Seurusteltu miehen kanssa viime tammikuusta asti, kun hän pääsi pois armeijasta... Rakastan miestäni yli kaiken ja haluaisin olla tämän kanssa koko loppu elämän... mutta... suhteessamme on muutamia ongelmia ja en ole varma pitäisikö ne ottaa vakavasti... emme oikein kumpikaan pääse yli kummpanin existä (etenkään minä)! Miestä selvästi vaivaa se kun minulla oli pari muuta miestä hänen armeijan loppuaikoina(kun emme siis vielä seurustelleet, mutta olimme tavanneet, lähetelleet tekstareita jne) Iseäni vaivaa siis myös nämä entiset ja suurimmaksi osaksi siinä se että miehelläni oli "panee joka vkl eri naista" maine ennen kuin ruvettiin seurustelemaan... ja ajattelenkin että hän ei ole vieläkään kertonut minulle kaikkea entisestä elämästään vaikka olen kysynyt ja itse kertonut hänelle totuuden mukaisesti kaiken mitä hän on halunnut tietää... varsinkin kun monesti esim baarissa ollessamme miestäni tulee moikkaamaan PALJON eri naisia ja lähes aina kysyessäni kuka? saan kuulla: "no yks pirkko ollaan tavattu joskus ja ehkä vähä imuuteltu ja sellasta!" tämä kiehuttaa suuresti... ja sitten vielä mieheni ns. naisten mies edelleen... sillä tavalla, että haluaa miellyttää kaikkia naisia jotka vain katsivat päälle... pientä flirttiä siis meneillään aina...
olenko idiootti kun annan moisten vaivata pääkoppaani?
toinen suuri ongelma on että mieheni haluaisi enemmän vapaa aikaa... sitä ku ei kuulemma ole yhtään ja totuus kyllä on että olemme paljon toistemme kanssa ja esim vkl aina yhdessä ryyppäämässä ja mies haluaisi mennä vain omien kavereiden kesken... pitäisikö vain alistua?
välillä jopa tuntuu että mies ei enää rakasta minua niin kuin ennen(vaikka sanookin niin) tulee vain niin paha mieli kun hän purkaa sydäntään näillä asioilla, että väkisinkin ajattelee "onko hän minun kanssa vain kun ei ole (vielä)lötynyt parempaa?" sitten kun yritän mieheltä kysyä mikä hänelle on tärkeintä? saan vastaukseksi "mitä sä tollasta kyselet?" "jaajaa kiperiä kysymyksiä heti aamulla" minulle kun vastaus on heti selvä MIEHENI! loppujen lopuksi kun asiaa riittävän kauan jankuttaa saa vastaukseksi "niitä on paljon... oma perhe(äiti, isä, siskot) toki sinäkin(siis minä) ja on autokin tärkeä..." argh... eipä tuo lause ainakaan päivää pelastanut...
sitten vielä pakko mainita viime la yöstä ku jälleen kerran olimme baarissa ja hänellä oli mukanaan paras kaverins ajota näkee harvoin... olen aina ollut sitä mieltä että tämän "timon" seura vaikuttaa suut´resti mieheni luonteeseen... hänestä tulee suoraan sanoen ääliö... kuten viime la, suuttui minulle aivan käsittämättömästä asiasta ja sen jälkeen koko iltana en saanut edes olla lähellä... tyytyminen oli vain kävelemään perässä ja katsoa että mies jotekin pärjää (oli nääs todella jurrissa)... jos lähelle menin tai kosketin tämä tyrkkäsi pois ja käski painua vittuun... ilta meni siis omalta osalta täydellisesti penkin alle... eilen sitten mies ei kuulemma muistanut mitään ja kun kertasin illan tapahtumat hän myönsi olleensa typerä ja pyysi anteeksi... syy minkä takia en timoa ja miestäni silloin kaksistaan baariin jättänyt oli se että a)mieheni oli todella todella juovuksissa b)timon seura... hänellä kun on tapana nuoleskella ja kiehnata muita naisia vaikka itsekin seurustelee ja pelkään että koska timon olemassaolo vaikuttaa mieheeni niin suuresti niin tämä houkuttelisi omanikin pettämään minua...
