En todella tiedä onko tämä oikein vai väärin joten kertokaa, te viisaammat!
ok, juttu menee näin:
seurustelen itseäni jonkun verran vanhemman kanssa, ikäeroa on n. 6 vuotta. Kundi on aika "vastuuton", ei hoida asioitaan ajoissa ja se vituttaa, ihan oikeesti. Muuten ois täydellinen mies, ei juo paljoakaan ja on todella unelmien täyttymys monessakin asiassa mutta... nämä arjen tavalliset asiat ahdistavat minua kun hän ei niitä hoida, eihän tulevaisuutta voi suunnitella kun on niin epävarma pohja...
Miten siis on, annanko järjen päättää vai viekö sydän mukanaan...?
En voi sille mitään että nämä asiat ahdistavat, olen sellainen ihminen että hoidan kaikki asiat ajoissa ja otan vastuuta teoistani, onko se sitten väärin jos vaadin sitä kumppaniltani?
Kiitokset jo etukäteen ja kevään odotusta!
ok, juttu menee näin:
seurustelen itseäni jonkun verran vanhemman kanssa, ikäeroa on n. 6 vuotta. Kundi on aika "vastuuton", ei hoida asioitaan ajoissa ja se vituttaa, ihan oikeesti. Muuten ois täydellinen mies, ei juo paljoakaan ja on todella unelmien täyttymys monessakin asiassa mutta... nämä arjen tavalliset asiat ahdistavat minua kun hän ei niitä hoida, eihän tulevaisuutta voi suunnitella kun on niin epävarma pohja...
Miten siis on, annanko järjen päättää vai viekö sydän mukanaan...?
En voi sille mitään että nämä asiat ahdistavat, olen sellainen ihminen että hoidan kaikki asiat ajoissa ja otan vastuuta teoistani, onko se sitten väärin jos vaadin sitä kumppaniltani?
Kiitokset jo etukäteen ja kevään odotusta!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Anna järjen johdattaa, se on pidemmän päälle paras ja säästää monilta murheilta.
Et sen tarkemmin maininnut, mitä mies jättää hoitamatta, mutta kuvittele vaikkapa seuraavaa: asutte yhdessä ja teillä on pieni lapsi. Miehesi ei siivoa sotkujaan, vaikka lupaakin tai hän lähtee kavereidensa kanssa oluelle, vaikka hän oli luvannut katsoa lapsen perään, kun sinulla on omia menoja - tai mikä pahempaa, hän jättää lapsen oman onnensa nojaan ja puuhailee omiaan, unohtaa syöttää lapsen ja vaihtaa vaipat ja...
Entäpä, jos hän ei maksa ajallaan vuokraa/vastiketta tai sähkölaskua tai puhelin katkaistaan, koska lasku on maksamatta tai entä jos lastakaan ei ole haettu hoidosta, vaikka hänen piti tehdä se?
Ovathan nuo vielä varmaankin kaukaa haettuja, mutta loppujen lopuksi kaikki lähtee pikkuasioista ja arkea joutuu elämään joka päivä. Jollei arki suju, ei sitä pysty parilla juhlapäivällä korvaamaan. Toki voit vaatia vastuuta kumppaniltasi, ihan yhtä paljon hänen on osallistuttava kuin sinunkin: miehen pitää olla mies eikä lapsi, jota joutuu paapomaan. Kyllä aikuisen ihmisen pitää saada asiansa kunnolla hoidettua!
Tommoset vastuuasiat menee kaaliin vasta kantapään kautta. Jos jutuista pääsee kuin koira veräjästä, niin tottakai sitten mennään.
Kerrankin joku kunnolla napsahtaa, niin sitä oppii hoitaan asiansa.
Itse olen kanssasi aika pitkälti samaa maata, hoidan laskuni, asuntolainan lyhennykset ja muut kyllä aina ajallaan, enkä pidä tapanani paljon myöhästelläkään esim. töistä tai tapaamisista. Vaikka "säntillisyydestäni" huolimatta minussa on hiukan boheemin vikaakin, voisi se olla niin että pitemmän päälle asioiden hoitamattomuus ja kaikenlainen huolimattomuus kumppanin taholla rupeaisi todella ärsyttämään. Eli sama suomeksi, en voisi seurustella kovin vastuuttoman ihmisen kanssa, elämässä täytyy kuitenkin yleensä ottaa vastuu omista asioistaan, ikävä kyllä!
