Marraskuussa tapasin baarissa mieheni ystävän, jota jo vuosia aiemmin ollessani teini-iässä katselin sillä silmällä. Iltamme päättyi suudelmiin, jotka yritin unohtaa. Olenhan avoliitossa elävä 2 lapsen äiti.
Joulupäivänä törmäsimme jälleen...baari-ilta jäi kesken ja siirryimme miehen asunnolle. Jo lähtiessäni hänen mukaansa tiesin, miten yö tulee päättymään. Ja sitä yötä en unohda koskaan. Tiedämme, ettemme voi jatkaa näin. Mutta tapaamisia on ollut jo useita, tosin suutelua pitemmälle emme ole enää menneet.
Tiedän miten väärin teen omaa miestäni kohtaan, mutta ihmettelen miksi minulla ei ole ollut morkkista tapahtuneista. Ehkä olen hoitoa vailla, tai jotain, mutta ei omatuntoni soimaa yhtään. Nytkin odotan taas uutta tapaamistamme.
Tiedän...minun pitäisi selvittää asiat ensin kotona, ja sitten katsella muita. Mutta tilanteelle en voi mitään. Tämä toinen mies vetää minua magneetin lailla puoleensa.
Olenkin miettinyt, etten varmasti ole ainoa, joka elää ns kaksoiselämää. Haluaisinkin kuulla miten te muut naiset/äidit olette selvinneet tästä kahden miehen loukosta!
Joulupäivänä törmäsimme jälleen...baari-ilta jäi kesken ja siirryimme miehen asunnolle. Jo lähtiessäni hänen mukaansa tiesin, miten yö tulee päättymään. Ja sitä yötä en unohda koskaan. Tiedämme, ettemme voi jatkaa näin. Mutta tapaamisia on ollut jo useita, tosin suutelua pitemmälle emme ole enää menneet.
Tiedän miten väärin teen omaa miestäni kohtaan, mutta ihmettelen miksi minulla ei ole ollut morkkista tapahtuneista. Ehkä olen hoitoa vailla, tai jotain, mutta ei omatuntoni soimaa yhtään. Nytkin odotan taas uutta tapaamistamme.
Tiedän...minun pitäisi selvittää asiat ensin kotona, ja sitten katsella muita. Mutta tilanteelle en voi mitään. Tämä toinen mies vetää minua magneetin lailla puoleensa.
Olenkin miettinyt, etten varmasti ole ainoa, joka elää ns kaksoiselämää. Haluaisinkin kuulla miten te muut naiset/äidit olette selvinneet tästä kahden miehen loukosta!
Vastaukset 48
Vanhimmat
SIITÄ EI SELVIÄ MITENKÄÄN,VARAUDU PAHIMPAAN!!!
on kerran perheen perustanut ja tehnyt lapsia, pitäisi myös tuntea vastuunsa ja vaalia parisuhdettaan (puolin ja toisin)ja pitää perhe onnellisena yhdessä. Jos ihminen on niin itsekäs, ettei tähän kykene, jättäköön perheen perustamatta.
Miehillä on yleensä sellainen periaate ettei kaverin naisiin kosketa.Jos paljastut nämä kaksi ovat pahimpia vihamiehiä.Sitten kun kuviossa on kaksi lasta ja sinä niin ...en mä tiedä mieti nyt hyvä tyttö mitä olet tekemässä.
Riitoja, asunnon myynti, ikävöiviä lapsia jatkossa sulla on tietty aika viikossa kun saat tavata heitä, petetty katkera mies joka ei tule toimeen uuden miehesi kanssa, lapset käytännössä joutuu pelinappuloiksi, siinä muutamia seurauksia valitse.Sen lisäksi ex-mies ja lapset varjostavat pitkän aikaa uutta onneasi, et pysty nauttimaan siitä kunnolla arki alkaa myös siinä.Jos miehesi ei tiedä vielä niin olisko harkinnan paikka.
Taas asiat hoidetaan mallikkaasti, en voi ymmartaa, miksi ihmiset ovat niin tyhmia ?, oikea tapa hoitaa asia on puhua ennekuin tekee mitaan tyhmaa, puhuminen tuntuu olevan vaikeata kaikille, mutta sikamaisen itsekasta on hoitaa asia niin etta ensin pettaa ja vasta sitten saa suunsa auki, jos silloinkaan. Ilmeisesti et rakasta miestasi ollenkaan, silla silloin ymmartaisit kuinka paljon tuotat tuskaa ja surua, teollasi. Ymmarran, tunteet ovat tunteita ja usein vedotaan, siihen etta ei voinut arvata etta asiat menisivat niin pitkalle, niinpa.
