Tuskin monikaan edes haluaa entisen kihlattunsa perivän mitään.
Kihlattu ei peri kihlakumppanin tekemää testamenttia jos kihlaus on jo purkaantunut silloin kun testamentintekijä kuolee.
Kihlaus purkaantuu tietenkin testamentintekijän kuolemaan, mutta siinä tapauksessa kihlattu siis perii, jos kerta olivat kihloissa perinnönjättäjän kuolemaan saakka.
Se on kuulkaa niin että kännissä ja kihloissa on kiva olla mutta sormuksella ei ole mitään merkitystä.
Mistä sitä vielä tarkistaisi kun kerta laissa noin lukee. Oikeuskäytäntöä en tosin ole selvittänyt.
Varmaan tuo lakipykälä on luettu samasta avioliittolaista mistä on seuraavaava kohtakin:
"Jos mies on maannut kihlattunsa ja kihlaus sittemmin puretaan, olkoon velvollinen suorittamaan kihlatulleen kohtuullisen hyvityksen, jollei tämä ole syypää kihlauksen purkautumiseen"
Tuskinpa tuotakaan enää noudatetaan...?
Olisikohan kyse vuoden 1929 laista.
Sittemmin muutettu koko kihlauslaki.
perintökaari (5.2.1965/40), eikä ole tietääkseni kumottu
Vaikka sormuksella ei olekaan merkitystä, niin kihlauksella on. Edellä viitattu säännös PK 11:8 on edelleen voimassa olevaa oikeutta.
PK 11 LUKU Testamentin tulkinnasta
8 §
"Jos joku on tehnyt testamentin kihlatulleen tai puolisolleen ja kihlaus tai avioliitto sen jälkeen purkautuu muusta syystä kuin testamentin tekijän kuoleman johdosta, on määräys tehoton. Sama on laki puolisolle tehdystä testamentista 3 luvun 7 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa."
Edellä oleva säännös on lain mukainen tulkintaolettama (presumptio), jota noudatetaan, ellei voida selvittää, että testaattorin tarkoitus oli pitää testamentti voimassa kihlauksen purkautumisesta huolimatta.
Jos alkuperäinen kysyjä olisi 30 vuotta sitten tehnyt kihlakumppaninsa hyväksi testamentin, katson, että testamentti olisi hänen hyväkseen edelleen voimassa siitäkin huolimatta, että kihlauksen ehkä katsottaisiin rauenneen (purkautuneen).
Joskushan ihmiset palaa yhteen tai ei eroa vaikka kihlaus olisi purkaantunut? Ja he eivät välttämättä mene kihloihin enää tai ainakaan lähitulevaisuudessa.
Näin asia ei kyllä ole. On varsin helppoa ajatella, että kihlaukset eivät ole voimassa kolmeakymmentä vuotta. Kihlaus on siis katsottava purkautuneeksi.
Tästä sitten seuraa muut asiat.
Suksi siis suolle.
//On varsin helppoa ajatella, että kihlaukset eivät ole voimassa kolmeakymmentä vuotta.//
Juuri näin olen tuolla aivan alkupäässä kommentoinut ("Tuskinpa olette kihloissa"). Tästä siis olemme samaa mieltä.
Kysymys olikin siitä, että JOS on voimassa oleva kihlaus, sillä on jotain oikeudellistakin merkitystä, toisin kuin sinun kommentistasi ("kihloissa on kiva olla") voisi päätellä.
Joten ole vain hyvä ja suksi edelleen!
...sitä että testamentti on se avainsana, ei kihlaus eli sormuksen osto???
Nykyään kun nuoret menevät kihloihin parin viikon tuttavuuden jälkeen eli niin kuin joku sanoi "kännissä ja kihloissa on kiva olla".
Niin vaikka laissa ei ole sanottu kuinka lyhyen tuttavuuden jälkeen voi mennä kihloihin. Mutta kai näitä katsotaan silti tapauskohtaisesti, että koska annetaan jotain avustusta.