anteeksi että tuli näin todella pitkä viesti, mutta olisin kiitollinen jos joku ottaisi kantaa ja kertoisi mitä pitää tehdä! -kiitos-
olenko idiootti kun annan moisten vaivata pääkoppaani?
toinen suuri ongelma on että mieheni haluaisi enemmän vapaa aikaa... sitä ku ei kuulemma ole yhtään ja totuus kyllä on että olemme paljon toistemme kanssa ja esim vkl aina yhdessä ryyppäämässä ja mies haluaisi mennä vain omien kavereiden kesken... pitäisikö vain alistua?
välillä jopa tuntuu että mies ei enää rakasta minua niin kuin ennen(vaikka sanookin niin) tulee vain niin paha mieli kun hän purkaa sydäntään näillä asioilla, että väkisinkin ajattelee "onko hän minun kanssa vain kun ei ole (vielä)lötynyt parempaa?" sitten kun yritän mieheltä kysyä mikä hänelle on tärkeintä? saan vastaukseksi "mitä sä tollasta kyselet?" "jaajaa kiperiä kysymyksiä heti aamulla" minulle kun vastaus on heti selvä MIEHENI! loppujen lopuksi kun asiaa riittävän kauan jankuttaa saa vastaukseksi "niitä on paljon... oma perhe(äiti, isä, siskot) toki sinäkin(siis minä) ja on autokin tärkeä..." argh... eipä tuo lause ainakaan päivää pelastanut...
sitten vielä pakko mainita viime la yöstä ku jälleen kerran olimme baarissa ja hänellä oli mukanaan paras kaverins ajota näkee harvoin... olen aina ollut sitä mieltä että tämän "timon" seura vaikuttaa suut´resti mieheni luonteeseen... hänestä tulee suoraan sanoen ääliö... kuten viime la, suuttui minulle aivan käsittämättömästä asiasta ja sen jälkeen koko iltana en saanut edes olla lähellä... tyytyminen oli vain kävelemään perässä ja katsoa että mies jotekin pärjää (oli nääs todella jurrissa)... jos lähelle menin tai kosketin tämä tyrkkäsi pois ja käski painua vittuun... ilta meni siis omalta osalta täydellisesti penkin alle... eilen sitten mies ei kuulemma muistanut mitään ja kun kertasin illan tapahtumat hän myönsi olleensa typerä ja pyysi anteeksi... syy minkä takia en timoa ja miestäni silloin kaksistaan baariin jättänyt oli se että a)mieheni oli todella todella juovuksissa b)timon seura... hänellä kun on tapana nuoleskella ja kiehnata muita naisia vaikka itsekin seurustelee ja pelkään että koska timon olemassaolo vaikuttaa mieheeni niin suuresti niin tämä houkuttelisi omanikin pettämään minua...
anteeksi että tuli näin todella pitkä viesti, mutta olisin kiitollinen jos joku ottaisi kantaa ja kertoisi mitä pitää tehdä! -kiitos-
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hieman samantapaisia tunnelmia mullakin...
Mun mies on ollut ennen meidän seurustelusuhdetta vähän samanlainen kuin sun miehes. Uusi pano oli kainalossa joka viikonloppu, joskus useampia, ja mainetta oli monesta kaupungista. Ja tuolloin mies vielä seurusteli silloisen tyttöystävänsä kanssa. No, nyt on meno laantunut, kun on tullut vähän fiksuutta, mutta minuakin vituttaa suunnattomasti naiset, jotka baarissa tai muualla tulevat juttelemaan mieheni kanssa ja sit sama vastaus mullekin: se on joku, jonka kanssa oli joskus jotakin säätöä.. Ja senhän tietää, mitä säätöä. Ja jotkut näistä ex-panoista kyttäävät edelleen miestäni, yksikin hullu ämmä oli muuttamassa kaupunkiimme mieheni takia, ja eräs toinen, usean vuoden takainen pano, ilmoitti vastikään haluavansa mieheni takas ja on pannut avioeron vireille tän takia. Sairas ämmä. Ja nää vissiin on vaan muutama esimerkki, minkä mieheni on mulle kertonut.