Minulla ei myöskään omatunto soimaa...mielestäni siitä ei kärsi mitä ei tiedä, eli kotona pitää käyttäytyä täysin normaalisti...
Kaksoiselämä on kuitenkin kuluttavaa...varsinkin kun tunteet astuvat mukaan kuvioon. Yritä kotona olla hyvä vaimo ja äiti. Varo olemasta poissaolevan oloinen.
Itselläni vaikeinta on tuo tekosyiden keksiminen, ne kannattaa kuitenkin miettiä tarkkaan. Olen tämän toisen kanssa sopinut tarkat soitto tai viestittelyajat.
Tsemppiä sinulle ja hyvää kevään jatkoa...
Näinhän ihmiset tuntuvat kuvittelevan, että taitavasti hoitamalla sivusuhde ei paljastu. Näin kuvitteli myös vaimoni, mutta niin vain käräytin.
Seuraukset perheen kannalta ovat yleensä kamalat. Tässä vaiheessa omatuntokin herää ja katumus on kauhea. Ihmetellään, kuinka olen voinut toista näin loukata. Mutta vahinko on jo tapahtunut.
Joten pidähän henkivakuutus kunnossa ruovaseni.
En tieda miten suomalaiset mihet ottavat tuollaisen asian, kun saavat tietaa vaimonsa leikeista, no itse olin kaiketi aivan liian killti, erohan siita tuli, mutta en ollut katkera tai vihainen, koska rakastin ja rakasta edelleen, mutta tuntuu kuin paastaisi toisen liian helposti, jaako toiselle sellainen mielikuva etta "no, helpostihan tama kavi" ja kuvitteleeko etta seuraavan ihmisen kanssa voi leikkia taas samoja leikkeja ? no, toivon etta naiset ottavat itselleen tulisen turkkilaisen ja pettavat, katsotaan sitten miten kay, luulenpa etta siina saatta toisen kulttuurin edusta tulistua niin paljon etta on leikkikaukana :) ei muuta kuin hyvaa paivanjatkoa ja loppuelamaan kaikille kaksinnaijille :) ja perheen pettajille..
Niin, jos nyt analysoidaan hieman sitä mistä syistä eri sukupuolet pettävät ? Minun näkemykseni on aika mustavalkoinen, eli miehet pettävät useinmiten pelkän seksin takia ja naiset rakastuvat ensin tai pelissä on kuitenkin enemmän tunteita kuin miehen petoksessa. Naiset harrastavat syrjähyppyjä useinmiten saman partnerin kanssa,kun taas seksin nälkäiselle mihelle kelpaa kaikki mikä liikkuu, paitsi vaimo ;), eli mies ei vaadi syrjähyppypartnerilta paljon, niin ulkoisesti kuin henkisestikään ;), kun taasen nainen saattaa olla krantumpi ;) ottakaa kantaa...
Niin, jos nyt analysoidaan hieman sitä mistä syistä eri sukupuolet pettävät ? Minun näkemykseni on aika mustavalkoinen, eli miehet pettävät useinmiten pelkän seksin takia ja naiset rakastuvat ensin tai pelissä on kuitenkin enemmän tunteita kuin miehen petoksessa. Naiset harrastavat syrjähyppyjä useinmiten saman partnerin kanssa,kun taas seksin nälkäiselle mihelle kelpaa kaikki mikä liikkuu, paitsi vaimo ;), eli mies ei vaadi syrjähyppypartnerilta paljon, niin ulkoisesti kuin henkisestikään ;), kun taasen nainen saattaa olla krantumpi ;) ottakaa kantaa...
Miten kykenit tuollain vaan tavaten viettämään sen yön sen luona ? Meinaan täälläpäin avovaimoni kyllä kyselisi ummet ja lammet ja olisi sittenkin epäluuloinen, jos yht´äkkiä ilmoittaisin olevani yötä jossain.
Niin ja mitä tuohon muuhun tulee niin onhan se aika selkärangatonta ja toivonkin että miehesi loikkisi myös vieraissa. Jos et pane sitä pahaksesi niin sittenhän teille menee ihan hyvin.
ole ollut sen enempää kyselyitä poissaolostani....hän ilmeisesti luulee minun viettäneen yöni ystäväni luona, jonka kanssa lähdin liikenteeseenkin kyseisenä iltana. Tuskin epäilee mitään, koska asiasta ei ole puhuttu.
Mieti elämääsi jos eroaisit. Kestäisikö suhde magneettimieheen kovin kauaa? Jaksaisitteko uusperheen arkea?