Kuvittelepa hetki tulevaisuuttasi tämän miehen kanssa niin päädyt ehkä johonkin ratkaisuun:
Jossain vaiheessa varmaan haluaisitte oman kodin, uskaltaisitko esim. ottaa asuntolainan hänen kanssaan puoliksi? Entä jos hän ei hoida omaa osaansa, menettäisitte ehkä kaiken... Tai pahimmassa tapauksessa joutuisit ottamaan lainan kokonaan itse (mitä en todellakaan suosittele), tosiasiahan on ettei huolimattomuutta työpaikoissakaan kovin mielellään katsella.
Huolimattomuutta voi olla tietenkin muunkinlaista, myöhästely, sovittujen asioiden hoitamatta jättäminen, omien menojen kertomisesta "unohtaminen"; olen huomannut että päivittäisissä asioissa vastuuttomat ihmiset ovat monesti muutenkin kovin vastuuttomia... pettämistä tai muuta ikävää saattaa siis myös tulla kuvioihin.
Kirjoituksestani voi saada kovin raadollisen kuvan, mutta niin ikävää kuin se onkin on elämässä yleensä otettava vastuu omista asioistaan. Pienten asioiden unohtelu kuuluu varmaan jokaisen ihmisen arkipäivään, onhan se aika herttaistakin huomata rakkaansa etsivän sitä samaa esinettä jo viidennen kerran vähän ajan sisällä... itse etsin kultani kanssa parhaillaan asuntoa, sovimme jo hyvissä ajoin että hoidamme kaikki asiat kahdestaan, kumpikaan ei halua toisaalta ottaa kaikkea vastuuta tai sysätä sitä toiselle. Teemme mikä on tarpeen, itse teen kahta työtä, naiseni opiskelee ja käy iltatöissä. Kirjoituksestasi ei käy ilmi kuinka pitkään olette seurustelleet tai minkä ikäisiä olette, mutta mieti sitäkin että olet häntä nuorempi, ja silti vastuuntuntoisempi, yleensähän kyseinen ominaisuus kehittyy iän mukana...
Tuosta ikäerostanne vielä, jos sinä olet vaikka 14 ja hän 20 on pieni vastuuttomuus vielä hänenkin iässään "sallittavaa", mutta jos sinä oletkin jo esim. 21 ja hän 27 on tilanne taas jo hiukan eri...
Juu eli olen 21 ja hän 27, mistä arvasit...? senpä takia se vastuuttomuus tuntuukin niin pahalta kun luulin että hän osaa jo tässä vaiheessa hoitaa asiansa aikuismaisesti, mutta olen ollut siinä suhteessa todella väärässä...!
Kiitokset vastauksista ja lisääkin saa laittaa!
Tuo ikäjuttu, se oli kyllä onnekas arvaus! Niin, kyllähän se niin on että tuossa iässä pitäisi jo osata kantaa hiukan vastuutakin, valitettavasti kaikille sitä taitoa ei taida ikinä tullakaan...
Kuten kerroin, olemme muruni kanssa talonostovaiheessa, ja tässä vaiheessa nämä vastuukysymykset pyörivät varmasti meidän molempien mielessä, sen takia kirjoituksesi liippasi aika läheltä. Olemme miettineet mitä meillä on edessä, seuraavat 15-20 vuotta asunotolainan maksua, tulevan talon remontointi (rahamme eivät taida riittää aivan valmiiseen ratkaisuun...) sekä kaikki muut asiat mitkä muuttuvat kun muutamme omista vuokraluukuistamme siihen unelmiemme taloon. En voisi siihen ryhtyä, jos en voisi luottaa rakkaaseeni. Mutta tiedän että hän hoitaa oman osansa, ja minä omani, yhdessä me selviydymme!
ps. olemme muuten molemmat vain vähän vanhempia kuin sinä, ja nuorempia kuin miehesi...
tsemppiä silti sinulle, kyllä maailmasta vielä löytyy vastuullisiakin miehiä!
Toivotan teille onnea ja oikein mukavaa elämää, toivottavasti saatte talostanne unelmanne ja kaikki menee hyvin. Enköhän minäkin löydä vielä sellaisen miehen johon voin todella luottaa, ainakin toivottavasti =)
Kiitos, uskon vakaasti että onnistumme, unelmamme ei ole vielä tullut vastaan, mutta eiköhän se punainen tupa jonka pihalla kasvaa omenapuita tuolta asuntoilmoitusten joukosta vielä joku päivä löydy...
tsemppiä itsellesi, vaikutat järkevältä naiselta, valitse arvoisesi mies!