Tässä vaan ihmettelen, että mikä tässä syksyssä on, kun tuntuu, että "kaikki" on eroamassa tai jo eronnut...?
Kahden viikon aikana olen kuullut, että hyvät kaverit eroavat (ovat olleet naimisissa jo vuosia) ja toisen tuttavaparin naispuolinen henkilö menny pettämään hänen miehensä kaverin kanssa... ja nyt siis heillekin avoero tulossa...
Nyt vielä kun lukee täällä ihmisten viestejä, niin eroja ja eroja ja eroja...
Onks se tää syksy ja masennus? Vai luovutetaanko liian helpolla?
Itselläni menee parisuhteessa tosi hyvin, mutta tuntuu pahalta, kun kuulee muiden eroista? Käy niin sääliksi niitä, joita petetty... Ja siinä vaiheessa, kun kuulee muiden pettämistarinoita, toivoo sydämensä pohjasta, että sama ei osu omallekohdalle!
Ymmärrän tietenkin, että joskus ero on ainoa ratkaisu, mutta silti ihmetyttää erojen määrä... Ja tuntuu vielä siltä, että suurin syy eroille on pettäminen/kolmas osapuoli... Ihan kuin se ruoho olisi vihreämpää aidan toisella puolella...? Tiedä tuota...
Olisi kiva kuulla muiden mielipiteitä asiasta...
Kahden viikon aikana olen kuullut, että hyvät kaverit eroavat (ovat olleet naimisissa jo vuosia) ja toisen tuttavaparin naispuolinen henkilö menny pettämään hänen miehensä kaverin kanssa... ja nyt siis heillekin avoero tulossa...
Nyt vielä kun lukee täällä ihmisten viestejä, niin eroja ja eroja ja eroja...
Onks se tää syksy ja masennus? Vai luovutetaanko liian helpolla?
Itselläni menee parisuhteessa tosi hyvin, mutta tuntuu pahalta, kun kuulee muiden eroista? Käy niin sääliksi niitä, joita petetty... Ja siinä vaiheessa, kun kuulee muiden pettämistarinoita, toivoo sydämensä pohjasta, että sama ei osu omallekohdalle!
Ymmärrän tietenkin, että joskus ero on ainoa ratkaisu, mutta silti ihmetyttää erojen määrä... Ja tuntuu vielä siltä, että suurin syy eroille on pettäminen/kolmas osapuoli... Ihan kuin se ruoho olisi vihreämpää aidan toisella puolella...? Tiedä tuota...
Olisi kiva kuulla muiden mielipiteitä asiasta...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Samoja fiiliksiä... Kyllä tässä ajassa on jotain outoa koska niin moni on eronnut. En tiedä mutta jotenkin ongelmien kohtaaminen ja ratkaisujen yrittäminen parisuhteessa vaan syventää suhdetta...jokainen tietty asettaa omat rajat mihin asti on valmis 'taistelemaan' suhteen puolesta....mutta helpompi on tietty luovuttaa.
Minun ystäväpiirissä on myös sama suuntaus ollut menossa tänä syksynä ja moni pari joka on ollut yhdessä jo vuosia on yhtäkkiä päättänytkin erota. Eikä omassakaan parisuhteessa ole kehumista, paljon on riitoja ollut syksyn mittaan mutta tähän asti niistä on selvitty enkä aio luovuttaa ihan helpolla. Myös pelottaa se että millon se kumppani huomaa että ruoho onkin vihreämpää jne. En tiedä onko tämä syksy tosiaan niin masentavaa aikaa että kaikki pienetkin ongelmat tuntuu 10-kertaistuvan hetkessä ja sitten erotaan/petetään.
miettinyt samaa omassa kaveripiirissäni. Kun itse syyskuussa erosin pitkästä suhteesta, niin samoihin aikoihin erosi myös paras kaverini kahdeksan vuoden avoliitosta. Kaksi viikkoa sen jälkeen toinen kaverini joutui lähtemään omille teilleen suhteesta, joka oli alkanut vuonna 1996.
Onko tämä sitten niin, että kun itse kokee eron, niin kiinnittää erityisesti huomiota myös muiden touhuihin, tai sitten tämä on jotakin meidän porukkamme kolmenkympin kriisiä.
Yleisesti ajan arvot ja ihanteet ovat kyllä sellaiset, että kestävälle parisuhteelle ja perheelle yleensäkään ei anneta minkäänlaista arvoa. Pitäisi ajatella vaan itseään ja olla menossa ja lähtövalmiina koko ajan.