Nyt joku alkaa moralisoimaan rakkaudesta....
Ja ehkä se onkin niin, etten rakasta kumpaakaan tarpeeksi...ja tuskin kahta ihmistä voikaan yhtäaikaa rakastaa.
Suhteeni lasten isään on kestänyt yli 8 vuotta, joten siitä saan turvallisuutta, pysyvyyttä. Mutta joku tässä valloituksessa viehättää...joku mitä en saa enää omassa suhteessani.
Onneksi en omista ennustajan kykyjä, joten en voi kertoa olisiko meillä tulevaisuutta tämän toisen kanssa. Asiasta on puhuttu, ja mietitty voiko/haluaako hän kenties joskus hypätä isäpuolen housuihin. Mutta vielä on liian aikaista suunnitella mitään...aika näyttää miten tässä käy. Voi olla, että minä jään yksin lasten kanssa, tai jatkan nykyisessä suhteessa, tai rakennan uuden elämän uuden ihmisen kanssa. Kaikki on mahdollista, mutta nyt elän ja nautin tästä hetkestä.
Kyllä kahta ihmistä voi rakastaa, kerrallaan ja enempääkin. Ainakin sellaiset tunteelliset hörhöt kuin minä. Myös kaikki entiset rakkaudet vaikuttavat elämässäni edelleen, vaikka erosta olisi kulunut yli 20 v.
Olen aivan samaa mieltä kanssasi: Aika näyttää miten käy.
"Voi olla, että minä jään yksin lasten kanssa, tai jatkan nykyisessä suhteessa, tai rakennan uuden elämän uuden ihmisen kanssa. Kaikki on mahdollista, mutta nyt elän ja nautin tästä hetkestä."
Sinulla on kaksi lasta. Kuka ajattelee heitä, et ainakaan sinä. Jos jäät kiinni ja eroatte, niin miten luulet lapsesi reagoivan. Olisiko heille parempi vaihtoehto turvallinen koti jossa on luotettava äiti ja isä. Elämäsi liikkuu nyt liikaa oman napasi yllä. HUH HUH käy sääliksi lapsiasi jos huonosti käy!!! Hehän ovat viattomia osapuolia kärsimään.
"Jos jäät kiinni ja eroatte".. Niinpä niin. Kuka silloin sitä eroa haluaa? Ei kirjoittaja ehkä kuitenkaan? Ei kumppani ajattele hänkään lapsiaan siinä tilanteessa jos haluaa eroa. Sitäpaitsi on avioliittoja, jotka toimivat, vaikka toisella tai molemmilla sivusuhteita olisikin. Täällä vain ei sitä aina käsitetä.
Ihmettelen näitä vastauksia myös siksi, että lähes kaikki ovat valmiit tuomitsemaan "onnettoman". Eikö onnetonta pitäisi kannustaa onneen, on hänen onnensa mikä tahansa?
etten ajattelisi lapsiani? He ovat minulle kaikki kaikessa, ja juuri siksi olenkin miettinyt ettei elämä näin voi jatkua. Päivän olen miettinyt millainen esimerkki olen tyttärelleni, poika ei onneksi vielä ymmärrä.
Mutta tunteitani en voi kieltää. En sitä, että tunnen suurta vetoa toista miestä kohtaan, vaikka kotona on yksi parhaista yksilöistä.
Lapsetko kärsivät, jos me eroamme? Ehkä, mutta eikö tässä maassa aika moni liitto päädy eroon, ja lapset joutuvat eroon vanhemmistaan. Kuitenkin minusta tuntuu, että lapseni kärsivät enemmän, jos näkevät ettei äidillä ole hyvä olla siinä missä tällä hetkellä elää. No ehkä mielestäsi tuijotan liikaa omaan napaani ja hyvinvointiini, mutta varmasti voin antaa lapsilleni aina enemmän jos itselläni on hyvä olla.
Jokaisella on tietysti oikeus mielipiteeseen, ja sinun mielipiteesi oli tuo. Itse jään odottamaan vastauksia kysymyksiini, kyllä asioilla on aina ollut tapana järjestyä.