No, luotan mieheeni sikäli, että hän on TODELLA saanut pillua aikoinaan niin paljon, että sanojensa mukaan tietää mitä siellä hameen alla on, joten mieluummin katselee hame päällä olevia naisia, kuin että alkaa kiskoa sitä hamosta korviin. Ja mä uskon tämän. Toki houkutuksia siis on, mutta joku järki sanoo, että kaikkia piirakoita ei tartte maistella - sitä samaahan ne kaikki ovat, loppujen lopuksi.
Minunkin mieheni kyllä tykkää katsella toisia naisia, ja sekin mua vituttaa. Olen kivannnäköinen , hoikka jne. mutta kai se on luonnollista, että muitakin katselee. Niinhän minäkin katselen. Sanoisin kuitenkin, että katsella saa, koskea ei!
Tuo on aika huolestuttavaa, että sun miehen kaveri on aikamoisen lapsellinen tapaus vielä.. voi olla parempi, että olisivat mahd. vähän tekemisissä keskenään. Mut jos eivät ole ja miehes haluaa olla hänen kanssaan, niin ei kai sun auta kuin hyväksyä se ja toivoa parasta, että miehes on riittävän järkevä kuitenkin, että pitää housut jalassaan ja vetskarin kiinni.
Ehkä meidän ei pidä ajatella näin paljon näitä asioita kuitenkaan... Ei oo omalle mielenterveydelle hyväksi. Jos toinen menee ja pettää, niin sen oma moka! Itsekunnioitusta meillä naisilla täytyy olla - ei oma onni ja mielenterveys saa olla kiinni toisesta ja sen mahdollisista teoista! Pidetään omasta elämästä huoli myös!
Tuli ekaksi mieleen että miksi te aina joka vkl ryyppäätte? ettekö siis vietä rauhallisia koti-iltoja ollenkaan?
Mielestäni tämä "timo" tekee todella vääryyttä päissään omalle tyttöystävälleen, pakko kysyä että minkä ikäinen tämä "timo" on?
Olet aivan selvästi vielä todella nuori..
kyllä se siitä. Ensinnäkin ohje nro 1: anna sille miehelle omaa aikaa! Jos se sua pettää, ei se ole silloin sulle oikea. Oma aika on todella tärkeetä monelle, toiset sitä ei kaipaa ollenkaan. Anna sen mennä kavereittensa kanssa ja mene itsekin. Älä roiku toisen hihassa koko aikaa, kyllä aikuinen (?) ihminen osaa ittestään huolen pitää.
Ja tosiaan, kannattaisi ehkä viettää joskus viikonloppua ilman viinaa ja baareja.
Heh tekstini siis kuvastaa että todella nuoria vielä ollaan... kyllä! kaikki tekstissä mainitut 20-wee... kuitenkin luulisin, että vaikka olisin kymmenen vuotta vanhempi ja samat asiat painaisi niin täällä olisin apuja pyytelemässä... siinä kuitenkin kiinnostuneille...
samaa olen minäkin miettinyt... siis miksi ryypätä joka vkl... itsekin halu vähentää olisi kova, mutta tähän asti jotenkin ollaan "sorruttu" siihen aina kun joku kamu soittaa ja pyytää joukkoon...
nyt toivon, että asiaan olisi tulossa muutos kun eilen nostettiin kissa pöydälle ja puhuttiin juuri tästä ed. lauantaista. yhdessä sitten sovittiin, että ryyppäystä todellakin pitäisi vähentää! :) ja nyt miekkonen tuntuu taas niin "ihanaltaomaltakullalta" kun pyysi tosissaan anteeksi typeryyttään... kyllä tämä taas tästä! toivottavasti!
