taidat koittaa taltuttaa minut hiljaiselolla vai onko kysymys kiinnostuksen lopahtamisesta? Mulla on tunne,että pitäis päästä puhumaan kahden kesken ja taidat itsekin sitä haluta....Mutta olen huono aloittaja, tee sinä se?
Hiljaiseloa?
antaudunko
996018
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 99
Vanhimmat
koska se sun kaverisi tuli töihin ja mä olen epävarma. Enkä siis varmasti tee aloitetta. Piste.
ok... mutta et ole varmaan sama mies, mulla ei oo kaveri tullut töihin :)
työpisteesi ? ikkunasta avautuu ?
kaupunkimaisema....
kuvaile. Tuohan on jo aika yksityiskohtainen tieto... :-)
Haa, säikähditkö, jotta minä paljastuisin vai toisin päin? Kaupunkimaisemiahan riittää tässä maassa...
Välillä pitää pysähtyä miettimään asioita. Siitä hiljaisuus. Kiinnostus ei todellakaan ole lopahtanut!
Samaten mullakin on tunne et pitäis puhua.. On niin paljo kysymyksiä.
Teen sen aloitteen heti kun saan ajatukseni edes jonkinlaiseen järjestykseen.
.. joten, katsastellaan sitten...
Mutta kuinka kauan?!?
Toisinaan tuntuu että kaikki pitää saada heti,just,nyt!
Toki tiedän et hyvää kannattaa odottaa mut ei sitäkään voi liian pitkään...
Vaikka sydän sanoo että JOO! MENE ja tee aloite. Niin hetkittäin järkeni valo vähä tuikkii ja hannaa vastaan et mitäs jos ei sittenkään...? :-(
Kyllä elämä osaa olla välillä aivan liian vaikeeta ja raastavaa.
kun huomaa, että toinen haluais hirveesti tulla sanomaan jotakin esim. muuta kuin työasiaa, niin olepa siinä sitten normaalisti.
Kidutustahan se on...
Niin, mä olen varautunut siihen, että kaikki on vain haavetta, kun olis joku keino, millä puhutella läheisemmin. Oon käynyt miljoona vaihtoehtoa ja aina hylännyt kaikki.
Ja jo ottanut sen kannan, että jos ei niin sitten ei. oon vanhanaikainen, musta miehen kuuluu tehdä aloite.
Oon niin vaikee tapaus, musta ei ota välttämättä selvää ja haluan pistää miehen lujille, koska vain se on oikee tie.
Niin, se järjen valo vilkkaa, mutta sydäntähän sitä pitäis kuunnella. Muuten tulee sydän pipiksi...
Subtitute for another guy?!
????????????????
...tää on. Mut sydän ei oo pipi. Se on aivan rikki raastunut. Tekee niin ihanan kiduttavan hyvää nähdä sinut, kuulla sun ääntä ja kuitenkin olet (tällä hetkellä) vain pelkkää unelmaa.
Mut jos tosiaan haluaa niin kyllä ne keinot löytyy...
Mitä sä mun naiselle oikein selvität täällä? Häh?
Sun naiselles elämää.
En tosiaan tiedä, mitä haluan...ja mihin mun elämä johtaa. SE on viemässä mua kohti muutosta ja toivottavasti tie ei ole kovin kuoppainen...haluaisin vain olla lähellä
...mitä? Tai oikeastaan ketä? Eiks se elämä johda sinne minne haluat sen johtavan..?
Ja uskoisin että Sinä ja vain Sinä itse teet päätökset oman elämäsi suhteen. Seuraa niistä päätöksistä sitten kuoppaista tietä tai pehmeää rantahiekkaa.
Välillä sitä tulee tehtyä niinkuin järki sanoo mutta usein se on sitte kaduttanu jälkikäteen. Ehkä on kuitenkin parempi (antoisampi) elää niinkuin sydän sanoo vaikka siinä saattaa toisinaan sattua ja välillä aika kipeästikin. Mut ei tarvi sit myöhemmin surkutella et miksen kysynyt,sanonut tai tehnyt sitä aloitetta sen ihanan ihmisen suhteen?!?
...oon tehnyt tuon kaiken itselleni selväksi niin monta kertaa, ja niin monta kertaa se järki on mennyt edelle.Tässä on takana se paljon puhuttu elämänhallinta, se että kokee kaiken olevan hallinnassa. Ja sen hallinnan menettäminen on liian iso riski.
Mun luonne on varmaan sellanen, että en lähde suin päin menee, vaan harkiten. Vaikka toisaalta oon äkkipikainen, ja kun sen tiedostaa, täytyy taas varoa.Aaaahg, mä oon niin monimutkainen...