Sulla on oikeus onneen niinkuin kaikilla muillakin.Nyt onkin kyse siitä miten se tehdään.Erota voi fiksusti ja vähemmän fiksusti.Jos sulla on miehen kanssa sukset ristissä niin pahasti ettei suhteelle ole mitään tehtävissä tai sun tunteet on loppuneet niin ota asia esille ja tehkää mitä pitää.Toisaalta huonot jaksot avioliitossa ei ole harvinaisia.Tälläiset vanhat (48) osaavat hoitaa niitä, joskus tuntuu että nuoret parit eivät aina edes yritä.Voin vakuuttaa että jos olisin toiminut kuin sinä olisin mennyt naimisiin jo 5-6 kertaa.Pettäminen miehen kaverin kanssa ei ole välttämättä paras tapa hoitaa tätä.Sitähän sulle tässä on yritetty sanoa.
että jos nyt käy niin että ajaudutte eroon, niin saattaa olla että huomaat jonkin ajan päästä, että eroaminen oli elämäsi suurin virhe, tai sitten ei, yritän siis sanoa, että useinmiten sitä ei näe / ymmärrä mitä tällähetkellä on, ennenkuin sen menettää, silloin silmien aukeaminen voi olla todella tuskallista ;)
Onnensa eteen täytyy tehdä oikeita tekoja ja paljon töitä. Siihen tarvitaan kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä.
"..yritän siis sanoa, että useinmiten sitä ei näe / ymmärrä mitä tällähetkellä.."
Hyvin sanottu. Uskallan väittää että kokemusta on. Olin itse aikanani tarkalleen samassa tilanteessa paitsi että olen miespuolinen. Ja se nainen, johon törmäsin oli itse aivan samassa jamassa. Pari vuotta oli todella sekavaa aikaa ja jonkinlaisen "rauhoitusvaiheen" aikana kumpikin päätyi tahollaan eroon. Siinä vaiheessa oltiin molemmat tyhjän päällä koska yhteisestä jatkosta ei ollut sovittu. Niin siinä kuitenkin lopulta kävi että yhteen mentiin ja perästä päin voi vain todeta että oli oikea ratkaisu. Uusi liitto toimii ja kummankin lapset voivat hyvin, ovat kavereita keskenään ja vanhimmasta päästä aloittelevat omaa elämää. Suhteet entisiin puolisoihin lasten kannalta kunnossa.
Mutta todellakin, kun tuossa tilanteessa elää, ei tilannetta voi millään objektiivisella silmällä katsella ja ymmärtää. Itselläni kävi tuuri mutta jollakin muulla ehkä ei käy. Sen verran viisautta kaiketi kertyi että voisin neuvoa tekemään edes jotakin riittävän mittavaa paikallaan junnaamisen sijasta. Se lienee kaikkein onnettominta. Ikävä juttu että lopullisen tuloksen näkee vasta perästä päin kun peruuttamaton ratkaisu on tehty, niin se vain kumminkin tuntuu olevan.
susta tulee lasten kannalta "virkaäiti" koska tapaat heitä jatkossa sovittujen aikojen puitteissa.Mitä aiot kertoa tyttärellesi myöhemmin.Isä oli yksi parhaista , silti lähdin toisen mukaan.Entäs poika sitten, miten lohdutat häntä keskellä yötä kun ikävä yllättää.Juttu on niin että pienet lapset tarvitsee vanhempia 24t/vrk.Kaikki höpinä ns.laatu ajasta on täyttä paskaa.Ei nämä helppoja asioita ole.Sinä vaan rikot niin paljon jos lähdet.Nyt haikailet uuden ja kiinnostavan perää, mutta saat tukun ehkä pahempia ongelmia tilalle jos lähdet.
"susta tulee lasten kannalta "virkaäiti" koska tapaat heitä jatkossa sovittujen aikojen puitteissa."
Kyllä aikuisten ihmisten pitäisi pystyä sopimaan niin että voi tavata kun siltä tuntuu ilman aikatauluja.
"Mitä aiot kertoa tyttärellesi myöhemmin.Isä oli yksi parhaista , silti lähdin toisen mukaan."
Ehkäpä näin: "Isä oli yksi parhaista eikä minussakaan mielestäni ole vikaa. Mutta emme osanneet elää yhdessä, siksi lähdin. Siihen verrattuna että olisimme osanneet elää yhdessä tämä on huonompi systeemi mutta parempi siihen verrattuna että olisimme yrittäneet kaikesta huolimatta väkisin."
"Sinä vaan rikot niin paljon jos lähdet."
Tai sitten se on rikki jo ja pahenee kaiken aikaa jos ei lähde.
"Nyt haikailet uuden ja kiinnostavan perää, mutta saat tukun ehkä pahempia ongelmia tilalle jos lähdet."
Uusia ongelmia tulee ja entisiä poistuu. Pitää vain yrittää arvioida mikä on nettotulos.
sanoessasi "sinusta tulee lasten kannalta "virkaäiti" koska tapaat heitä jatkossa sovittujen aikojen puitteissa"??
