Niin...tarinani taitaa alkaa n 1,5 vuotta sitten.
Ystävättäreltäni kuulin tästä suomi24 palvelusta. Netistä olin sitä ennen lähinnä hakenut tietoja, surffailut mutta deittipalvelu oikeastaan huvitti minua.
Ystävättäreni laittoi profiilin, mutta minä kokeilin chattia. Törmäsin nopeasti mielenkiintoiseen mieheen, joka kiinnostui minusta myös. Vaihdoimme meiliosoitteita, kirjoittelimme, soittelimme ja kuukauden kuluttua tapasimme. Ihastuin täydellisesti ja niinhän hänkin väitti, uskoin ja myönnän olin sinisilmäinen ja kaipasin rakkautta muutaman yksinhuoltajavuoden jälkeen. Varsinaista seurustelua siitä suhteesta ei tullut, petyin todella, ihme kyllä meistä tuli kuitenkin ystävät. Soitellaan jopa joskus.
Sitten tein jo oman profiilin. Kuvattoman sellaisen. Yhteydenottoja riitti, erilaisilta miehiltä, erilaisin motiivein. Muutaman kanssa juttelimme puhelimessakin. Sovin treffit erään mielenkiintoisen ihmisen kanssa. Hän sanoi ihastuneensa, minua tuo mies ei säväyttänyt. Sanoi huomanneensa sen.
Seuraava kiinnostuksen kohde kirjoitteli, halusi nopeasti tavata. Perusmies, sellainen jonka kanssa helppo ystävystyä, mutta ei värähdyksiä, ei ihastuksentunnetta, suostuin toki tapaamaan uudemman kerran. Oikeastaan meillä oli hauskaa yhdessä, lähinnä olimme kuin ystävykset. Seksikin tuli mukaan kuvaan, mutta ei tuntunut pidemmän päälle oikealta. Hän olisi halunnut jatkaa, minä en.
Ja ei kun seuraavaan... joka halusikin oikeastaan salarakasta. Puhuimme puhelimessa,mies selitti kylmää avioliittoaan ym ym. Tapasimme kerran, mutta huh... seksi mielessä ja kovasti kehui itseään ja taitojaan. Soitteli jonkun aikaa. En halua pelkkää seksisuhdetta, enkä varattua missään nimessä.
Olin jo poistamassa profiiliani kun eräs mies lähetti flirtin. Vastasin, kirjoittelimme. Tapasimme melko nopeasti. Mies vaikutti hyvinkin rehelliseltä, ei lupaillut ihasumista tai rakastumista, halusi aluksi ystävän. Eka tapaaminen oli mukava. Meillä synkkasi. Sovimme tapaavamme uudestaan. Tätä on nyt jatkunut jo puoli vuotta. Ihastusta ?? Ei oikeastaan . Rakastumista ?? Ei oikeastaan sitäkään.
Tapaamme, vietämme aikaa yhdessä, käymme leffassa, ulkoilemme, käymme ulkona syömässä, keskustelemme, olemme tutustuneet toistemme lapsiin, sukulaisiin. Sitoutumisesta emme ole puhuneet, mutta olemme sopineet ettemme tapaile toisia niin kaun kun haluamme jatkaa näin. Olemme kumpikin lupaneet ilmoittaa toiselle jos tulee tunne että haluaakin etsiä muuta. Mietin joskus mitä tapahtuu sitten jos ja kun niin tapahtuu...
Olemme poistaneet profiilimme jo aikoja sitten. En sanoisi tätä onneksi, mutta tällä hetkellä tyydyn tähän. En jaksa tätä deittailua, etsimistä, kirjoittamista ym ym. Mies ajattelee samoin. Olemme kumpikin oppineet jotain tästä suomi24:n oppikoulusta. Ikävää tässä on se, että olen tullut araksi, varovaiseksi. En uskalla heittäytyä täysillä suhteeseen. Suojelen itseäni liikaa, en päästä tunteitani valloilleen. Mies on tietoinen tästä ja sanoo tuntevansa samoin.