Lähellä toista ihmistä,se kaipuu on ihan sietämätön...
Eikö välillä vois heittäytyä elämänvirran vietäväksi ja antaa sen viedä siihen tuntemattomaan,uuteen,mielenkiintoiseen rantaan?
Ymmärrän kyllä et on vaikee luopua siitä hallitusta elämästä koska se on tuttua ja turvallista.Riskitöntä.
Etkö ole jo lähellä toista ihmistä? Vai onko tämä läheisyys vain fyysistä? Ilman henkistä ja emotionaalista läheisyyttä...?
Ne ihmiset, jotka heittäytyvät elämään mukaan ja nauttivat siitä, ovat ehjiä ihmisiä.Tässä ollaan murroksessaja katsotaan mihin tie vie.Aika tuskallista, ei tätä kauaa jaksa, repivää suorastaan.
En ole lähellä ketään. En voi hyväksyä sitä tosiasiaa, että eroaisin.Mies ei välitä, ei oo aikaa, ja kuitenkin saisin koska vaan sitä läheisyyttä muualta.Kaikki hukkaan heitettyä.Tänäänkin vain sopivat sanat, niin en olisi yksin. Tää ristiriita hajottaa mut lopulta.
"Ne ihmiset, jotka heittäytyvät elämään mukaan ja nauttivat siitä, ovat ehjiä ihmisiä." Aivan!!!
Sillä meillä on vain tämä yksi elämä elettävänä.
"En voi hyväksyä sitä tosiasiaa, että eroaisin."
- Mikset voi hyväksyä?!? Jos parisuhde on tuossa jamassa niin hoitamatta ja puhumatta ero on väistämätön. Ethän Sinä mitään siinä menetä jos lopetat suhteen mikä ei toimi, päinvastoin!
"Mies ei välitä, ei oo aikaa, ja kuitenkin saisin koska vaan sitä läheisyyttä muualta."
- Eikö tässä kuvattu muualta saatu läheisyys ole ehkä hiukan pinnallista tai oikeastaan hetkellistä?? Et kai Sinä sellasta halua?
Kyllä tuollainen ristiriita hajottaa ja pahasti.
Eikö olisi hyvä istua alas miehesi kanssa ja puhua asiat selviksi? Pääsis epätietoisuudesta..
p.s. Mitkä olisi ne sopivat sanat?
itseni tosi epäonnistuneeksi.Mietin just tänään,mikä mättää? Miehellä, onko sillä toinen...en varmaan halua hetkellistä juttua ja siks työpaikalla ei olekaan edennyt pidemmälle.Enkä voi odottaakaan enempää,jos kiinnostus lopahtaa, niin se sitten tekee niin.Mun mies luottaa muhun 100%:sti, miten voisin tehdä hänelle niin pahasti? Mä sotken kohta asiani, teen hirveen virheen...
Sopivat sanat?? So long, lähden Timpuktuun...
Luotatko Sinä häneen? Entä itseesi?
Eikö Sun kandeis vielä uudemman kerran tehdä matkaa itseesi ja funtsia mitä haluat niin siviili- kuin työelämältäsikin?
Ja yritä puhua miehesi kaa asiat selviksi että tiedätte molemmat missä menette. Jos asiat ovat täysin umpisolmussa niin pieni paussi parisuhteen kohdalla lienee paikallaan.
Ollaa jonkin verran puhuttu nyt Susta ja hieman miehestäsi. Haluisin myös muistuttaa siitä kollegastasi.. On aika raastavaa elää epätietoisuudessa jos on suuria tunteita toista ihmistä kohtaan.
...en luotakkaan muuhun kuin itseeni,historia opettaa.Elämässä asiat ei aina mee niinkuin itse haluaisi.
Tiedän vain sen, etten voi elää yksin,tarvitsen vierelleni henkilön, joka välittää ja josta välitän...mut hei, nythän on perjantai,vietetään hauska viikonloppu, kaikesta huolimatta, olen kiitollinen sinulle :):)
Aivan. Perjantai. Hauskaa viikonloppua!!
ei niin hauskaa, ajatukset muualla..
Viikonloppu selventäis sun ajatuksia!?!
Eihän se elämä aina hauskaa oo, varsinkaan tollasessa tilanteessa.
Mut ilman huonoja hetkiä ei muista kuinka ihanaa elämä voi parhaimmillaan olla!
siltä, mutta itsehän sitä omaa kuoppaa kaivaa. Turha täällä on murista, jokainen on oman elämänsä seppä.
Niin, miten sitä voikaan menettää "ihanan elämän" helposti. Ja vaikka itse toimisikin "oikein", toinen muuttuu, ja sille et voi mitään, vaikka miten haluaisit.
