Kertokaa ensirakkaudestanne. Kuinka kauan kesti ja miten se päättyi? Onko juuri tuo ensirakkaus jäänyt kaikista suhteista eniten mieleen? Kestikö toipuminen ensirakkauden loppumisesta pitkään? Pidempään kuin muista suhteista?
Minulla ensirakkaus suhde kesti kolme vuotta ja päättyi siihen, kun naiseni halusi kokea myös jotain muuta ja muutimme erillemme. Mulla on ollut pari suhdetta sen jälkeen ja täytyy myöntää, että juuri tuo ensirakkaus on jäänyt vahvimmin mieleen, kaipa siinä on jotain perää, että ensirakkautta ei koskaan unohda täysin sydämestään ja se on muistoissa aina jonkin verran, vaikka myöhemmin muita suhteita tulisikin? Vai onko se vain rakkautta muun joukossa?
Minulla ensirakkaus suhde kesti kolme vuotta ja päättyi siihen, kun naiseni halusi kokea myös jotain muuta ja muutimme erillemme. Mulla on ollut pari suhdetta sen jälkeen ja täytyy myöntää, että juuri tuo ensirakkaus on jäänyt vahvimmin mieleen, kaipa siinä on jotain perää, että ensirakkautta ei koskaan unohda täysin sydämestään ja se on muistoissa aina jonkin verran, vaikka myöhemmin muita suhteita tulisikin? Vai onko se vain rakkautta muun joukossa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minusta ensimmäinen rakkaus jää siksi mieleen että se on vaan ensimmäinen "suhde" ja suurempi kiintymys,yleensä siinä ihmiset kasvavat ns.yhteen.toisilla se jatkuu,toisilla ei koska huomataan ettei sitä oikeaa rakkautta olekkaan.on vain kiinnytty.
Omassa elämässäni vasta toinen kunnon suhteeni on luultavasti se joka jää ikuisesti mieleeni,jos siitä joudun luopumaan.
Ensirakkaus tai suhde kesti 11v ja olen himputin onnellinen kun se paattyi. En ollut koskaan todella onnellinen tai rakastunut, olin yhdessa hanen kanssaan koska siita tuli tapa.
En syyta hanta tai ketaan muutakaan, mutta menetin elamani parhaat vuodet elaessani ilman rakkautta, thats it. Mutta tapasin uuden miesystavani 2v sitten ja taytyy sanoa, etta han on elamani ensimmainen todellinen rakkaus vaikka onkin sijalla 2. En tiennytkaan, etta on olemassa tallaista rakkautta ja intohimoa, kaiken taman arjen ja kurjuuden keskella.
Miten määritellään ensirakkaus?!
Jos se on ensimmäinen varsinainen poikaystävä, mulla se oli varmaan sillon kun olin jotain 13v, kun olin yhdessä toista vuotta erään pojan kanssa. Oltiin lapsia.
Vai lasketaanko se vasta siitä kun suhde on AIKUINEN (=seksiä). Tuo olisi lähinä pelottavaa mun kannalta. En tahdo sen olevan totta. Hmm. Ehkä se on, sillä oli todella vaikea päästä yli siitä jutusta. Tai sitten se oli vaan tottumiskysymys.
Ihan v*tun hankala on tietää mikä on se ensimmäinen OIKEA rakkaus kun ihastuksia ja poikaystäviä on ollut monta.
Tiedän, puhun sekavia.
Jahans...en mitenkään jaksa uskoa, että näihin ikuisiin puheisiin siitä, miten mukamas kasvetaan erilleen jne. Kyse on vain niistä iänikuisista omantunnon rauhoittelupuheista, vaikka todellisuudessa kyse on mitä todennäköisemmin siitä, että seikkailumieli iskee päälle...ei erilleen kasvamista ole, on vain luovuttamista, itsekkyyttä ja oman edun tavoittelua!
Eli tosiaan, minulla myös kakkonen on ykkönen. Seurustelin viisi vuotta saman miehen kanssa, ja hänestä erottuani löysin vasta sen todellisen rakkauden. En koskaan kuvitellut, että näin paljon voi rakastaa, tai että tällaista tunnetta on edes olemassa! Ja nyt vasta huomaan sen, mitä en koko viiden vuoden aikana huomannut, kun seurustelin edellisen kanssa, että en minä häntä koskaan TODELLA rakastanut.. Kiinnyin vain, totuin ja luulin sen olevan rakkautta. Luulin rakastavani, mutta kun se loppui (erosta kohta kaksi vuotta) niin vasta huomaan, että eihän se mitään todellista rakkautta ollutkaan. Nyt vasta minulla on ihminen, josta voin rehellisesti sanoa, että rakastan häntä koko sydämestäni. Ja luulen, että hän vasta on ensirakkauteni. Ensimmäinen todellinen rakkauteni. Ja hänkin on vasta sijalla 2. Mutta minun sydämessäni hän on aina se ykkönen.
Kyllä vaan kasvaa. Itse olen kokenut. Kyse ei niinkään ole seikkailumielestä vaan siitä että intohimo/rakkaus kuolee, suhteesta tulee tapa, ei viitsi yrittää jne. Välit voi säilyä hyvänäkin, mutta vähitellen molemmat kypsyvät eroajatukseen. Luovuttaminen tulee lopulta, mutta onkin tärkeää osata päästää irti eikä jättää molempia kitumaan kuolevaan suhteeseen.