Surullista...tavallaan.
Ystävättäreltäni kuulin tästä suomi24 palvelusta. Netistä olin sitä ennen lähinnä hakenut tietoja, surffailut mutta deittipalvelu oikeastaan huvitti minua.
Ystävättäreni laittoi profiilin, mutta minä kokeilin chattia. Törmäsin nopeasti mielenkiintoiseen mieheen, joka kiinnostui minusta myös. Vaihdoimme meiliosoitteita, kirjoittelimme, soittelimme ja kuukauden kuluttua tapasimme. Ihastuin täydellisesti ja niinhän hänkin väitti, uskoin ja myönnän olin sinisilmäinen ja kaipasin rakkautta muutaman yksinhuoltajavuoden jälkeen. Varsinaista seurustelua siitä suhteesta ei tullut, petyin todella, ihme kyllä meistä tuli kuitenkin ystävät. Soitellaan jopa joskus.
Sitten tein jo oman profiilin. Kuvattoman sellaisen. Yhteydenottoja riitti, erilaisilta miehiltä, erilaisin motiivein. Muutaman kanssa juttelimme puhelimessakin. Sovin treffit erään mielenkiintoisen ihmisen kanssa. Hän sanoi ihastuneensa, minua tuo mies ei säväyttänyt. Sanoi huomanneensa sen.
Seuraava kiinnostuksen kohde kirjoitteli, halusi nopeasti tavata. Perusmies, sellainen jonka kanssa helppo ystävystyä, mutta ei värähdyksiä, ei ihastuksentunnetta, suostuin toki tapaamaan uudemman kerran. Oikeastaan meillä oli hauskaa yhdessä, lähinnä olimme kuin ystävykset. Seksikin tuli mukaan kuvaan, mutta ei tuntunut pidemmän päälle oikealta. Hän olisi halunnut jatkaa, minä en.
Ja ei kun seuraavaan... joka halusikin oikeastaan salarakasta. Puhuimme puhelimessa,mies selitti kylmää avioliittoaan ym ym. Tapasimme kerran, mutta huh... seksi mielessä ja kovasti kehui itseään ja taitojaan. Soitteli jonkun aikaa. En halua pelkkää seksisuhdetta, enkä varattua missään nimessä.
Olin jo poistamassa profiiliani kun eräs mies lähetti flirtin. Vastasin, kirjoittelimme. Tapasimme melko nopeasti. Mies vaikutti hyvinkin rehelliseltä, ei lupaillut ihasumista tai rakastumista, halusi aluksi ystävän. Eka tapaaminen oli mukava. Meillä synkkasi. Sovimme tapaavamme uudestaan. Tätä on nyt jatkunut jo puoli vuotta. Ihastusta ?? Ei oikeastaan . Rakastumista ?? Ei oikeastaan sitäkään.
Tapaamme, vietämme aikaa yhdessä, käymme leffassa, ulkoilemme, käymme ulkona syömässä, keskustelemme, olemme tutustuneet toistemme lapsiin, sukulaisiin. Sitoutumisesta emme ole puhuneet, mutta olemme sopineet ettemme tapaile toisia niin kaun kun haluamme jatkaa näin. Olemme kumpikin lupaneet ilmoittaa toiselle jos tulee tunne että haluaakin etsiä muuta. Mietin joskus mitä tapahtuu sitten jos ja kun niin tapahtuu...
Olemme poistaneet profiilimme jo aikoja sitten. En sanoisi tätä onneksi, mutta tällä hetkellä tyydyn tähän. En jaksa tätä deittailua, etsimistä, kirjoittamista ym ym. Mies ajattelee samoin. Olemme kumpikin oppineet jotain tästä suomi24:n oppikoulusta. Ikävää tässä on se, että olen tullut araksi, varovaiseksi. En uskalla heittäytyä täysillä suhteeseen. Suojelen itseäni liikaa, en päästä tunteitani valloilleen. Mies on tietoinen tästä ja sanoo tuntevansa samoin.
