Seurustelin 4 kk elämäni mahtavimman naisen kanssa. Koin todella palavaa rakkautta. Suhteen aikana hän sanoi, että potee syyllisyyttä siitä, että ei tunne yhtä voimakkaasti. Hän sanoi todella pitävänsä minusta, mutta vastaavaa järjen vievää rakkauden paloa hän ei tunne. Tämä sai minut levottomaksi ja rauhattomaksi. En tiennyt oikein miten asiaa käsitellä. Taidettiin ahdistua kumpikin osaltamme. Sitten viikko sitten hän päätti, että on parempi ettemme enää tapaa. Heti ilmoituksen jälkeen hän tapasi uuden miehen, johon sanoo olavansa ihastunut ja jonka kanssa haluaa alkaa rakentamaan elämäänsä. Kävin todella syvällä ja vieläkin sattuu. Moneen päivään en ole edes pystynyt syömään saatikka nukkumaan. Kuitenkin toivotin hänelle vilpittömästi onnea uuteen suhteeseen vaikka rakastan häntä silmittömästi vieläkin ja haluaisin jatkaa hänen kanssaan. Haluan hänelle vain parasta hänen elämäänsä, enkä olla hänen onnensa tulppa. En tiedä teinkö oikein ja onko tällainen antinarsismi tervettä.
Vaikea paikka
MrTTT
4820
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuo on kyllä kammottava tilanne. Toisaalta, tuollainen 'rehellinen' syy, kuten esim. toinen mies, on ehkä kuitenkin helpompi käsitellä, kuin se, että toinen vain lähtee. En tiedä. Mutta toivotan sinulle jaksamista, ja usko pois, meitä on monia saman kohtalon kokeneita, joskaan tuskin niistä mitään oppineita.
Jotenkin vain tuntuu, että toinen lähti liian heppoisesti pois suhteesta. Olemme kumpikin likemmäs 40v ja tiedämme jo jotakin elämästä ja sen karrikoista. Ei viikon perusteella voi kukaan sanoa, että on löytänyt elämänsä miehen. Mutta, jos toinen haluaa nähdä onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolen niin eihän sitä voi estää. Itse olisin valmis odottamaan tuleeko siitä heidän jutustaan mitään. Mutta ei sekään taida järkevää olla. Elämässä pitää mennä eteenpäin.
nuo asiat ovat todella vaikeita käsitellä, eikä niitä todellakaan pidä jäädä yksin miettimään. Olen itse reilu 30v nainen, ja elänyt pari viimeistä vuotta sellaista sekasotkua, että ihmettelen, että vielä olen järjissäni. Tuohon aikaan sisältyy avoero, huoltajuuskiistat, lemmikkien kuolemat, lapsen henkiset ongelmat, ja sokerina pohjalla, suhde varatuksi paljastuneeseen mieheen. Nyt tuntuu, että kaikki, ihan kaikki on aloitettava alusta. Uskon, että jonain päivänä sinullekin selviää todellinen syy eroonne. Joko palaatte yhteen, tai sitten tapaat entistäsi paremman, vaikka nyt siihen ei voikaan uskoa. Joka tapauksessa, kumpi tahanasa vaihtoehto onkaan kyseessä, vaatii se asian selvittämistä ensin itselleen. Vasta sen jälkeen voi objektiivisesti pyrkiä katsomaan eteenpäin, ja tutkailla tämän niin ihmeellisen elämän suomia mahdollisuuksia, joko uuden tai vanhan parissa. Sanat eivät lohduta nykyisessä olotilassasi, mutta muista ettet ole yksin asiasi kanssa. Täydestä sydämestäni toivon, että olosi pian edes hitusen helpottaa. Samaa toivon itsellenikin.
Tee sä nyt samoin että etsit itsellesi uuden naisen. Älä kumminkaan liikaa takerru. Tunteet ei vaan tässä tapauksessa olleet molemminpuolisia.