Herääkin kysymys, miten jotkut voivat olla 50 vuotta onnellisia yhdessä, uskomatonta. Nyt se tuntuu mahdottomalta. Jos huonot hetket on vuosien pituisia, täytyis kattoo peiliin.Ei kukaan semmosta kestä.
Ps.tulin äsken juhlasta, missä oli kauan sitten tapaamia ihmisiä. Oli kiva nähdä, tuntui hyvälle, kun katsottiin ihailevasti
Mieti mitä olet itse tekemässä parhaillaan. Minun on kai vedettävä siitä johtopäätökseni.
...ei oo helppoo, mutta so what...
On hemmetin vaikea tehdä aloitetta, koska näytät olevan menossa ihan toiseen suuntaan. Mutta sanakin sinulta, niin I'm yours...
kerään rohkeutta..mutta oikeesti, on helppo sanailla täällä palstalla, tosielämä on ihan eri juttu.
on totta, meen varmaan koko ajan eri suuntaan, oon tehnyt sitä todennäköisesti koko elämäni :),
varmaan helpompi vaihtoehto.
Mutta minä en ole koskaan kokenut mitään tällaista, tämä on oikeasti tosi suurta. Uskon että olet tajunnut sen minusta.
Vaikka en mä tiedä, oletko se sinä, joksi sinua luulen. Anna joku vinkki? Joku minkä vain me tiedämme?
en minäkään, tunne vaan syvenee ja pahenee...sen tähden ajattelinkin, että olet ehkä unohtanut mut.Se ei nimittäin näy (tunne) töissä ja varon näyttämästäkään. ja siksi pelkään, ettet ole minusta kiinnostunut enää.
Vinkkiä et saa, vaikka mun tekis miten mieli se antaa. Tai vinkkiä oli jo äskeisessäkin,oon huomannut sut ja sinä minut.
...et olet varattu, en haluaisi sotkea kuvioitasi. Hiukan tyylitöntä liehitellä toisen miehen naista.
Se on tyylitöntä, siitä ei pääse mihinkään....
Mikä sua muka estäisi?
...siinähän se jo tuli,ei oo ristitulessakaan helppoa.
Eipä estä mikään, mutta oon joko-tai-ihminen, ja kokemuksesta tiedän, et se on menoo silloin.
Ei muuta kun menoksi vaan. Aion tehdä aloitteen. Joko-tai-ihminen minäkin olen, kuten varmaan olet huomannut.
niinpä ootkin..se on menoo,mut tiedän ettei se tee ainakaan pahaa tällä tilanteelle. Toi sydänkin vois tykätä kovasti...
Että lohtusuhteesi on sitten ohi, vaikka tilanne on mikä on?
voi ennustaa..mutta todennäköisesti, elämä menee eteenpäin...
Enhän mä voi tietää ettet sä olisi joku ihan muu, joka vaan sattuu olemaan samassa tilanteessa. Et sä varmaan ainoa ole Suomessa, jolla on tollasia tunteita jotain työkaveriaan kohtaan.
siis täällä ollaan anonyymina, tietenkin on muita samassa tilanteessa olevia.
Todennäköisyys taitaa olla pieni, että olisit juuri se henkilö. Mut onnee sille avaukselle...
Vai kuinka?
myöntää, kyllä...
Ei kiinnostukseni sinua kohtaan ole lopahtanut.
En vain tiedä miten toisin tunteeni esiin.
Päästä kahden kesken puhumaan, minulla jää varmaan sanat tulematta. Meitä on kaksi huonoa
aloitteen tekijää. Ehkä jonain päivänä tai sitten se on myöhäistä.
Sydän jauhattaa tyhjäkäyntiä ja sitten pitäs heittää kaikki tuhka tuuleen...Thanks
se itsetuntoa kohottavaa kun katsotaan ihailevasti!
Ja nykypäivänä hyvin harvat elää sitä 50-vuotista suhdetta. Ennen vanhaan oli hieman eri meininki. Tänään erotaan aivan liian helposti. Ei väliä onko lapsia,yhteistä omaisuutta,lainaa etc.
Valitettavasti maailma on muuttunut niin minä-keskeiseksi ettei muulla väliä.
"Niin, miten sitä voikaan menettää "ihanan elämän" helposti. Ja vaikka itse toimisikin "oikein", toinen muuttuu, ja sille et voi mitään, vaikka miten haluaisit."
Sitä pitäis itsekin muuttua mukana... Mahdotonta!
Se muuttuminen, jos et sitten ala elää toisen toiveiden mukaan... ja sekinhän on mahdotonta.Liian helposti myötäilee toista, varsinkin jos on empaattinen ja oma minä unohtuu.
