Ennen vanhaan kirjoiteltiin paljon rakkauskirjeitä, miksei enää?
Oma haaveeni on saada ainakin kerran elämässäni rakkauskirje. Siinä ei tarvitse, eikä kuulukaan kertoa keneltä se on.
Siitä tulisi varmasti niin ihana olo piiiitkäksi aikaa ja alkaisi katsella ympärilleen, että "kukahan se oikein on".
Ujolle miehelle etenkin oiva keino saada nainen tekemään jotain, kun kirjeessä voi kertoa vaikka että "kauneutesi saa minut pelkäämään sinua niin etten uskalla suutani avata läheisyydessäsi", sillä niinhän se todella menee kun oikein kunnolla rakastuu..
Pliis miehet riipustakaa rakkauskirjeitä, tahtoo sellaisen. Mulla ainakin menisi jalat alta jos sellaisen saisin.
Oma haaveeni on saada ainakin kerran elämässäni rakkauskirje. Siinä ei tarvitse, eikä kuulukaan kertoa keneltä se on.
Siitä tulisi varmasti niin ihana olo piiiitkäksi aikaa ja alkaisi katsella ympärilleen, että "kukahan se oikein on".
Ujolle miehelle etenkin oiva keino saada nainen tekemään jotain, kun kirjeessä voi kertoa vaikka että "kauneutesi saa minut pelkäämään sinua niin etten uskalla suutani avata läheisyydessäsi", sillä niinhän se todella menee kun oikein kunnolla rakastuu..
Pliis miehet riipustakaa rakkauskirjeitä, tahtoo sellaisen. Mulla ainakin menisi jalat alta jos sellaisen saisin.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Osoite kehiin niin täältä pesee.
Käytäpäs nyt vähän mielikuvitustasi.
Todellinen kiihkeä rakkauskirje ei tule postin kautta vaan omin käsin toimitettuna rakkauden kohteen vaikkapa työpöydälle tai takin taskuun.
Tietty on oltava varma että se menee oikealle henkilölle, eikä vaikkapa vanhalle kusipäiselle pomolle..=(((
Josta tulisi sen jälkeen entsistäkin enemmän itseään täynnä oleva ääliö, se olisi jo lynkkauksen paikka jos työkaverit saisivat selville minkäs teit..=/
Joten nimi kuoreen..mutta ei osoitetta!
se olisi jo liian hyökkäävää.. Vastaanottajakin ajattelisi että "mikä psykopaatti se on kun tietää tarkan osoitteenikin?"
Ihaninta on kuitenkin itse kirjoittaa sellainen rakkauskirje ja toivottavasti aiheuttaa toisessa ihania tunteita.
Olen jo kolme rakkauskirjettä lähettänyt, yksikään ei ole tuottanut tulosta. Enpä taida enää vaivautua pönkittämään naisten itsetuntoa nolaamalla itseni.
... tuohan on loistava idea! Mikset ole aikaisemmin kertonut minulle!?
Olen nolannut itseni muutamilla rakkauskirjeillä, jotka olen pistänyt postiin ja vieläpä laittanut keneltä! :( Ärh, mikä moka ja vasta nyt tajuan miten olisi kuulunut toimia! Toki olisi voinut olla vaikea niitä toimittaa itse, mutta kyllä rakkaus keinot aina keksii! ;) Vai mitä sanotte tästä tempauksesta: Ihastuksen kohde lähti hetkeksi Islantiin töihin. Häneltä salaa lennähdin perään postittamaan korttia Suomeen. Ajatus oli, että olen nähnyt vaivan lähteä perään, mutta en kuitenkaan olisi tunkeillut liikaa. Tempaus selviäisi vasta hänen palattuaan takaisin :) Kortti kyllä hymyilytti, mutta toivottua tulosta ei silti tullut. Mutta ystävyys on edelleen ja mikäs sen parempi pohja jos vaikka joskus roihahtaisi!
Mutta se että toimittelisi nimettömiä rakkauden tunnustuksia kuulostaa loistavalta idealta! Tällöin voisi kaikessa rauhassa paukuttaa kaikki tunteensa ulos ilman pelkoa että säikäyttää toisen! Vierestä voisi seurailla mikä on reaktio ja jos vaikuttaa hyvältä, niin lisää pökköä pesään :) Ja sitten sopivan tilaisuuden tullen voisi paljastaa että minä se olin :) Joko tulee turpaan tai sitten joku hyppää oitis sylii!
