Seurustelin vajaan vuoden tiiviisti. Viihdyimme hyvin yhdessä eikä suurempia konflikteja tullut. Minua alkoi kuitenkin turhauttamaan miehen kyky kertoa omista tunteistaan. Hän ei koko tänä aikana sanonut rakastavansa minua. En voi tätä tietenkään vaatiakkaan jos sellaista tunnetta ei ole. Mutta suurin mystisyys asiassa on se, että kun suhteemme loppui mies haluaa pitää edelleen yhteyttä. Soittelee silloin tällöin ja selkeästi kaipaa seuraani. Meillä on edelleen hyvät ja välittömät välit. Itse jään vain tunne puolella "koukkuun" jokaisen puhelun jälkeen. Kokisin helpommaksi lopettaa yhtyedenpidon kokonaan. Mies ei ole koskaan seurustellut pidempää aikaa kenenkään kanssa vaikka on jo reilusti yli 30v. Mitä miehen tunne-elämässä oikein tapahtuu...? Hän ei halunnut sitoutua ja jatkaa elämää yhdessä, mutta haluaa edelleen pitää minut ystävänä. Olenko liian itsekäs jos lopetan yhteydenpidon kokonaan? Pitäisikö minun pysytä olemaan vain ystävä jos välitän ihmisestä edelleen todella paljon? Erostamme on jo 6 kk:tta.
rakastamisen
vaikeus
201755
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
kumma kun naiset ei tätä tajua ... pitääkö se olla kirjoitettuna printtinä aina ...
Jos ämmät suostuu alunpitäen tuollaisiin naurettaviin riistosuhteisiin, niin siitä vaan. Itse en suostu hyväksi käytetyksi. Selvä peli.
päätät mitä teet. Jos et halua pitää yhteyttä, niin älä pidä.
Jospa kaveri ei itekkään tiedä mitä haluaa.
Niin jos on reikää vaille, aika sisukas on tapaus. Emme ole olleet sängyssä suhteen loppumisen jälkeen kuin yhden kerran ja siitä on jo kuukausia.
Kuulostaa siltä, että mies haluaa pitää kaiken, mutta ei antaa kuitenkaan mitään...siis sen enempää. Tunneköyhä, sitoutumiskyvytön tapaus.
käyttää vaan sinua hyväksi ...
Sinäkö halusit suhteen loppuvan ?
Jos mies ei halunnutkaan ja nyt yhtä yrittää saada sinut takaisin ?
Miehistä ei ota aina selvää, mutta ei kyllä naisistakaan. Minullakin oli lyhyt juttu erään miehen kanssa. Hänestä välimatkaa oli kuitenkin liikaa ja halusi löytää jonkun lähempää omaa asuinpaikkaa. Kuitenkin ollaan mekin yhteydessä säännöllisesti. Ollaan tavattukin ja soitellaan. Meistä on tullut tosi läheiset. Hänellä varmasti on jotain juttuja kuitenkin, minäkin olen tapaillut yhtä toista miestä. Mutta tunteet tähän ensimmäiseen ovat hyvin voimakkaat ja jotenkin aistin että hänelläkin minuun. Enpä tiedä miten tämä jatkuu. Viimeksi jutellessamme hän sanoi että tästä voi vaikka kehittyä jotain vielä.
Seksi ei ole meilläkään SE JUTTU. Tiedän itse että haluaisin tuon miehen vaikkapa loppuelämäkseni. Hän on tietoinen tunteistani, ehkä se pelottaa.
En usko voivani ihastua, rakastua toiseen ennenkuin tämä juttu on loppuunkäsitelty.
Suhde loppui omaan toivottomuuteensa kun mies ei ollut varma omista tunteistaan. Ahdistui itse kun ei voinut olla varma ja minä olin myös valmis lopettamaan, koska en halunnut jäädä odottamaan tuleeko asia hänelle koskaan selväksi.
Hän sanoo, että on jo niin tottunut elämään yksin... Aivan kuin ei kaipaisi toista ihmistä...?
Olen kertonut avoimesti omat tunteeni hänelle. Viimeksi kun tapasimme, hän sanoi että ei ole kokenut tällaista koskaan aikaisemmin. Haloo... mitähän sä sitten haluat ja mietit??
Käsittämätön tapaus.
Oulussa? Kuulostaa niin kovin tutulta... No, taitaa näitä kokemuksia, samankaltaisia, saada eri ihmisiltäkin.
Minulla suhde loppui samoista syistä. Ja yhteydenpito jatkui sen jälkeen. Tosin molempien toimesta. Meistä jäi ystäviä, mutta minulle se oli vaikeaa. Kun sitten ehdotin, ettei yhteyttä enää pidettäis (useampi kk eron jälkeen), niin miehen mielestä se oli typerä ajatus. Asioiden kuulema pitäis mennä luonnollisesti, ilman moisia päätöksiä.
No, olen itse kuitenkin vahvasti vähentänyt yhteydenpitoa. Eiköhän tämä tästä lopu kokonaan, kun minulla on uusi mies kiikarissa. Mutta kyllä se mennyt suhde jätti arpensa. Jäi kaihertamaan, että miksei siitä tullut mitään.
Eikö joku ihminen oikeasti kaipaa viereensä toista? Tai kaipaa vaan joskus. Ja miksi rakastaminen voi olla niin vaikeaa? Itse kuulin ne erityiset sanat kerran, kun mies oli humalassa. Kun aamulla muistutin nätisti, mitä hän yöllä oli sanonut, niin mies pisti sen kännin piikkiin... Eipä tullut kovin hyvä mieli. Silti mies on sanonut, ettei ole vuosiin tuntenut mitään sellaista, kun koki kanssani. Uskonkin häntä.