Ei kaikki kyllä eroo liian helposti, mutta jos ei sovita yhteen, parempi erota.
Oon ajatellu aina enemmän muita, mutta nyt on tullut se hetki, että mä haluun kokea, saada, tuntea, nähdä, mennä, olla, tulla,antaa..kaikkee,mistä oon luopunu ja kun siitä ei ole kenellekään haittaa, niin miks ei. Pieni minä-keskeisyys ei ole pahitteeksi tietenkään muita unohtamatta.
Ja mä tiedän mitä haluan...
Sun nykyinen suhteesihan on ollut jo lähtökohdistaankin käsin tuhoon tuomittu, kai sinä sen tiedät. Sellaisilla suhteilla on tarkoituksensa ja paikkansa, mutta silloin kun ne ovat tehtävänsä tehneet, niin on aika lähteä.
han se on.Mut missään ei pääse helpolla, ei edes siinä suhteessa ihastuksen kanssakaan, mikään kun ei ole ikuista.Mut ei kahta yhtäaikaa...ja jos romutan entisen, romutun samalla itsekin.
Se ei oo helppo juttu.Mut huomenna töihin....saa taas muuta ajateltavaa...
Jos suhteesi on sitä tasoa, että sen romuttamalla romutut itsekin, niin sitä ei todellakaan kannata jatkaa. Kysehän on jostakin oudosta riippuvuussuhteesta, millä ei aidon rakkauden kanssa ole mitään tekemistä. Suhteesi taustat tietäen tämä kyllä olikin arvattavaa.
Mikään ei ole ikuista, mutta sydäntä kannattaa aina kuunnella. Ihastuminen ei tietenkään kestä ikuisesti, mutta ehkä...
...tapauksessahan sulla alkaa ajatukset selkenemään!
Ilmeisestikin olet tehnyt suuria päätöksiä?
sen jo pitkään ja miks en oo tehnyt asialle mitään, siihen on syynsä.Elämä on vaan urautunut ja kun kaikki on muuten mallillaan, siitä on vaikea lähteä. Jotenkin se tuntuu, ettei ole riittävästi perusteita.
Ihastuminen kestää n. kaksi vuotta(tutkimusten valossa), mut se onkin upeeta aikaa.Oon kuin eräs naisnäyttelijä, että ihastun helposti, mutta sen rakastamisen kanssa onkin sitten niin ja näin. Voi hitto,milläs psykologilla mä nyt oikeen oon. OOn ihan normaali nainen, joka on helvetisti lätkässä työkaveriin.
Ja kateellinen niille, jotka voi tehdä elämälleen mitä haluaa. Sellanen minäkin olin...rintaan todella koskee..
Niin että marssin miehen luo tästä ja sanon, että se on ero nyt ??
Kyllä susta nyt sen verran pitää ns. munaa löytyä.
nauras mulle ja sanos,että hei,hei ja vilkuttas vaan..
Eikö se ole sitten sillä selvä? Mikä sua oikein pidättelee?
selittää...se on saanut nivottua taloudellisia juttuja yhteen. Ja kadun kun suostuin..
Että sä et lähde sen vuoksi, koska tiedät että poikaystävällesi tulisi sen takia taloudellisia vaikeuksia?
paremminkin mulle. tai ei nyt vaikeuksia, mutta joutuisin järjestelee asioita melkoisesti. Ja luopumaan rakkaista asioista. Se on pitänyt meidät yhdessä. Joo, mä tíedän hullua.Mä olen tivannut monta kertaa, rakastatko mua enää. Ei kiellä ei myönnä, ei saa mitään selvää.Ja enkä kyllä kauaa jaksakaan.mulle tilee mitta täyteen.
...osaa olla vaikeita nuo ihmissuhteet toisinaan.
varsinkin silloin jos toinen ei puhu tunteistaan. Sitä alkaa itse kuvittelee kaikenlaista ja kun itsekseen funtsii asioita niin ne saa aivan järkyttäviä piirteitä.
hänen täytyy puhua, ettei tarvii arvailla asioita. Mä en tiedä, jos ei kerro tunteita, ajattelen, että niitä ei ole olemassa.
Miehet saa painua kohta mun puolesta Siperiaan...Nyt tää aihe karkasi pois alkuperäsestä:)... Nytkin on hirvee ikävä, tulee mieleen, miten tästä suopoterosta noustaan.Viime yönä en nukkunu kun kaksi tuntia. Neljältä heräsin ja sen jälkeen ajattelin vain tiettyä ihmistä..
miehes selkä seinää vasten ja pakota puhumaan! Eihän tollanen elämä o yhtää mistää kotosin. Siinä alkaa oma mielenterveyskin epäilyttään.
