Sain aamulla sattumalta tietaa kun olin netissa etta miehellani chattirakkaus.Aloitin chattailemaan naisen kanssa jan han luuli kokoajan etta olen mieheni.Ovat sopineet tapaavansa parin viikon paasta ja tama nainen tuntui tietavan kaiken meista elamastamme.Kiehun raivoa ja tuskin maltan odottaa etta mieheni tulee kotiin töista ja sitten mita? Meilla pienet lapset ja asumme ulkomailla ja mielessa on jo kaynyt Suomeen palaaminen.Ekalla kerralla kun petti n.7v. sitten annoin anteeksi, silloin ei lapsia ja oltiin avoliitossa.En olisi kylla uskonut etta taas samanlainen sika.Ja varmaankin mieheni tassa paivan aikaan soittelee sen akan kanssa joten tietaa kylla kotiin tullessaan etta olen tietoinen tasta toisesta.
mies uskoton kai
alara
4971
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
toivon sinulle.. asioilla on kyllä tapana jotenkin järjestyä.Siis voimia jo lastenkin takia
ympäri korvia (noin kuvainnollisesti, ei tietenkään väkivaltaa) ja tee selväksi ettet oo mikään heittopussi. kova kovaa vastaan vaan niin eiköhän mies pelästy! ihan "pienistä" ei kannata liittoa ruveta uhraamaan, vaan tee miehelle selväks ettei vastaavaa käytöstä suvaita enää jatkossa. Ihan niinku lapsilla: jos ei osaa käyttää leluja oikein, ne otetaan pois. miehet on ikuisia lapsia (myöntää mun mieheni ainakin) ja tarvitsevat välillä "kovaa rakkautta" jotta pysyvät kurissa ja nuhteessa. :)
Onhan se niin, että sinun on itse tehtäväsi päätös siitä, että kestätkö miehen salarakasjutut vai et?!
Ehkä on parempi, että nyt sitten lopetat suhteen, jätät lapset miehelle ja lähdet sinä vuorostasi vapaille markkinoille. Mies pääsee liian helpolla, jos taas annat anteeksi - sama pelihän jatkuu kuitenkin...
Ja toisaalta: miten psyykesi kestää tästä lähin ilmenevän JATKUVAN epäilyn ja epäluottamuksen? Kestääkö?
Ei muuta kuin lentolippua hankkimaan - itsellesi.
Ei ole helppo kestää, olen samassa tilanteessa. Tosin meillä ei enää ole pieniä lapsia, muttei viitsisi heittää pitkäaikaista ja aika ajoin ihan hyvääkin liittoa pois. Kysyin mieheltä, mitä hän haki tällaisesta jutusta. Vastaus oli, että jännitystä. No, sitä sai ja vähän muutakin. Ymmärrän raivosi. Itse tunsin myös häpeää ja itsetunto meni aika alas. Avioerolapsena ajattelen, ettei lasten piikkiin kannata huonon liiton jatkamista pistää, mutta jos teillä on muuta yhteistä hyvää niin sitten voi miettiä.