Itselläni tuli koko ajan enemmän ja enemmän sellainen olo, että teen itsestäni typerän, kun tyrkytän itseäni ja ihmettelen, miksi mies ei vaan tiedä. Hän ei olisi halunnut suhdetta lopettaa, mutta ei myöskään viedä eteenpäin. Enkä halua elämääni elää sellaisen miehen kanssa, joka ei rakasta minua. Tai ei sitä ainakaan itselleenkään tunnusta.
Enpä osaa muuten neuvoa, kuin että mene elämässä eteenpäin. Valitettavasti mies ei sinua tule ikävöimään siinä mitassa kuin sinä häntä. Mutta muista että vika ei ole sinussa, vaan hänessä. Itse en kovin tiivistä ystävyyttä miehen halunnut, mutta en arvostan häntä tietysti aina. Hänelle on paikka sydämessäni. Mutta ei minun tarvitse sitä hänelle enää sanoa. :)
Kiitos ajatuksistasi.
Kuulosti myös tutulta tarinasi. En kuitenkaan asu Oulussa.
En myöskään jaksa ajatella eläväni elämää miehen kanssa joka ei ole varma tunteistaan. Tiedän myös, että miehelle riittää vain tämä ystävyys.
Mutta ehkäpä tämä ystävyys ei anna minulle mitään sellaista joka olisi hyvän ystävyyden merkki. Se tuottaa enemmän sekavia tunteita kuin hyvää oloa.
Siispä seuraavaan yhteydenottoon ei olisi syytä vastata....
hän sanoi että ei ole kokenut tällaista koskaan aikaisemmin." paskan puhuja...
älä usko kauniita sanoja,katso faktoja silmiin,siis FAKTA on eli ei se sua oikeasti halua,tyyppi toimis kyllä toisin.
pitää sua avaralla vain,paremman puutteessa.
Sitten kun se parempi nainen ( sen mielestä) osuu kohdalle,ei se sun kaa enää yhteyttä halua.
sanoo sulle 'terve menoa adios bebe!
tyypillistä miehille. Yleensä tällaisissa tilanteissa on kysymys miehen epävarmuudesta. Eivät uskalla heittäytyä ja ottaa riskiä rakastuakseen.
hän sanonutkaan rakastavansa, se ei välttämättä tarkoita sitä, ettei hän olisi rakastanut.
Itsesi kannalta lienee kuitenkin parasta, että katkaiset häneen välit toistaiseksi kokonaan. Yhteydenpito selvästi satuttaa sinua herättäessään toiveita, jotka eivät kuitenkaan täyty. Ja miksi haluaisit satuttaa itseäsi enää enempää hänen takiaan?
Joskus myöhemmin voitte olla ystäviä, jos vielä haluatte sitä.
Se tuottaa enemmän sekavia tunteita kuin hyvää oloa.
Siispä seuraavaan yhteydenottoon ei olisi syytä vastata.... "
joo älä vastaa,pönkität sen egoagin sillä vain.
koska tiedät jo, että se johtaa kuitenkin vain metsään,tyhjyyteen kun ei tosta mitään tule..
samaa kokenut,en enää vastanut miehelle takaisin koska aloin oikeasti tajuta ettei noi miehen viestit ja soitot minnekään suuntaan vie, turhaa toivoa vain.
siihen se sitten loppu kun tajusin olla vastaamatta sille.
Lopeta sinäkin siis joo katso faktoja silmiin.eli totuutta.älä jää haaveilemaan.
Kyllä se käyttäytyisi toisin jos se oikeasti edes välittäisi susta aidosti.
Olet aivan oikeassa. Mies ehkä osaksi tiedostamattaankin pönkittää omaa egoaan...
Niinpä... ei rakkaus ole aina sanoissa. Mutta uskon, että jos todella olisi rakastanut olisi halunnut pitää kiinni eritavalla.
Ja meidän ystävyys on katsottu. Se ei vain toimi. Aika olisi jatkaa tästä eteenpäin ilman tallaista ystävyyttä...
Ja meidän ystävyys on katsottu. Se ei vain toimi. Aika olisi jatkaa tästä eteenpäin ilman tallaista ystävyyttä... "
Kyllä sie pärjäät :) pärjäsihän miekin? vaikka välillä sitä tyyppiä ikävä olikin ja ajattelin niitä ihania muistoja,sitä se on.haluaa ihanat hetket takaisin mutta,kun vaan alkaa tajuata ettei tästä voi tulla mitään ei ainakaan enää,siis miksi vastata jollekulle tyypille takaisin jos teitää totuuden? ettei se edes välitä että sä välität ?
siis joo lopeta jo tänään sen kaa..
Tsemiä :)
Eilen just sain laitettua viestin eteenpäin tällaiselle miehelle. Sain sanottua hänelle asiat, joita hän ei itse pysty tekemään. Sanoin, että tiedän, ettei sitä tippaakaan kiinnosta ja sanoin, etten edes kaipaa vastauksia häneltä kun ne jo tiedän. Samaan aikaan surettaa, mutta helpottaa. Jotenkin nyt vain tiedän sisimmässäni, että varmaan mieskin jo uskoo ja luovuttaa, enkä todennäköisesti kuule hänestä enää.
Miehen kanannotto asiaan.
Melkein jokaisella on vastaavia kokemuksia. Ehkä yhteydepito ei nyt kestä aivan noin kaukaa kuin tapauksessasi. Ihmisestä voi välittää niin eritasoilla. Olet ehkä miehelle luotettava ystävä ja ajatusten jakaja. Ehkä niitä ystäviä ei ainakaan miespuolisia ole kovinkaan montaa. On vain joskus harmi, kun kaiken täytyy loppua vaikka elämää ei yhdessä voi kuvitella jakavansakkaan.
'Jätä se'. Lue se.