Ja näköjään yöunetkin jää vähiin...
-> alkaa vaikuttaa kaikkeen elämään!
kaikki on koetettu. Niin hyvät kuin pahat konnstit.
Mutta mä oon vahva, en ihan helposta hetkahda ja osaan pitää huolta itsestäni....mutta haluaisin pitää huolta myös toisesta.Varsinkin toisesta.
täytyy sanoa, sä oot kyllä tosi auttavainen, jaksat kirjottaa tänne mulle asiasta, joka ei kosketa sua ollenkaan ;).
Paitsi mistäs mä tiedän varmasti...voithan sä olla vaikka naapurin mies tai perhetuttu, tää on silleen hauskaa...
.. varmasti tiedä niin.
Ehkä haluan myös purkaa hieman omia tuntojani täällä, edes jollain tavalla.
Ku mulla on sellanen tilanne et oon ihastunut (ehkä jopa rakastunut!!)varattuun kollegaani. Ja olen saanut häneltä jonkin verran vastakaikua. Ja se nimenomaan häiritsee! Kun en tosiaan ota hänestä selvää, et mitä hän minusta haluaa.
Vai haluaako mitään? Onko tää hänelle vain puolituhmaa leikkiä tai seikkailua? Vähän irti arjesta..? Vai onko hän eroamassa ja katsoo valmiiksi uuden suhteen mihin heittäytyä?
Eli olisinko hänelle vain ylimenosuhde entisestä...?
Ymmärrän hyvin, jos häiritsee. Se on vaikea tilanne, kun kaikki on niin epävarmaa ja tuntee käy koko ajan kierroksilla.
Jos hän leikkii sinun kanssa, se on julmaa. Mulla on ihan sama tilanne. En tiedä, leikkiikö työkaveri mun kanssa, näkyyhän se päälle päin, että mulla uupuu elämästä jotakin. Olisin otollinen kohde käytettäväksi.
Olet hänestä hyvin kiinnostunut ja toivot, että eroaisi. Uuteen suhteeseen heittäytyminen ei ole huom. useinkaan paras ratkaisu, juuri sen takia, että saatat olla vain se ylimenojuttu.Ainakaan heti.
Mutta jos oikeesti rakastuu toiseen, kyllä ne tunteensa olisi hyvä kertoa kys. henkilölle. Se on hirveetä kärvistelyä.Sitähän tää elämä on yhtä ihmissuhde viidakkoa, täällä seikkaillaan sapelien kanssa ja varotaan vaaroja, välillä hyppy tuntemattomaan.
Liikutteko te yhdessä, käyttekö missään kahdestaan vai onko se ihan työn puitteissa olevaa yhdessä oloa? Tuommonen rasittaa hirveesti, kuluttaa voimavaroja, kun niitä tarvitsisi muuhunkin.Munkin elämä on kieltämättä muuttunut, jää tekemättä paljon asioita.
Irti arjesta-jutusta...tarvitaanhan me sitäkin ja seikkailua, riippuu siitä ihmisestä, millainen hän on? Onko kevyt mielinen, pinnallinen?
Tiedän, että eroaminen on raskasta ja suhde auttaa yli, mutta siitä suhteesta voi tulla myös pysyvä.
...niin hiton paljon!
Eipä me juuri muuten olla yhdessä kuin työn puolesta. Toisaalta hyvä niin koska viis työpäivää viikossa on jo aivan liikaa hänen seurassaan, tässä tilanteessa.
Mut silloin ku järki ees vähä pelaa niin näen aika paljon negatiivisia asioita minkä takia mahdollinen juttumme ei toimisikaan.
Enkä oikein tiedä onko hän kevytmielinen vai elääkö jotain kriisiä parisuhteessaan ja haluaa jotain muuta elämältään...
Enkä oikein ole saanut häntä avautumaan tunteistaan ja haluistaan, tosin ehkäpä se kollega ei oo paras vaihtoehto jos haluaa omista henk.koht. asioistaan puhua...
järki ja tunteet taistelee keskenään.Ei voi tietää, mikä olisi parhaaksi tuossa tilanteessa. Pitäs tietää, mitä kumpikin haluaa? Sinä haluaisit hänet varmaan omaksi(oot rakastunut).Itsekin haaveilen ihastuksestani, miten me asuttaisiin yhdessä, mitä me tehtäisiin ym...Mut mulla ihan sama,haaveissa kaikki toimii, mutta ei oikeesti. Tulee vastaan niin paljon asioita, jotka sotii vastaan. Itse olin taannoin kolmiodraaman vierestäseuraajana ja se oli raskasta minullekin.