Itsestä tuntuu kyllä siltä, että meille kundeille olisi riittänyt, mikä oli - parisuhde, frendit, duuni ja harrastukset - mutta naisten piti päästä seikkailemaan ja sekoilemaan.
Nythän on niin, että kun toistensa kanssa usein tekemisissä olevassa kaveripiirissä yksi pariskunta menee naimisiin, on oletettavaa, että hyvin pian tämän tekevät myös kaksi muuta pariskuntaa.
Sama logiikka pätee eroihin, perheenperustamiseen ja kesämökin ostoon. Varsinkin tuttavapariskunnan ero saa miettimään asioita myös omassa parisuhteessa. Tätä edistää se, jos saa kuunnella toisen osapuolen tilitystä eroon johtaneista syistä. Kun ainkansa näitä asioita kuuntelee, alkaa funtsailu, että mahtaako meilläkään nämä asiat ihan kunnossa olla. Sen takia tuntuu joskus, että ympärillä kaikki eroavat. Ja sitten tyyliin "Pitäisköhän miedänkin ?"
Noh, tämä on tietysti karrikoitua, mutta ei ihan tuulesta temmattuakaan.
..valitettavasti!!
Varsinkin tuo kuulostaa valitettavan tutulta, että kundeille olis riittänyt "ne arkiset jutut" harrastukset ja ns. "normaali elämä", mutta naiset puolestaa heräävät kolmen kympin rajapyykin ohitettuaan siihen todellisuuteen että heiltä puuttuukin jotain!
Siinä on suuri syy 30 eroihin, toki on meissä äijissäkin vikaa, en kiellä. Ehkä 30 äijät muuttuvat tylsiksi kun elämä tasaantuu ja lapsillakin alkaa olla jo muutama vuosi ikää. Noh, onneksi jotkut ovat saaneet erosta myös uutta potkua elämään ;-) Valitettavasti kaikille ei ole vain käynyt yhtä hyvin.
Tämän kesän/syksyn saldoa: 3 yli 20- vuotista avioliittoa, oma 10-vuoden suhde, kaverin 8-vuoden suhde.. ja kaikki aivan eri-ikäisiä ihmisiä! Aivan uskomatonta! Mikä tässä on? Tähdet? Kuun asento? Tikapuiden alta kävely vai musta kissa joka juoksi tien yli?
En todellakaan tiedä.
Omassa kaveripiirissäni taas on menty muutaman vuoden sisällä naimisiin niin että olen ainut joka ei meistä ole mennyt naimisiin. Kohta olen myös ainut jolla ei ole vielä lapsia. Eli en voi allekirjoittaa todellakaan tuota että kaikki eroavat. Olen juuri miettinyt että miten kaikki menevät naimisiin ja joka toisella vastaantulevalla naisella on maha pystyssä.
Kyllä nämä buumit tuntuvat olevan ketjureaktioita. Jotka johtuvat ainakin iästä ja varmasti myös kavereiden päätökset vaikuttavat omiinkin, ainakin jossain määrin. Vaikka tiedostamatta ellei nyt ihan päätä erota tai mennä naimisiin sen takia että muutkin. Harvempi ehkä kuitenkaan noin suuria ratkaisuja sentään matkimisen takia tekee mutta erosta tulee mieleen että jos joku kavereista eroaa ja itsellä on mennyt suhteessa jo pitkään huonosti ja miettinyt että en voi erota, eihän minulla ole edes yhtään sinkkukaveria, mitä tekisin jos olisin sinkku. Sitten kun se sinkku löytyy niin ehkä kynnys erolle laskee. Toinen juttu on sitten se että jos hyvä ystävä eroaa ja tarvii seuraa biletykselle niin joskus se bileinto tarttuu muihinkin.
setvimään.Se pois mikä pahentaa.
juuri noin!!!
sitoutua ja avioitua jne. ennen kuin tuntee toisen...mennään nopsaa naimisiin ja yhtä nopsaa sitä erotaankin...
enää tiedä mitä haluaa. Onneksi haluaa vielä yrittää että jos ahdistus laukeaisi. Minä taas vasta nyt tajusin kuinka paljon toista rakastan ja tahdon tehdä kaikkeni tämän suhteen eteen, mutta pelkään ettei se riitä. Miten sitä onkaan pitänyt toista itsestäänselvyytenä. Toivon niin paljon että selvitään tästä. Tällä hetkellä eletään päivä kerrallaan ja tuntuu että sekoaa. Yksin ollessa kamalat itkukohtaukset seuraa toistaan. Tää on niin perseestä..