Ymmärsinkö oikein, että mielestäsi eron tullessa lapset jäävät isälleen? Voihan olla aika mahdoton yhtälö toteuttaa, koska meillä ei ole tälläkään hetkellä yhteishuoltajuutta, vaikka elämmekin avoliitossa. Ja se on ollut ihan lastenvalvojan ehdotus, että olen lasten ainoa huoltaja. Taustoista en sen enempää kerro, mutta uskon, että meni syteen tai saveen, niin lapset tulevat aina elämään äitinsä kanssa. Enkä siihen edes nää mitään estettä. Vai olenko mielestäsi kohdellut lapsiani kaltoin, kun olen antanut itseni kiintyä toiseen mieheen? Ja olenko sen vuoksi sopimaton kasvattamaan lapseni?
"Sinä vain rikot niin paljon jos lähdet" Voin kertoa, että paljon on ollut jo rikki kauan aikaa. Miksi minun pitäisi junnata paikallani, ja esitää lapsilleni onnellista äitiä, kun en sitä ole. Vastailin tuolla jo aikaisemminkin, että uskon pystyväni antamaan lapsilleni paljon enemmän, jos oma elämäni on kunnossa. Onhan ero aina pieni kuolema, ja toki olen aina kuvitellut, että perheemme elää onnnellisena ja ehjänä kauas tulevaisuuteen. Mutta kaikkea ei voi aina ennustaa. Ja tunteitani en voi piilottaa, vain siksi, että jatkaisin elämistä kulisseissa.
No sittenhän lasten kannalta kaikki on kunnossa.Tuolla vaan jossain vastaat jollekin että sulla on hyvä mies kotona.Siitä seuraa johtopäätös ettei kaikki ihan huonosti voi olla.Tietysti jos tilanne on se ettei mitään ole tehtävissä niin silloin on lastenkin kannalta parempi tehdä joku päätös suuntaan tai toiseena.Itsekään en suostuisi elämään kulisseissa edes lasten tai oikeastaan nimenomaan lasten takia.Siinä olen samaa mieltä kanssasi, lapset vaistoaa enemmän kuin luullaankaan.
että joku ottaa senkin vastauksen vielä esille. Meinasinkin jo edelliseen viestiin siitä kirjoittaa, mutta jätin väliin.
En tietenkään voi kieltää etteikö mieheni olisi hyvä mies. Ahkerasti tekee kotitöitä, hoitaa lapsia, antaa minulle omaa aikaa jne. Makuuhuoneessa meillä menee paremmin kuin hyvin. Mutta meillä on myös paljon asioita, jotka ovat jo aikoja syöneet suhdettamme, ja väliltämme puuttuu juuri nytkin se joku tunne, jota saan tältä toiselta ihmiseltä.
Olen toki miettinyt mitä voisin tehdä pelastaakseni perheemme, mutta toisaalta olen yrittänyt niin kauan pitää sortuvia muureja pystyssä, etten enää taida jaksaa. Tiedän myös sen, ettei tämä puuhailuni mieheni selän takana ole oikea tapa ratkaista tilannetta. Mutta ehkäpä aika antaa minulle voimia tehdä ne oikeat ratkaisut....
tunteen takia tuskin kannattaa muuten hyvää miestä laittaa kiertoon? Tai no, mistä minä sitä tiedän.
No entäpä sellainen vaihtoehto mitä täällä on monille ehdoteltu kun kotona ei kaikki suju.Menisitte kahdestaan jonnekin vähän hoitamaan sitä suhdettanne.Puhutte, vietätte kivoja päiviä, vauhdikkaita iltoja, ja kuumia öitä.Jossain vastauksessa lukee jotenkin tähän suuntaan.Mutta jos molemmat on jo vähän luovuttaneet niin ei se silloin onnistu.Onnistuessaan tälläinen antaisi molemmille todella paljon.En tietenkään tarkoita että pitäisi väkisin pitää hommaa kasassa, sen tiedätte vain te.
tiedän, että tuo todella toimii. Yhdessä huvittelu matkailu tms. todella saattaa lähentää suhdetta ja tekee asiasta vielä mutkikkaamman! Jos rakastaa kahta niin rakastaa.
...todennäköisyydellä sinusta tulee tuolla asenteella ennen pitkää kahden lapsen yh-äiti. Salainen rakastajasi tuskin ottaa taakakseen sinua lapsinesi, jos muutenkaan haluaa muuta kuin pitää hauskaa kanssasi. Yksin lasten kanssa eläminen ei muuten ole mitään herkkua.
Asetuhan hetkeksi rakastajasi housuihin ja mieti voisiko rakastajasi miehenäsi luottaa, että et baarikierroksillasi aikanaan pettäisi häntäkin samalla tavalla, kuin nykyistä miestäsikin, kun ensihuuma on haihtunut.