nuo muut asiat kyllä edelleen painavat mieltä, mutta en kehtaa siitä miehelleni sanoakaan(siis ne kymmenet "pirkot") varsinkin kun nykyisten monesti käy vielä niin, että mies ei muista seur. päivänä jutelleensa kenenkään naisen kanssa ja sitten suuttuu kun minä hermoilen turhasta... siinä sitten väkisinkin ajattelee, että ketähän ne kaksi naista jotka miekkoseni kaulaan hyppäsivät ja persettä kähmivät todella olivat... noh... ehkä olen turhan mustasukkainen... vaivaa silti... toisekseen siksi, että ei minulla ole mitään sitä vastaan että mies juttelee tuntemiensa naisten kanssa mutta miksi naispuolisille ei kerrota "niin tosiaan tässä on mun tyttöystävä!" toisin kuin esim. inttikavereille... naisten seurassa jään yleensä vain mieheni selän taa ja odottelen, että jatketaanko pian matkaa...
hohhhoi... elämä on välillä rankkaa...
Tämä nyt tietysti sinusta kuullostaa tyhmältä, mutta sanonpa silti:
olette vielä niin nuoria, että opettelemista suhteista ym on paljon. Ennenkaikkea itsestänne.
Älä roiku. Älä vaivaa itseäsi kaikella tuolla. Elä omaa elämääsi!! Tämä maailma on upeita miehiä täynnä, mikäli käy niin että tämä suhde loppuu. Sattuuhan se, tiedetään. Mutta usko tai älä, vuosien päästä katsot taaksepäin ja hymähdät koko jutulle itsekin.
Miehesi ei vaikuta kovin kypsältä vielä - eikä tarvitse siinä iässä vielä ollakaan. Ehkei hän ole vielä valmis sitoutumaan. Ja jos ei ole, ei siihen pidä pakottaa. Koska siitä ei tosiaankaan seuraa mitään hyvää.
Tsemppiä sinulle - ja nauti nuoruudestasi. Kyllä niiden äijien perään saa sitten vielä myöhemminkin ihan tarpeeksi murehtia!! :)
Onhan se näkökulma tuokin. Mutta myös me jotkut nuoret otamme parisuhteemme vakavasti ja opettelemme miten käyttäydytään ja toimitaan parisuhteessa heti alusta asti. On helppo sanoa että "olette niin nuoria". Itse en ainakaan seurustele ollenkaan jos en seurustele täysillä ja tositarkoituksella. Ehkä tein niin vielä pari vuotta sitten, mutten enää.
Se on huono huono huono homma jos et kehtaa, viitsi, uskalla puhua poikakaverillesi niistä asioista, millä hän pahoittaa mielesi. Miehet ei ole ajatustenlukijoita.
Ja todellakin, kuulostaa myös siltä että hän ei todellakaan rakasta sinua. Ei toista ihmistä kohtaan käyttäydytä tuolla tavalla jos rakastaa. Ehkäpä hän on kanssasi juuri siksi, ettei ole löytänyt parempaa, mutta oletko itse hänen kanssaan aivan samasta syystä? Kestät paskamaista käytöstä kun "ei tässä nyt parempaakaan ole näkyvissä".
Jos haluatte kiikkua yhdessä kiikkutuolissa vielä vanhuksina, on syytä aloittaa REHELLISET JA AVOIMET keskustelut siitä, mikä asia tuntuu pahalta ja mikä satuttaa ja miksi toinen tekee tietyllä tavalla.
Juu, pitää vaan kestää omia valintoja niin kauan kunnes ne aivosolut alkaa oikeesti toimimaan ja antamaan haluttuja tuloksia...
Apu löytyy takuuvarmasti kun osaatte arvostaa miehessä oikeita ja tärkeitä ominaisuuksia.
