Erosin poikaystävästäni n. kuukausi sitten.Olimme yhdessä kolme vuotta.Hän halusi vapautta ja olla sinkkuna. Emme koskaan riidelleet,minä olin vain hänelle aivan liian kiltti.Olen kuitenkin koko ajan elättänyt toivoa, että hän tulisi vielä takaisin.Sain kuitenkin tietää, että hän elää elämänsä parasta aikaa ja muita tyttöjä on jo kuvioissa mukana. Hauskaa, kun itse alkaa käsittelemään eroa ja yrittää kestää sitä tuskaa, niin toinen elää elämäänsä täysillä vailla huolen häivää. Mikähän lääke tähän auttaisi...miten erosta oikeasti selviää.
Apua!
Mutru
81617
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
erosin tänään ja elämä on palasina..voimia sinulle!!
että toi poikasi oli jo pettänyt sinua suhteenne aikana..sen on nimittäi nii selvä merkki jos sanoo haluavansa olla yksin ja sitten kas kummaa onni kukoistaa niiku omaa rakasta ei ois ollutkaan! sanon kuitenkin vihjeenä että älä mene penkomaan tota asiaa satuttaisit vaan lisää itseäsi=( ja toivon taas kerran että olen väärässä! kyllä sinä selviät! alku aina vaikeaa!!! mutta se helpottaa päivä kerrallaan esim.ulkoilet paljon,oot ystäviesi(mieluiten niistä se paras)kanssa joka kyl ymmärtää ja antaa tukea! minä myös eronnut kk.sitten 2.5v suhteesta ja mua petetty! nyt jotesakkin helpottaa ku tietää ettei mitään menettäny siinä*piip*akassa..enkä osaa kaivata kovin pitkään ihmistä joka pettää..
En olisi koskaan aikaisemmin uskonut, että ex-poikaystäväni(27v) olisi minua(28v) oikeasti pettänyt.Joskus, varsinkin loppuajasta alkoi pieni epäilyksen siemen kasvaa.Nyt kun ero on todellista, epäilen todellakin että nainen/naiset on katsottu jo etukäteen valmiiksi.Sain tietää asian vahingossa ja arvatkaa vain satuttiko.Mitään suhdetta ei ole, mutta kova halu päästä kokeilemaan mahdollisimman monta uutta juttua.Kiva kiitos.Mä olen todellakin ollut sille liian kiltti.Tuntuu siltä, ettei saa minkäänlaista suruaikaa tai aikaa selviytyä, kun heti tulee uusi
isku päin naamaa.Suhde oli täynnä näitä kivoja pikku yllätyksiä ja näköjään se on samanlaista suhteen jälkeenkin.
tuntuu,mutta muista se ettet rupee itseäsi syyllistämään missään tapauksessa! jos jonkun on mentävä,ni se myös menee sitten! eihän sitä ketää voi väkisin kiinni pitää..toivotaan että nämä"pienen pienet"yllätykset muuttuu sinunkin kohdallasi tosi ISOKSI JA ILOISEKSI yllätykseksi jatkossa!!! mutta muista vaa surra kaikki suru pois,ni olet taas entistä vahvempi..JAKSAMISIA SULLE!=)
koska teet töitä selvitäksesi. Exäsi taas... hänestä ei ole kohtaamaan itseään, joten sen vuoksi aloittanut jo uudet suhteet. Sinä olet voimakkaampi ja vahvempi!
Nyt kun asiaa on muutaman päivän purkanut ja miettinyt, niin täytyy todeta, että alkaa helpottamaan.Toisaalta suututtaa ja satuttaa pirusti, mutta haaveilu yhteen palaamisesta loppui kuin seinään.En ottaisi häntä enää takaisin vaikka ruikuttaisikin.Onneksi on ystäviä joille voi puhua ja jotka hokevat, että paaaaaljooooon parempaa on joskus tulossa.Tiedän, että ex ei asiaa käsittele mitenkään, hän ei siihen kykene, ei ole koskaan vaikeita asioita pystynyt käsittelemään.Kiitos rohkaisevista sanoista.Askel eteen päin kerrallaan...
Erossa, ja sydän suruissa on kamalinta se, kun tietää että mikään muu ei auta kuin aika. Muutaman päivän päästä saatta olla pahin takana ja jo semmoinen olo että voi hengittää, mutta kun se ei siihen lopu. Viikon, kuukauden tai parin päästä saattaa olla sellainen olo että siitä on päässyt yli, mutta ei se niinkään ole varsinkaan pidemmässä suhteessa. Mutta kun asiasta on kulunut tarpeeksi aikaa, voi vain katsoa taakse ja hymyillä. Siitäkin selvittiin!!
...nyt on aika hyvä fiilis verrattuna viikko sitten olevaan.Ajattelen asiaa siltä kannalta, että hän menetti erossa enemmän kuin minä.Jos ei sitä vielä tajua, niin aikanaan kyllä.Eihän sitä ketään pysty väkisin pitämään.Onneksi on ihanat ystävät ja sisarukset, jotka kannustavat eteenpäin.Pitäisi osata päästää irti myös henkisesti ja sehän se tässä raskainta onkin.Kuinka kauan kestää kun erosta on oikeasti selvinnyt.Onko parempi pohtia asiaa vai unohtaa ja kovettaa sydän?