Itse en ainakaan huolisi sellaista naista vaimokseni, jonka tietäisin edellisessä suhteessaan pettäneen kumppaniaan. Häneen en voisi koskaan luottaa täydellisesti, koska hänellä ei olisi näyttöä kyvystä olla kumppanilleen uskollinen. Joka pettää kerran, pettää aina ja myöskin kaikkia tulevia kumpaneitaankin. On vain ajan kysymys, koska se tapahtuu uudessakin suhteessa.
Näin sanoo kahden lapsen yh-isä, joka ei itse ole eronnut kuitenkaan uskottomuuden takia...
totta, olen samaa mielta siita, etta kun tuolle polulle lahtee, tulee se langettamaan varjonsa kokoelaman ajaksi ?,Toisaalta tangoon tarvitaan kaksi ja nain ollen valilla ihmettelen sita etta se toinen osapuoli, tassatapauksessa mies, ei ajattele sita kymmenta senttia pitemmalle, ottaisi huomioon myos "onnettoman" aseman, luulisi ymmartaneen aikoinaan millaiseen tukalaan asemaan toisen tulee saattamaan, pelkastaa oman huvinsa vuoksi, vastuuta ei voi todellakaan kaataa vain yhden ihmisen niskaan, mita tuohon jatkoon tulee, niin jos todellakin on valmis maksamaan sen hinnan, etta kykenee ottamaan vastuuta myos aiheuttamastaan vahingosta, niin silloin pitaisi olla valmis myos elamaan isapuolena ja rakastamaan toisen lapsia, ugh, olen puhunut.
Jos on kerran erehtynyt sänkyyn asti, onko silloin jo kysymys rakastajasta? Hm.
sanoisin että en vieläkään ole antanut sitä anteeksi.Tunsin tämän toisen miehen entuudestaan ja narahtamisen jälkeen en ole sietänyt häntä samassa tilassa samaan aikaan.Kaikki lahjat mitä hän lähettää olen käynyt viemässä takaisin, mm polkupyörät kävin heittämässä rivitalon pihalle ja ilmoitin että isäleikkejä on turha yrittää jatkossakaan.Äiti saa tavata lapsia niin usein kuin haluaa mutta tällä tuhkamunalla ei niihin ole asiaa, muuten tulee minimimäärät voimaan.Kerran kävin mätkimässä turpaan kun hän oli tukistanut poikaani.Ilmoitin että kasvatusoikeus on minulla ja ex-vaimolla, hänellä sitä ei ole ollut eikä tule koskaan olemaankaan.
Tiedän...ei kovin kypsää mutta minäkään en voi tälle mitään.Tuhkamuna(kutsun häntä aina tällä nimellä) oli entinen kaverini joka teki mulle tämän.Toivottavasti sun nykyinen miehesi on heikko nysväri ja rutkasti fiksumpi, muuten sulla on ongelmia tiedossa.Minulla menee hyvin nykyään kiva uusi uskollinen vaimo, ei tämä siitä johdu että olisin jäänyt yksin.Erota olisi voinut paljon kivemmalakin tavalla.
itsekäs, moraalisesti köyhä, eikä sinulla ole tervettä omaatuntoa! Päässäsi ei kyllä taida olla yhtään tervettä kohtaa. Olet kerrassaan säälittävä tapaus ja kuvottava ämmä!
Miehesi tulis saada tietää ensitilassa, jotta voisi lempata moisen leväperäisen luntun mäelle välittömästi!
Parisuhteessa tulee aina jossain vaiheesa tilanne, jossa tuntee olevansa umpikujassa. Ettei enää ehkä rakastakaan niin palavasti kuin alussa... ja vieraat kiinnostavat.. vieraat voivat edelleenkin kiinnostaa, mutta mieti ennen kuin toteutat asioita ettei käy huonosti. Olet vastuussa teoistasi, muista se!
paatunut.
Kun olen lukenut kaikki viestisi, niin minulle jää vaikutelma ettet suinkaan ole tilanteessa siksi, että rakastaisit kahta miestä yhtä aikaa vaan siksi, että haluat eroon avioliitostastasi.
Lisäksi tuntuu siltä, että haluat aiheuttaa aviomiehellesi mahdollisimman paljon tuskaa ennen eroa, jotta saisit hänet häipymään mahdollisimman tehokkaasti elämästäsi ja mieluiten vielä siten, että saat syytettyä kaikesta häntä kertoessasi asiasta lapsille ja siten saisit hänet pois myös lastesi elämästä.