Mutta jos rakastuu, se on menoa...ja niin paljon menee hukkaan rakkautta, kun toiseele ei voi kertoa.
Pyydä hänet treffeille ja kerro reilusti, mitä tunnet. Se voi olla helpotus hänellekin, ethän mitään menetä... :)
on joo!
Ei kuitenkaan rohkeus riitä treffeille hänen kanssaan. Tai siisei rohkeus riitä pyytää treffeille. Ja kyl mun mielestä on parempi et jos hän elää parisuhteessa niin eläköön. Niin harvoin syntyy mitää pysyvää jos kesken kaiken vaihtaa kumppania.
Sitä vertaa uutta entiseen aivan liian usein ja liian helposti.
Ja mun mielestä parisuhteesta eroavan ois hyvä elää hetki yksinään ja miettiä mikä meni vikaan ettei tee samoja virheitä uudestaan, tosin ihmiset on erilaisia samoin suhteet... Vaikeeta on!
Tuntuu vaan niin mielettömän ahdistavalta tän hetkinen tilanne et tokihan tähä on joku ratkasu saatava. Oli sitte suuntaan tai toiseen
pohjimmaisena kuitenkin epäluulo onnistumiseen, vaikkakin olet pahasti ihastunut. Arvatenkin minuunkin (toiveajattelua) on joku työpaikalla ihastunut, muttei koskaan saa sitä kerrottua.
Vaikutat ihan minun ihastukselta, siis voisin kuvitella hänen ajattelevan noin.
Parasta on antaa ajan kulua, ja jos vaikeeks käy, ottaa härkää sarvista.
Jos muuten rakastuu, ei siinä yksin asuta. Itse ainakin olen niin monta vuotta setvinyt niitä virheitä ja tehnyt ne itselleni selväks.Mutta sitä mieltä olen, että rakastua ei pitäisi toiseen, jos on parisuhteessa. Mut se kun ei kysele koska saa tulla.
Se ahdistus on totisinta totta mullakin, kun ei voi olla kaipaamansa ihmisen kaa. ja varsinkin kun en ees tiedä haluuko se sitä edes...mut päätään ei kannata sekottaa enempää, vaikka punttisalille paineita purkamaan :D
ja suuri sellanen tunne! Siis et epäonnistuu.
Vai vaikutan? Siis Sinun ihastukselta.
Ja nyt me sovitaan viikonlopuksi treffit ja huomataankin et ollaa kirjoiteltu netissä asiasta jo kymmenen päivän verran... :-)
Eikä pitäs myöskään rakastua parisuhteessa jo olevaan mutta kun se tunne ei kysy paikkaa eikä aikaa eikä kohdetta.
Noo, onneks tulee viikonloppu nii saa muuta ajateltavaa!
heitä bensaa tuleen lisää :).... tässähän menee ihan solmuun jo muutenkin. Niin, olisihan se hupihauskaa :D, jos niin kävisi. Mitä enemmän sitä ajattelee, niin alkaa itsekin uskoa, että se on varmaan niin...että sä voisit olla hän.
Mut ei varmaan ole todennäköistä. Ja mulla on muuta menoa nyt, joten sori.. mutta jos mulle tulisi tekstari häneltä, ett tuutko treffeille,lähtisin varmasti.
on tässä se vaara, että keskustelukaveri ei unohdu,sitä vaan miettii jälkeenpäin, minkälainen ja näköinen hän on, jää ajatuksiin pyörimään...täällä pitäs kirjottaa vaan pinnallisesti, ei tunteella.Mutta antosaahan tämä on, saa purettua oikeesti tuntojaan.
Ja onneks on viikonloppu, tää viiko oli kidutusta ja on olo, ettei tiedä itkeäkö vai nauraa...parempi olis unohtaa hänet...pikkujoulutkin tulossa ja mä en enää taida haluta mennä sinne. Se voi olla mulle kauhee pettymys...
ehkä ei kuitenkaan. Siis heitetä enää bensaa!
Ja se on kyl ihan totta ettei se keskustelukaveri unohdu...
Mennyt niin pahasti solmuun ettet pysty enää kirjottelee? :-)
en varmaankaan, pieni luova tauko vain...paitsi täytyy tunnustaa, että asioista löytyy uusia puolia, kun täällä skriivailee.
Olikin vähän kumma tunne, kun ei kirjoiteltu. Viikonloppu otti tosin voimille, se bailaaminen meinaa...
Töissä kävi mielessä, että olikohan se tuo, joka mun kanssa kirjoitteli. Hää on alkanut käyttäytyä kummallisesti, tosin työasiat painaa päälle. Ja minä oon niin kuin en oiskaan....ja sisällä kiehuu...miten sulkeutunutta onkaan tää elämä. kaiken kukkuraks näin ihme vauvaunia viikonloppuna, siinä oli tuntematon mieskin.. :)
..anna tunteillesi valtaa? Ja tee niinkuin sydän sanoo?
