Kyllä se vaan niin on että usko rakkauteen tai sen löytymiseen on mennyt lopullisesti. Ja vaikka olen ehjästä perheestä missä vanhemmat ovat olleet yhdessä yli 30 vuotta niin sekään ei jaksa kantaa uskoani rakkauden löytymiseen. Tai rakkauden kestämiseen.
Kaikki sanonnat on kumottu, tyyliin kyllä se oikea tulee vastaan kun sitä vähiten osaa odottaa... No on tässä oltu odottamatta ja elämäntilanne on ollut työ-ja koulukiireiden takia niin hankala että siihen soppaan olisi ollut miehen mahdoton mahtua. Eli se siitä-kun vähiten odotat- kun elämäntilanne on huonoin-läpästä. Tai siitä sanonnasta, että rakkaus tulee vastaan vaikka kaupan jonossa kun olet kotivaatteissa ilman meikkiä kassajonossa. No tätäkin on tehty, oltu lähikaupassa kukkakaalit sylissä, likaisissa kotivaatteissa tukka pystyssä ja vieläpä ilman rintaliivejä... ilman tulosta. Eli se siitä.
Eikä prinssi ole kiivennyt parvekkeelle trikoissa, istunut bussissa, tullut vastaan lenkkipolulla, törmännyt kirjaastossa, kahvilassa tai muussakaan paikassa.
Pitänee siis suudella sammakkoa. Sitä en ole vielä koleillut.
Kaikki sanonnat on kumottu, tyyliin kyllä se oikea tulee vastaan kun sitä vähiten osaa odottaa... No on tässä oltu odottamatta ja elämäntilanne on ollut työ-ja koulukiireiden takia niin hankala että siihen soppaan olisi ollut miehen mahdoton mahtua. Eli se siitä-kun vähiten odotat- kun elämäntilanne on huonoin-läpästä. Tai siitä sanonnasta, että rakkaus tulee vastaan vaikka kaupan jonossa kun olet kotivaatteissa ilman meikkiä kassajonossa. No tätäkin on tehty, oltu lähikaupassa kukkakaalit sylissä, likaisissa kotivaatteissa tukka pystyssä ja vieläpä ilman rintaliivejä... ilman tulosta. Eli se siitä.
Eikä prinssi ole kiivennyt parvekkeelle trikoissa, istunut bussissa, tullut vastaan lenkkipolulla, törmännyt kirjaastossa, kahvilassa tai muussakaan paikassa.
Pitänee siis suudella sammakkoa. Sitä en ole vielä koleillut.
Vastaukset 3
Vanhimmat
sitten talven yli et sammokkoa voit pussata :)
mutta hyvää kannattaa odottaa :0
Tää oli hyvä! :) On meillä miehillä sitten kuitenkin helpompaa, kun voidaan noi sammakot jättää rauhaan. Toisaalta, eipä tässä tosimaailmassa tuo sadan vuoden tirsat vetäissyt naispuoleinenkaan kovin suudeltavalta kuulosta :)
Tuliseen rakastumiseen varsinkaan ensinäkemältä en ole itsekään uskonut enää vuosiin.
Tulipa tuossa vain mieleeni, kun puhuit vanhustesi pitkästä liitosta, että kuinkakohan paljon sekään loppujen lopuksi perustuu rakkauteen.
Omat vanhukseni ovat olleet yhdessä myös yli 30 vuotta, mutta koskaan en ole ainakaan päässyt näkemään että he rakastaisivat toisiaan suurella tunteella. Muistan heidän aina olleen vaan parhaita kavereita, minkäänlaisia suuria tunteita en ole ainakaan koskaan päässyt todistamaan. Tiedän, että heidän naimisiinmenokin 70-luvulla perustui niin sanottuihin haulikkohäihin ja se syy olin minä ;) Kuitenkin tällainen pikku pakon edessä solmittu ja suurimmaksi osaksi järkisyillä perusteltu liitto on kestänyt nyt n. 32 vuotta. Parhaita ystäviä he kuitenkin ovat olleet keskenään niin kauan kuin minä muistan. Ehkä jonkin asteista kiihkoa suhteessa on ollut joskus silloin, kun itse olen ollut alle 4 vuotias ja sitä ennen, mutta tätä aikaa en luonnollisestikaan muista.
Olenkin tässä pikku hiljaa alkanut toivomaan, että kumpa löytäisin kumppanikseni yhtä järkiperäisen naisen kuin äitini. Kun kerran hullaannutaan toisistaan ja päätetään aloittaa yhteiselämä, niin siinä päätöksessä sitten pysytään. Kyllähän sitä parhaina kavereinakin voidaan loppuelämä viettää. Ei sitä sen suurempaa rakkautta kuitenkaan enää tule vastaan, ja toisaalta jos on jo yli kolmekymppinen, niin turhaa enää kovin kauan odotella. Kun vasta tässä vaiheessa pariutuu, niin kyllä sen loppuelämän kestää sen toiseksi parhaan vaihtoehdonkin kanssa.