Tämä todennäköisesti aloittaa moralisointivyöryn, mutta toivoisin kommentteja saman kokeneilta. Eli itse elän kahdessa suhteessa, molemmat osapuolet ovat varattuja tahollaan. Alunperin kaikki lähti liikkeelle ystävyydestä ja vuosien jälkeen mies paljasti tukahdutetut tunteensa, samoin tein minä. Viime keväästä saakka olemme tapailleet toisiamme, suhteemme on suurimmaksi osaksi ystävyyttä ja hienoja keskusteluja, mutta myös rakkautta ja sen myötä kaikkea mitä "oikeassa" parisuhteessanikin on.
En tiedä miten kauan tämä jatkuu tai voi jatkua samalla tavalla. Tiedän (tietenkin) tekeväni väärin, mutta tämä toinen mies saa oloni aina niin onnelliseksi. Luonnollisesti olen miettinyt toisinaan eroa nykyisestä, kylmenneestä suhteestani, mutta toisaalta siinäkään ei ole mitään vikaa. Yhteinen tulevaisuus tämän toisen kanssa ei ainakaan lähitulevaisuudessa ole mahdollinen
Eli toivoisinkin kuulevani kokemuksia tällaisista kahden suhteen kokeneista, miten tilanne ratkesi ja myös jotka parhaillaan elävät sellaista, kertokaa ajatuksianne!
En tiedä miten kauan tämä jatkuu tai voi jatkua samalla tavalla. Tiedän (tietenkin) tekeväni väärin, mutta tämä toinen mies saa oloni aina niin onnelliseksi. Luonnollisesti olen miettinyt toisinaan eroa nykyisestä, kylmenneestä suhteestani, mutta toisaalta siinäkään ei ole mitään vikaa. Yhteinen tulevaisuus tämän toisen kanssa ei ainakaan lähitulevaisuudessa ole mahdollinen
Eli toivoisinkin kuulevani kokemuksia tällaisista kahden suhteen kokeneista, miten tilanne ratkesi ja myös jotka parhaillaan elävät sellaista, kertokaa ajatuksianne!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minä olen juuri tuollaisen kuvion uhri. Miehelläni oli suhde kaverinsa tyttöystävän kanssa. Minä sain selville ja nyt ollaan sitten kriisissä niinkuin voit kuvitella.
Kahdessa suhteessa eläminen on rikkaampaa ja tästä salasuhteesta saa vain sen, mitä haluaa. En ole ajatellut lopettaa tätä koskaan, jos vain säilyy tällaisena.. Tähän asti kestänyt 4 vuotta
onnesi säilyy.
Olen ollut vastaavassa tilanteessa. Jouduin tilanteeseen, jossa lopulta valitsin kylmän suhteen. Edelleen kaipaan järjettömästi sitä toista ja sätin itseäni, kun olin sellainen pelkuri, etten uskaltanut muuttaa elämääni. Puoli vuotta on nyt tuosta päätöksestäni ja oikeastaan pari viikkoa sitten aloin taas hiljaa mielessäni vääntämään asiaa... en tiedä loppuuko se koskaan, jos ei joku muu lopeta sitä: minusta ei ole naista siihen. Kylmää, tunteetonta miestä en uskalla jättää ja sitä toista taas en halua enää satuttaa...