Puhut koko ajan kuinka lapsille on parempi, kun äiti on iloisempi ja jaksaa paremmin ja olet suunnitellut kuinka he pärjäisivät mahdollisesti uuden isäpuolen kanssa, mutta et ole kertaakaan kertonut miettineesi kuinka lapsillasi olisi paras mahdollinen suhde isäänsä. Ehkä se johtuu niistä syistä miksi teillä ei ole yhteishuoltajuuttakaan, mutta varmasti katkera ja riitainen ero, jonka suhteesi paljastaminen eron aikana tai liian pian eron jälkeen tulee aiheuttamaan, ei ole lapsille parhaaksi.
En tiedä yritätkö alitajuisesti vai tarkoituksellisesti päästä helposti eroon miehestäsi loukkaamalla häntä mahdollisimman paljon tai ehkä se vaikutelma syntyy ainoastaan noista irrallisista pätkistä, joita olet kertonut tilanteestanne, mutta joka tapauksessa kehottaisin sinua miettimään omien tuntuittesi ja onnesi ohella myös sitä, kuinka perheesi ja lastesi onni voidaan säilyttää.
Tällä en suinkaan tarkoita sitä etteikö sinun pitäisi erota miehestäsi, jos kerran tunteesi häntä kohtaan ovat niin tyhjät kuin vaikuttavat, vaan kuinka saat vietyä eron mahdollisimman vähän lastesi tai miehesi tunteita loukkaamalla. Vain silloin lapsillasi on mahdollisuus tasapainoiseen elämään molempien vanhempien kanssa.
minulle taas jäi aivan toisenlainen vaikutelma. Sellainen, että kirjoittaja olisi avioliitossaan melko tyytyväinen, ellei tätä toista olisi tullut sekoittamaan hänen päätään.
Ihmettelenkin miksei kirjoittaja yhtään ajattele eroa miehensä kannalta. Sain sen käsityksen, että kysymys on kuitenkin kaikinpuolin kunnollisesta ja ahkerasta miehestä, jolle päätös erosta tulisi vasta sitten, kun nainen siitä ilmoittaisi. Olisikin reilumpaa ilmoittaa, että tapailee toista ,valehdella vaikka että on kysymys vanhasta ystävyydestä tms! Se saisi luultavasti miehenkin pohtimaan suhdettaan kumppaniinsa.
enemmän kuin väärässä. En ole tuonut omasta mielestäni julki, että haluaisin tieten tahtoen rikkoa perheemme. Olen niin hämmentynyt tilanteesta, että siksi myös tänne palstalle kirjoitin, toivoen saavani jotain selkoa tilanteeseen.
Jo ensimmäisessä tekstissäni taisin mainita, että tiedän kuinka väärin teen miestäni kohtaan, ja että minun pitäisi selvitää asiat ensin kotona ennenkuin alan muita katsella saati koskea. Ja jos tästä nyt seuraa perheemme hajoaminen, niin tarkoitukseni ei tosiaankaan ole erottaa isää ja lapsia. Tapaamiset tullaan varmasti hoitamaan ja selvittämään molempia osapuolia miellyttäen. Lapsiamme en ala käyttää pelinappuloina, syyttömiä he tähän tilanteeseen ovat.
Miksi minun pitäisi syyttää miestäni tapahtuneesta tai yleensä kaikesta? Itse olen itseni tähän oravanpyörään ajanut, enkä siitä voi syyttää yhtään ketään. Tokihan kotiolot ovat olleet viime ajat mitä vain, mutta siihenkin on tarvittu meidän molempien tekemättömyys, että asiat ovat menneet poskelleen.
Jos haluaisin tosiaan miestäni satuttaa, niin ehkä sänkyseikkailuni ei olisi jäänyt siihen yhteen kertaan. Joku järki kuitenkin takoo vielä tuolla muuten ontossa päässä, ja olenkin hillinnyt omat haluni vain ja ainoastaan siksi, että en voi satuttaa enempää toista. Enkä todellakaan ole sanonut haluavani helposti eroon miehestäni. Ja toivonkin, että saisin tilanteen hoidettua pois päiväjärjestyksestä hienovaraisesti. Eikä perhe-elämämme jatkuminen ole poissuljettu vaihtoehto. Mutta ennenkuin se on edes mahdollista, on minun katkaistava välini tähän toiseen ja kerrottava kaikki miehelleni, ettei mikään jää kaivertamaan hampaankoloon. Se antaako hän minulle anteeksi, onkin toinen juttu. Kuitenkin ensimmäisenä minun on selvitettävä omat ajatukseni, toiveeni ja haluni...puntaroitava rakkauteni mieheeni ja tähän toiseen. Sen jälkeen uskon olevani valmis tekemään lopulliset ratkaisuni.
