Menin naimisiin naapurin kylän pojan kanssa. En piitannut sen perheestä, vaikka alusta asti joku tuntui tökkivän. Se joku oli uskonnollisuus, joka rajoittaa arkeamme, mutta se rajoitti myös häitämme.
Häiden jälkeen tutuistuin mieheen, joka oli todella kultainen. Lisäksi hänen vanhempansa olivat ystävällisiä, avoimia, ymmärtäväisiä...
Nyt en voi olla vertaamatta ja ajattelematta, että mitä olisin voinut saada jos...
Häiden jälkeen tutuistuin mieheen, joka oli todella kultainen. Lisäksi hänen vanhempansa olivat ystävällisiä, avoimia, ymmärtäväisiä...
Nyt en voi olla vertaamatta ja ajattelematta, että mitä olisin voinut saada jos...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Miestäsi, jos haikailet muiden perään? Taidat epäröidä päätöstäsi vieläkin.
Jos tunnet, että tilanne ahdistaa sinua, voit aina ottaa eron, muista se. Sinun ei ole pakko antaa elämääsi kenellekkään.
Valat ovat nykyään vain muodollisuus.
eteenpäin...? Pelkään sitä häpeää ja syyllistämistä, minkä saisin osakseni, jos eroaisin liitostani, joka ulos päin näyttää niin hyvälle... Olisiko se sen arvoista? Niin paljon vaikeita kysymyksiä, joihin ei tietenkään saa vastausta... paitsi jos ottaa riskin. Hm...
Jatkuvastihan ihmiset eroavat. Turhaan mietit häpeää. SINÄ päätät mitä teet elämälläsi, älä anna muiden vaikuttaa.
Niin, vaikka et asiaa ehkä ihan ymmärrä, kyllä vihitty puolisosi tuntee, jotain on pielessä.
Saatoit olla epäkypsä vielä yhteiselämään, mikä teki kiireen?
Seurustelun tarkoitus, olisi oppia tuntemaan tuleva puoliso, kihlaus on tiedotus suvulle ja läheisille olemme sopineet.
Pettämistä on muukin kuin seksuaalinen kanssakäyminen. Petät nyt puolisoasi todella rankasti.
”mitä kylvää sitä niittää”
Aivan liian usein ruoho nayttaa vihreammalta aidan toiselta puolen.
Sina olet tieten tahtoen tehnyt lupauksen olla aviossa miehesi kanssa ja tukea hanta niin myota kuin vastoinkaymisissa. Han on tehnyt saman lupauksen ja teidan yhdessaelo on viela laillistettu.
Miksi polkisit tuota arvokasta liittoa ja lupausta sioille haihattelemalla jonkin peraan jota et voi saada? Eiko mielestasi olisi paljon rakentavampaa kerata energiasi teidan kahden hyvinvointiin.
Uskonnon ei tarvitse olla rajoittava tekija suhteessanne. Ehka sina voisit lukea kaiken mahdollisen ja jututtaa uskonsuunnan pastoria (tai vastaavaa)oppiaksesi niin paljon miehesi uskonnosta kuin mahdollista. Tietamattomyys tavallisesti on pahin mahdollinen vihollinen!
Tuntiessasi olosi kotoiseksi (siis ymmartaessasi miehesi uskonsuunasta) voit suhtautua siihen realistisesti ja ehka omaksuakin sen osittain tai jopa kokonaan.
Tuokin on omiaan lahentamaan teita kahta: jakaisittehan hyvin arvokkaan "salaisuuden".
Jata aivan rauhassa typerat haihattelut vieraasta miehesta, te ette tarvitse kolmatta pyoraa.
...olisikin noin helppoa. Uskonnollisuudella tarkoitin appivanhempieni uskonnollisuutta. Mieheni ei sitä kunnioita muuten kuin teeskentelemällä vanhemmilleen... Mitä lähden tukemaan?
oletko sitten appivanhempiesi kanssa naimisissa? Jos rakastat miestäsi, elä hänen kanssaan niinkuin tahdotte ja kunnioita appivanhempiasi. Ei teidän tarvitse elää kuten appivanhemmat!!
Siis miehesi vanhempien vakaumus ja arvot ovat sinulle ongelmana?!
Kuulostaa kuin sinun olisi hyva, miehesi kanssa, jututtaa vanhempia, esittaa heille kysymyksia elaman perusarvoista. Nayttaa silta etta teilla kahdella on paljon opittavaa.
Moraalisuuden ja korkeampien henkisten arvojen kunnioittaminen ei KOSKAAN ole ohjannut ihmisia hakoteille, vaaryyteen. Jos mitaan niin se lujittaa parisuhdetta ja sitten kun lapsia tulee kuvioihin, heidan ohjaamistaan oikeaan suuntaan.
Miksi sina tytto pieni luulet etta ihmiset avioituvat ja eroavat, avioituvat ja eroavat, avioituvat ja .....jne tai elavat ilman mitaan ohjeita avoliitoissa joissa kaikki on sallittua?
Siksiko etta KAAAAAAIKKIHAN niin tekevat? No, OK.
Mutta onko se onnellisuuden, tyytyvaisyyden ja turvallisuuden nayte?
Vilkaiseppa mielenterveystilastoja. Ne puhuvat puolestaan. Vastaus siella on raikeasti loydettavissa.
mitä tarkoitat.
Taidan tehdä asioista liian suuria numeroita.
Mainitsit tuon että sitten kun on lapsia... Se on yksi pelon aiheista: en haluaisi että appivanhemmat pääsisivät vaikuttamaan mahd. lapsiini ahdasmielisellä asenteellaan. He ovat pojastaankin kasvattaneet ahdistuneen ja negatiivisesti suhtautuvan miehen...
Isovanhemmat ovat tukemassa (halutessaan ja vain teidan sen salliessa)lastenne kasvatusta. Te asetatte ajan jonka lapsenne viettavat isovanhempiensa kanssa: oli se sitten tunti paivassa/viikossa tai koko lauantai . Jos missaan vaiheessa tunnet olosi epamukavaksi, sina aivan yksinkertaisesti et KOSKAAN jata lapsiasi heille ilman omaa lasnaoloasi. Niin yksinkertaista se on.
Juttele heidan kanssaan etta saat kuvan heidan uskomisestaan. Saattaa olla etta sina loydat sielta paljon asioita jotka toteat isekkin omaksesi ja joista saatat ottaa oppia. Uskonto yleensa on elama ohje: ne ohjeet ovat vuosituhansien saatossa todettu hyvin kelpaaviksi. Tassa vuodessa ei ole siina suhteessa mitaan erilaista, ne samat saannot patevat niin vuonna 1000 kuin vuonna 3000.
Varsinkin 10 kaskya ovat kultainen ja yksinkertainen ohjelanka. Oletko huomannut miten paljon on saanut karsia ja tulee tulevaisuudessakin karsimaan rikkoessaan niita: varastaminen, valehteleminen, huoraaminen, juopottelu, tappaminen jne ovat surua tuttavia tekoja.
Seuraa sina vain noita ohjeita ja opeta ne tuleville lapsillesikin, saastytte niin monelta tarpeettomalta huolelta.