Oli tarkoitus vastata alkuperäiseen viestiin, mutta menikin jonkun kommentin perään! Eli siirtäkää mielessänne :)
Ja siinä on sekin hyvä puoli että jos liikutaan samoissa piireissä, niin voi vaikka udella joltain hänen kaveriltaan että: "onko se kertoillut saaneensa rakkauskirjeitä ja jos on, niin mitä tuumasi niistä?"
Hyvät ystävät suorastaan hykertelevät pääsevänsä amorin asemaan;)
.. kaverit tietty arvaa kuka ne on lähettänyt jos kohde niistä on puhunut, tai sitten he kyselevät kohteelta että "mitä kummaa se varhaiserakko oikeen horisi jostain rakkauskirjeistä eilen kahvitauolla? :) Sittehä juttu uhkaa paljastua,,, mutta eipä se kai enää siinä vaiheessa ehkä enää haittaakaan :D
Kirjeleikkiä voisi muuten vielä jatkaa sillä, että pyytää kohdetta tuomaan vastauksen johonkin tiettyyn paikkaa, josta sen käy noutamassa salaisena hetkenä. Jonkun puiston puun kolossa voisi olla tää salainen paikka, jonka kautta voisi käydä salaista kirjeenvaihtoa :D Voi kyllä olisi elämässä jännitystä ja murheet menneitä!! :)
Tosimies ei kirjoita naiselle rakkauskirjeitä, koska hän tietää, ettei yksikään nainen voi vastustaa hänen viehätysvoimaansa. Hän ei yksinkertaisesti tunne pelkoa naisen lähellä, eikä siksi koe kontaktin luomista ongelmana.
Jos kirjoitat naiselle rakkauskirjeen, paljastat hänelle samalla olevasi selkärangaton, epävarma ja kädetön nössö, johon ei missään tapauksessa kannata tuhlata aikaa.
Poislukien tietenkin epätoivoiset ja ne naiset, joista on mukavaa pitää kotona omaa narria!!!
Minun mielestä rakkauskirjeen löytäminen yllättävästäkin paikasta olisi ihana viesti tosi rohkealta ja miehekkäältä mieheltä. Silloin sanallinen viestintä olisi selvää, monipuolistakin, mietittyä, ilman häiriötekijöitä. Ja reilusti nimi alle. Vautsi, ja jotenkin niin romanttistakin!
Ymmärtääkseni kirje on ihana ja perinteikäs tunteiden ilmaisun muoto.... niin kauan kuin lähettäjänä on sellainen ihana ja ihQ mies. Muussa tapauksessa kirje on perverssiä ahdistelua.
Olen nainen ja tarinani ei suoranaisesti liity rakkauskirjeisiin, mutta kerrotaanpa nyt kuitenkin.
Kyseessä oli muutama vuosi sitten repivä ero silloisesta poikaystävästäni. Hän ei suostunut puhumaan eron syistä eikä selvittämään asioita puhelimitse eikä muutenkaan. Lopulta laitoin ajatukseni kirjeeseen ja postitin hänelle sen. Hän ei koskaan tähänkään reagoinut mitenkään.
Noh, pääsin tietenkin ajan myötä ylitse kyseisestä kusipäästä. Ja voitte uskoa, että silloin alkoi kaduttamaan tämä kirjeen lähettäminen. Näin sieluni silmin, miten herra on nauranut syvimmille tunnoilleni persläpi-kavereidensa kera. Päätinkin, että koskaan enää en anna mitään kirjallista todistusaineistoa kenelläkään tunteistani. Kevyemmät höpö-höpö-kortit sun muut ovat eri asia.
Meitä on tosiaan moneen junaan. Toiset tohtivat aidosti välittää. Toiset vain tohtivat porukalla pilailla. Elämä on. Jotkut oppivat ja kehittyvät olemaan aitoja, tuntevia ihmisiä ja myös tohtivat sen aidosti ilmaista. Toiset pelleilevät
ihmisten tunteilla koko ikänsä. Mutta voi olla myös yhteistä hyvää kaveruutta, fiilistelyä.