Surullista...tavallaan.
Vastaukset 13
Vanhimmat
kun kerroit tarinasi.
Luulen,että muutamille on "opiksi" lukea tuollaista,
koska osa porukasta katkeroituu heti,kun yksi "jätttä" vaikka kaikki "sujui suhteessa " ok.
Mutta eihän netti-löytö ole sen kummallisempi kuin ihan live/life-tilanteesta alkanut suhde.
Netti on ihan samanlainen paikka kuin mikä vaan "kuppila-baari".Mutta täällä voi tavata myös heitä,
jotka ei ehdi jokaiseen "baariin" lähtee tsekkaamaan ..
täällä voi sikakin tuntea itsensä prinssiksi, täällä voi pelata ihmisten tunteilla, täällä voi kadota sanomatta mitään, täällä voi pettää jne.
- on tämä vallan hyvä paikka
.minulla oli vähän aikaa profiili,yksi "erikoistapaus" viestitti minulle ja antoi numeronsa,tapasimme ja nyt oltu yhdessä
4 kk .Olen rakastunut ja pahasti...aika näyttää miten käy.
Minäkin olin jo ollut yksin jonkin aikaa, kun tsekkasin deitti-ilmoituksia. Eräs mies vaikutti mielenkiintoiselta. No, tavattiin... ja siitä se sitten pikkuhiljaa lähti; rakastuttiin...KUNNES muuutaman kuukauden jälkeen mies muuttui totaalisesti, kännissäkin hänet löydin, kun sovitusti menin luokseen... Katselin jonkin aikaa ja käytös muuttui yhä oudommaksi, outoja tekstejä yms. yms... - Ja niinhän siinä sitten kävi, että mies osottautui sairastavan kaksisuuntaista mielialhäiriötä, jota hoito viinalla!! Sain hänet puhuttua hoitoon.. sinne menikin ja oli sillä reissulla muutaman kuukauden. En hennonnut lopettaa suhdetta tuolloin, kun toinen oli heikoilla. Ja sitten sai lääkitykset ja tilanne parani - kunnes (kuten jälkeenpäin kuulin) jätti lääkeet pois ja niinpä minä eräänä päivänä löysin hänen deitti-ilmoituksensa netistä. Seksiseuraa haki. Minä vastasin ja sain paluupostissa härskiä tekstiä, valokuvansa ja puhelinnumeronsa. Ei muuta kuin treffejä sopimaan... No, siinä kävi kuten arvata saattaa. Hämmästyttävintä oli se, että mies vielä minulle lähettämänsä melinkin nähtyään kielsi kaiken... (Tässä suhteessa meni kaksi vuotta)
Ja ei kun muutaman kuukauden kuluttua uutta deittiystävää etsimään... Joo, vastasin ilmoitukseen ja sieltä löytyi mukavan tuntuinen mies, asuikin tässä muutaman kilometrin päässä. Aikamme meilailtiin ja meseiltiin, sitten tavattiin... ja siitä se suhde alkoi pikkuhiljaa rakentua... Kunnes, eräänä päivänä olimme sopineet treffit kuntosalille. Miehen piti hakea minut... ei kuulunut, ei näkynyt, ei vastannut puhelimeen. MInä menin huolestuneena luokseen ja kuinkas ollakaan: Mies oli siellä kännissä kuin käki... Siinä sitten vielä suhdetta jatkoin - vaikka mies tunnustikin olevansa tuurijuoppo. Koska miehellä oli paljon hyviä puolia, koetin kestää nuo 2-3 kertaa vuodessa ilmenevät juomaputket (1-2viikkoa)... Ja kestinkin, kunnes tajusin, että miehellä on näitä suhteita useampiakin... Siihen se sitten loppui! (Tässä suhteessa meni kolme vuotta)
No, sitkeää tyyppiä kun olen, niin ei kun uutta putkeen haavojen nuolemisen jälkeen. Taas vastasin deitti-ilmoitukseen... ihan samalla tavalla kuin aiemminkin. Ja taas tutut meili ja mesekuviot. Tuntui siltä, että tämä mies on todella löytö; kaikki asiat alkoivat naksahtaa kohdalleen yksi toisensa jälkeen... Olin löytänyt "sielunkumppanini" - ja nyt... miltei vuoden jälkeen olen edelleenkin samaa mieltä. Elämämme on täynnä rakkautta, keskinäistä kunnoitusta, hellyyttä ja välittämistä. Me olemme oikeat toisillemme! Kihoilihin on menty ja hääpäivää mietitään...