Pieniä vinkkejä hyvältä mieheltä...;)
kiinnitä huomiota kumppaniin miten hän huomioi sinua
tekeekö asioita ihan omasta halusta sinulle
katsooko hän sinua pitkään ja tunteella
tunnetko hellyyden ja rakkauden hänen kosketuksessaan
haluaako hän valita yhdessäolon muun tekemisen sijaan (ei aina)
rakasteleeko vaiko nussiiko? ;) on siinä eroa...
onko ylpeä sinusta kavereilleen tai tuttavilleen (tämä on tärkeää)
kysy mitä olet kertonut minusta muille (rakastunut kehuu sinua luonnostaan läheisilleen)
tässä muutama....
tästä taas voit olla varma että rakkautta ei ole...ja mies kannattaa jättää nopeasti päättäväisesti ja siististi...
jos mies lyö
Jos hän halveksii tai haukkuu sinua usein...
välttää kosketusta
valitsee muuta tekemistä useimmiten
ei huomioi tunteitasi
ei halua puhua kanssasi syvällisesti
Tää ei oo mikään täydellinen luettelo....mutta suuntaa antava...
Onnistunut suhde on tehty..
Rakkaudesta, sitoutumisesta, huomaavaisuudesta kumppania kohtaan ja vastuun ottamisesta sekä suvaitsevuudesta...näillä eväillä syntyy lopputuloksena rakkautta ja luottamusta, yksinkertaista ja mukavaa elämää kaikille, elämä on NYT ja tässä, voi nimittäin olla että huomenna sitä ei enää ole... ja siis vain pieniä oikeita valintoja, siinäpä se, ei muutakuin valitsemaan...
Aksu
minun tilanteena on IHAN SAMA..mutt minun mieheni ON yhä armeijassa. joten siis näemme v-loppuisin. Minä en pääse yli miehen existä ja ihme panoista ja kaikenmaailman kuvioista mitä hänellä on ollut..on siis sma maine kuin sinun miehelläsi ja yhäkin hän on flirtti.
"sitten kun yritän mieheltä kysyä mikä hänelle on tärkeintä? saan vastaukseksi "mitä sä tollasta kyselet?" "jaajaa kiperiä kysymyksiä heti aamulla" minulle kun vastaus on heti selvä MIEHENI! loppujen lopuksi kun asiaa riittävän kauan jankuttaa saa vastaukseksi "niitä on paljon... oma perhe(äiti, isä, siskot) toki sinäkin(siis minä) ja on autokin tärkeä..." argh... eipä tuo lause ainakaan päivää pelastanut... "
Tuokin on tuttua. Ei koskaan saa sitä vastausta minkä haluaisi :(
"kuten viime la, suuttui minulle aivan käsittämättömästä asiasta ja sen jälkeen koko iltana en saanut edes olla lähellä... tyytyminen oli vain kävelemään perässä ja katsoa että mies jotekin pärjää (oli nääs todella jurrissa)... jos lähelle menin tai kosketin tämä tyrkkäsi pois ja käski painua vittuun... ilta meni siis omalta osalta täydellisesti penkin alle.."
Ja juuri samanlaisen illan sain kokea tuossa kuukausi sitten :(:(
Kirjoituksesi oli aivan kuin se olisi ollu omani.Tai miehesi aivan kuin se olisi ollut omani :( En oikein osaa neuvoa mitä sinun pitäisi tehdä kun itse olen ihan samassa jamassa ja mietin samaa asiaa..
Kannattaako meidän yrittää? Minäkin rakastan miestäni todella paljon, mutta tuntuu ettei itsetunto eikä sydän kestä tuota menneisyyttä eikä tuollaista käytöstä humalassa. Voimia sinulle! Koen juuri samaa..
Yrittäkää hyvät tytöt tajuta ajoissa, että "miehenne" käyttää teitä vain hyväksenne; vakipanona, kun on kyllästynyt aina uusiin hoitoihin.
Jos mies rakastaa, ei todellakaan käyttäydy tyttöystäväänsä kohtaan, niinkuin nuo sällit tekevät.
Nyt tytöt itseä niskasta kiinni, itsetunto kehiin ja kohti uutta elämää!
Olette sen ansainneet!
Maailmassa on aivan liikaa keski-ikää lähestyviä naisia, joista on tullut kynnysmatto miehelleen; noin se juuri on alkanut...hyväksytään aluksi silloin tällöin tapahtuvaa halveksivaa kohtelua..hissuksiin siitä tulee osa jokapäivästä elämää..itsetunto on jo siinä vaiheessa romuttunut ja takana loistava tulevaisuus...