Silloin kun asiat on hyvin jokainen aikuinen on sitä mieltä että on julmaa käyttää lapsia pelimerkkeinä.Suosittelisin että kysyt näitä asioita hoitavalta miten se käytännössä menee.Valtaosassa tapauksia otetaan kaikki keinot käyttöön.Me ei tietenkään tiedetä mikä teidän tilanne on, toivottomalta se ei vaikuta pikemminkin vähän huonommalta jaksolta mitä on joka suhteessa joskus.Niistä selviää jos molemmat sitä haluaa.
minä oon sitä mieltä että tässä maalimassa tapahtii paljon pahempaakin kun että kaks ihmistä rakastelee salaa keskenään ja nauttii siitä suunnattomasti.
varsinkin jos siitä ei ole mitään haittaa omalle suhteelle
kele tartte heti mennä mitään kodin putkimiestä juomaan jos toinen pettää :)
ihan oikeessa... Maailmassa on paljon pahempiakin asioita.
Elin 1,5 vuotta kahdessa suhteessa se aika oli yhtä helvettiä. Nyt suhteemme on loppu en oikein tiedä tietääkö vaimoni siitä mitään.Nyt pitäis kertoa jos suinkin uskaltais vaimolle.Omatuntoa todella kolkuttaa ja sydämmessä on syvät haavat.En tiedä selviänkö ilman eroa tästä koskaan.
Elin 1,5 vuotta kahdessa suhteessa se aika oli yhtä helvettiä. Nyt suhteemme on loppu en oikein tiedä tietääkö vaimoni siitä mitään.Nyt pitäis kertoa jos suinkin uskaltais vaimolle.Omatuntoa todella kolkuttaa ja sydämmessä on syvät haavat.En tiedä selviänkö ilman eroa tästä koskaan.
Ainoa, mitä minä ihmettelen on, että miksi sinä, joka olet tehnyt hirvittävän väärin, kirjoitat nimimerkillä onneton?!
Miksi pettäjät, väärintekijät, muiden satuttajat ja loukkaajat niin usein ottavat itselleen marttyyrin ja onnettoman aseman. Et olisi nainut sitä miestä (ja vielä miehesi ystävää!!) niin ei tarttis täällä surkutella.
Onneton... PAH! Sitten sä vasta onneton olet, kun miehesi saa tietää. Ja siitäkin saat ihan itseäsi syyttää.
Älkää jumankauta säälikö itseänne, kun olette ensin itse tehneet väärin!!!
Ainoa mikä mua ihmetyttää on se, että minkä ihmeen takia SINÄ kirjoitat nimimerkillä onneton?!
Miksi ne ihmiset, pettäjät, jotka satuttavat ja loukkaavat ennen kaikkea kumppaneitaan ja perheitään, ottavat itselleen uhrin ja marttyyrin aseman!
Jos et olisi nainut sitä toista miestä (ja vielä miehesi ystävää!!) niin ei tarttis täällä nyt surkutella. Kuvittelepa kuinka onneton olet sitten, kun miehesi saa tietää?!
Onneton.. PAH! Lopettakaa tuo itkeminen, kun ensin olette itse tehneet väärin! Jos joku tuollaisessa tilanteessa ja viimeistään sen paljastuttua on onneton, niin kyllä se on se petetyksi tullut ihminen.
Suututtaa tuollainen itsekkyys vielä tuossa tilanteessakin, kun on ensin itse töppäilty! Eikö itsekkyydellä ole mitään rajaa!!?
Jos jatkat suhdettasi vieraan miehen kanssa, ilman että selvität suhteesi omaan mieheesi ja avoliittoosi, tulet kokemaan hirvittävän kaaoksen. Tässä kaaoksessa menetät kaiken. Nykyinen miehesi hakee sinusta eron ja on mahdolista että uusikin miehesi katoaa. Jäät tyhjän päälle lapsinesi. Usko pois. Tämän on niin monet katkerasti kokeneet - minäkin. Hae apua tilanteeseesi. Koita ajatella järkevästi, vaikka oletkin rakstunut ja ajatuksesi liihoittelevat pilvien päällä. Kaksoiselämää ei voi elää loputtomiin. Se kasvaa koko ajan ahdistukseksi joka pahenee ja pahenee. Valheen peittämiseen tarvitaan aina enemmän valhetta. Ei niin kukaan jaksa elää loputtomiin. Koku päivä sinun on pakko kertoa...