Että kyllä Sen Oikean voi löytää - myös netistä -kun on sitkeä, eikä vähästä säikähdä!
Kiva oli lukea näitä tarinoita, kiitos teille.
Minä olen roikkunut vaikka kuinka kauan sivulla, mutta olen kuitenkin antanut profiilin olla, vaikka yhtään vakavasti otettavaa miestä en ole tavannut. Mutta...... Noin viikko sitten huomasin erään miehen laittaneen minut suosikkeihinsa.
Heitin meilin miehelle ja hän vastasi, että olemme samoilla linjoilla, joten siksi siis suosikikseen laittoi.
Nyt sitten kiivaasti kirjoiteltu viikko ja täytyy myöntää, että odotan hänen meilejään. Niin kuin hänkin kuulemma minun meilejäni.
Odotus on siis palkittu, ainakin siltä osin, että ekan kerran "tunnen" jotain miestä kohtaan jo tässä vaiheessa. (nyt siis kysymys "treffien" miehistä)
Odotan todella kovasti, mitä tämä tuo tullessaan.
Hmmm... Ihanaa.... eikä syksykään näytä enää niin harmaalta ja mustalta =)
"syysmyrsky ikkunoiden takana, ympärilläni turvallinen käsivarsi"
Rakastakaa toisianne!
Viikon verran olette kirjoitelleet. Tunnet jotain miestä kohtaan ?!
Toivottavasti tapaatte ja tulette juttuun, ehkä ihastutte jne. Mutta ethän unelmoi nyt liikaa. Toinen voi olla aivan muuta kuin mitä hän esittää.
Luin näitä tarinoita nettikokeiluista, tuttua tuttua.
Eka innostuminen menee "niin ylilyönniksi" ja sitten sitä putoaa, ja korkealta. Toisella kertaa mukaan tulee jo varovaisuutta ja kerta kerralta sitä oppii olemaan innostumatta liikaa, odotukset pienenevät, vaatimukset kasvavat. Kuten tuo ap kirjoittaja lopussa kirjoitti, surullista.
Ja kun tarpeeksi täällä pyörii, turtuu tähän kaikkeen.
Toivottavasti teitä onnaa.
kuin minun suustani..
Olen monta kertaa luullut ihastumista suuremmaksi
kuin todellisuus osoittauikaan.
Eka kesti vajaan vuoden,
toka n.½ vuotta,
kolmas 3 kk,
neljäs 1,½ vuotta,
viides n.2 vuotta ja
se jatkuu vielä
(jokainen tuntui/tuntuu siltä ainoalta Oikealta)
Onnea vaan kaikille täällä oleville !
Minä olen (mikäli oikein muistan) pitänyt profitellut suomi24:ssä n.2 vuotta. Alkujaan olin hyväuskoinen, mutta sitten opin pelin luonteen. Siispä olen testannut jokaisen treffaamani miehen melko pian tapaamisen jälkeen valeprofiililla. Vain yksi ja ainoa mies ei ole mennyt tähän retkuun, mutta hän oli ollut palstalla jo minuakin pitempään ja oli ammattinsakin puolesta epäluuloisuuteen taipuvainen. Kaikki muut, ehkä n. 10-15 miestä, olivat innoissaan tekemään tuttavuutta samalla kun lähettivät minulle ylen innostuneita tekstareitaan. Miten minä sellaisten miesten kanssa viitsisin mihinkään vakavaan ryhtyä. Pari kevyempää kokeilua minulla kumminkin näihin velikultiin oli, vaikka tiesinkin heidän luonteensa ja riippuvaisuutensa saada aina uutta nettikontaktia. Yhteen säilyi jopa jonkinasteinen ystävyyssuhde. Hänkin kumminkin vieläkin seikkailee treffeillä, vaikka "on löytänyt tyttöystävän".