Miten se sun työkaveri on alkanu käyttäytyy kummallisesti? Ootko sanonu jotain? Tai tehny?
P.s. kyllä nuo vauvaunet on selvä enne! :-)
Ja vielä tuntematon mies...
kun naistyökaverit katsoo jo niin murhaavasti(voisin panna pilalle sen miehen), pitävät niin huolta ressukasta....mulla on varmaan vähän itsesuoleluvaistoa jäljellä. En varmaan täytä tiettyjä käyttäytymisnormeja, ja se on sitä kateutta.
Oon sitä mieltä, että asiat jos on mennäkseen, niin ne kyllä onnistuu. Ja en oo ihan varma sen ihastuksen tarkoitusperistä, nekin kyllä selvii aikanaan. Kerran nimittäin tavattiin eräässä paikassa sattumalta ja tää mies avautu mulle, kerto asioita, joista en tiedä mitä ajatella, oliko tarkoitus tehdä mut mustasukkaiseksi...
Enhän voi paljastaa, miten käyttäyty-
-> minä paljastun.Tai välttelee mua...
Joo unessa mies istui vauvanvaatelaatikon vieressä ja katsoi minua niin merkitsevästi..huh huh..
Alkaa tuntua vaan siltä, että en jaksa kohta, jospa kaikki olikin vain väärinkäsitystä..
varma, tämän päiväisen perusteella, että häkin tuntee jotain mua kohtaan...ei toista voi muuten noin katsoa...
katseet, kertoo paljon.
Vaan osaa se olla vaikeaa. Tää elämä! Kun tunteet jyllää eikä niitä voi päästää vapaaksi...
ja lähdetään Lappiin...
..siinä!
Lapin rauhaan, keskellä korpea. Tekemään mitä?
;-)
Mut kyl mulle maistuis paremminkin joku lämpöinen etelän maa...
Brasilia kiinnostais kovasti! Sielläpä ei tullu käytyy koskaan!
siellä sielu lepää, vaan en tiedä... vois olla liian rauhallista, paitsi en tiedä miten villi tyyppi sä oot ;D. Saahan sielläkin aikaan menoa ja meininkiä.
Niin, lämmin Brasilia kuulostaa houkuttavalta, ja ne brassi-tytöt, miehille silmänruokaa...ilmapiiri olis ainakin vapautuneempi kuin täällä, ahh...
riippuu ihan seurasta.Siis kuinka villiksi meno yltyy... ;-)
Olis joo vapautunu ilmapiiri, ei tarvis paljo murehtia kotimaan murheista.
meikä budjetilla ei sinne lähetä...paitsi oon kyllä päättänyt,että kun ulkomaille lähden, se on jossain kaukana, erikoinen paikka.
Nyt on menossa vastuullinen duuni, joten on mentävä... sydämellistä, hauskaa viikonloppua
se! Siis hauska ja sydämmellinen viikonloppu!
Toivottavasti Sullakin! Vaik olikin vastuullinen duuni hoidettavana. :-)
kyllä ihan toimelias, ja oli kaikenlaista tuloa ja menoa ja tehtävää...onneksi ;).Muuten olisin varmaan kotona miihaillut ja haaveillut vain.
Täytyy tunnustaa, nyt alkaa taas se järki ottaa vallan ja ymmärrys siitä, kuinka mulle voi käydä,eihän tää oo enää selväjärkisen juttuja. Minä tulisin vain pahoittamaan mieleni,mut en voi sitä tietää. Hän on vaan kaverimielessä kiinnostunut, miettii vaan että mikähän tuollekin on tullut, kun on noin outo------
tarkoittaa verbi "miihailla" ? :-)
Ootko kysyny asiaa HÄNELTÄ? Siis tuota kaverimielessä-asiaa?
Ehkäpä pahoittaisit mielesi. Tai sitten et!
Onhan se turvallisempaa elämää kun elää järjen valon loisteessa mut mut...
Impulsiivinen(carpe diem)- tyylinen elämä on paljon rikkaampaa kuin edellä mainuttu.
Siinä saattaa sattua sydämeen tai muualle jos tekee hetken mielijohteesta hulluja juttuja mut ei sitte tarvi kiikkustuolissa katua.
P.s. Mulla on jo tuoli valmiina tossa takaseinällä ;-)
tarkoittaa verbi "miihailla" ? :-)
Ootko kysyny asiaa HÄNELTÄ? Siis tuota kaverimielessä-asiaa?