Te jotka onnesta hehkutte, en tahtoisi masentaa, mutta mitähän jos testaisitte nettimiehenne. Profiilien vaihtohan käy minuutissa, minullakin on niitä ollut useita. osaan kirjoittaa hyvin, joten minun oli helppo tehdä tuttavuutta netitse, enkä ole mikään umpirumakaan.
Olen tullut siihen tulokseen, että netti vain koukuttaa niin, että haku on jatkuva. Se ei pysähdy yhteen naiseen. Se ei pysähdy ennenkuin ihminen itse sen pysäyttää. Kyllästyy, kun vuosia roikkuu.
Siinähän tuli kerättyä roppakaupalla kokemusta. Siitä paljon viisaampana nyt voit katsella miehiä paljon karsivammalla otteella, jahka lapsesi ensin kasvavat. Yksinhuoltaja ei laadukkaitten miesten markkinoilla juhli.
Ilkeän katkerassa viestissäsi huvittaa tuo "laadukkaat miehet". Tunnen nimittäin erään, joka avoimuudessaan käytti itsestään tuota termiä. Mies on hyvin viinaan menevä ketjupolttaja, itseään ainakin 10 vuotta vanhemman näköinen, monen naisen mies (kierrätystä on tapahtunut), ei mikään seksipetokaan (testattu on. Minua niiiiin huvitti hänen niin sanoessaankin, mutta kukapa sitä viitsii päin naamaa julma olla sellaisen itsetunnon edessä. Hänellä' on hyvät liksat ja hyvä ammatti. Miehet (tai ainakin siis ilmeisesti hän) yhdistävät "laadukkuuden" ja sen millaiset ovat juoksevat tulot (ja menot).
Olen minäkin yksinhuoltajana kompuroinut näihin "laatu-miehiin". Onni kumminkin se, etten jäänyt nalkkiin. Todelliseksi laatumieheksi laskisin rehellisen, elämänmyönteisen, raittiin miehen, eli sellaisen kuin itsekin 0len. Ei tullut vastaan, mutta jäipähän hullunkurisia muistoja. Huumorintaju auttaa aina.
heh
kiitos, päivän pelastus ..ja jo näin aamusta !!
Osuvasti täyttä asiaa !
t.itsekin törmännyt muutamaan
"laadukkaaseen fiksuun mieheen"
Miehillä on uskomaton itsetunto, se on hieman hellyttävääkin huvittavuudessaan. Hyvähän se on, että pitää itseään tavoittelemisen arvoisena saaliina. Siinä olisi meille naisillekin oppimista, kukapa sen kissan hännän nostaisi, jos ei kissa itse.
Huvittavaa on sekin, että miehet joilla on tapana harrastaa seksiä samalla moraalilla kuin kahvinjuontia: jos tilaisuus tulee ja aikaakin kivasti on, niin kelpaahan se mikä sumppi tahansa. MUTTA jos nainen on pariin nettimieheen sortunut, niin jopas sitä ollaan sormi pystyssä neuvomassa, että ei noin pidä mennä tekeään, laatu laskee....heheheheheh
Puhun tässä jo 50:stä miehistä. Olen itse vähän vielä vaille ja aikasen hyvin säilynyt, tosin käytetty. etten sanoisi laatu-nainen ; )) Mitenhän nämä "laatumiehet" reagoisivat, jos itse päästäisi suustaan samanmoisia tarinoita: meillä laatunaisilla on kovin vaikea löytää seuraa. No joo, miehillä on miesten aivot.
joka korostaa sanaa fiksu itsestään,on äijä just niitä "laatumiehiä"