Ehkäpä pahoittaisit mielesi. Tai sitten et!
Onhan se turvallisempaa elämää kun elää järjen valon loisteessa mut mut...Silti!
Impulsiivinen(carpe diem)- tyylinen elämä on paljon rikkaampaa kuin edellä mainuttu.
Siinä saattaa sattua sydämeen tai muualle jos tekee hetken mielijohteesta hulluja juttuja mut ei sitte tarvi kiikkustuolissa katua.
P.s. Mulla on jo tuoli valmiina tossa takaseinällä. ;-)
...olla hiljaa - ja odottaa. Kaipaan ja tiedän olevani hänelle se oikea - se kävi selväksi soittaessani hänelle alku syksystä pitkän tauon jälkeen. Toivottavasti tapaamme, sillä se on mena sen jälkeen.
on kai paikallisia sanoja, "miihailla" on yhtä kuin olla tekemättä mitään, kun ajatukset on muualla tai ei ymmärrä ja osaa :), kuvaa minua erittäin hyvin. Kun on vähän niinkuin unelmissaan, joku voi tokaista, mitä miihailet?
Ja en oo kyllä kysynyt, mutta saatan vielä joskus kysyä, kunhan tilaisuus tulee. Katsoo nyt jo niin huvittuneesti, että en anna kyllä enää lisähuvitusta. Miksi toisia on rankaistu liiallisella järjen käytöllä?
Eräs minulle läheinen ihminen, nuori nainen on vastakohta mulle. On työskennellyt ympäri maailmaa eri maissa, ollut erimaalaisia poikakavereita, kokenut ja nähnyt kaikkea (27 v) eikä kyllä sido itseensä kehen tahansa.Rohkea nainen.Oikea sinkku ihminen.
Ehkä (suur)kaupungissa voi elää rennommin, mutta muualla saa kyllä leiman otsaan helposti. Mutta se ei ole estänyt minua olemasta oma itseni..joskus täytyy kyllä vähän varoa. Oon hetken mielijohteesta tekevä ;) ja nytkin on semmoinen tunne, että täytyis repäistä...koska muutenhan ei mitään tapahdu. Mulla on se kiltin tytön-syndrooma...kummittelee taustalla koko ajan. Ja mistä kaikesta saakaan vanhempia kiittää?
Ihana se kiikustuoli...siihen on toivottavasti mahdollisimman pitkä aika ;D, mökilleni haaveilen kiikkua, olis kiva katsella siitä maisemia..
reissuhommissa on mullekin opettanut kaikenlaista... Ja kaikenlaista on tullut kokeiltua/koettua...
Mut eipä se tosiaan oo pelkkää reissua ja romantiikkaa!
Kyllä siinä on ihmissuhteet kovalla koetuksella niin siellä kuin täälläkin.
Kotimaassa tapaa kivan tytön ja viikko sen jälkeen komennus ulkomaille puoleksi vuodeksi... No siellä reissus tapaa toisen kivan tytön viikkoa ennen kotiinlähtöä... Särkyneitä sydämiä jää taakse eikä oma korjaannu ollenkaan.
Mut eipä tosiaan mitään tapahdu jos ei joskus repäise!
Juu, eipä mullakaan oo vielä kovin ahkerassa käytössä kiikkutuoli ollunna. :-)
...kuulostaa raa`alta peliltä
sellane biisi ku Anna Eriksson - Lintu. En oo mitenkään iskelmän suuri ystävä mut tää on kuvaava!!
Valitettavasti nykypäivän merimies ei voi enää kokea sellasta et ois tyttö joka satamassa, oonpa nimittäin vähä sitäkin kokeillu.. :-)
Ennen vanhaan oli hyvä meininki ku laivat pysy satamassa sen aikaa et ehti tuhlaa kaikki rahat ja särkee useat sydämet nii oli hyvä taas paeta merille..
No vähä on aihe lähteny lavealle polulle, siitä saattaa seurata sanktioita, kyllä!
By the way, miksei tänne saa laittaa sähköpostii?
Tokihan voin voin laittaa viestin lähettäjäksi oman sähköposti-osoitteeni... :-)
..Mulla on meinaan se levy, kuuntelin just äsken muistin virkistämiseksi, niin olihan ne sanat aika kohdallaan. Kesällä soitin levyä ja varmaan muokkasi ajatuksia tiettyyn suuntaan.
Niin.. mun sähköposti osoite on nimellinen (joten ei julkisuuteen) ja jos laitat omasi, saat varmasti tuhat vastausta, mutta jos se ei haittaa.
[email protected]
Mun viesti alkaa sanoilla " nyt ei sitten", aattelin vaan jos niitä on enemmänkin..