Olen päättänyt ensi viikonloppuna kertoa perheelleni, että lähden takaisin tammikuun lopussa/helmikuun alussa. Haluan antaa heille paljon aikaa etsiä uusi au pair. Pelottaa vaan kovasti, mitenköhän suhtautuvat ja millainen tunnelma täällä on sitten loppuajan..? Olis kiva kuulla, jos jollakin on kokemuksia, vaikka tietenkin kaikki perheet, tilanteet ja reaktiot ovat aina erilaisia. Pelottaa vaan, että perhe syyllistää mua maksamastaan kielikurssista ja lennoista Suomeen..
perheen reaktio
lähtöaikeisiin
192784
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
perhe ottaa uuden au pairin varmaan heti kun saavat, joten saatat joutua lähtemään aikaisemminkin. Onko sun todella pakko lähteä, jos maksettu kielikurssikin. Jos haluat käyttäytyä fiksusti, tarjoudu maksamaan kielikurssin loppuosa takaisin ja omat lentosi SUomeen. Perheellä ei välttämättä ole paljoa ylimääräistä rahaa. Uuden au pairin kouluttaminen vie perheeltä paljon aikaa, joten heidän elämänsä vaikeutuu. Ota myös huomioon, mikä heidän lastenhoitokuvionsa on. Mitä jos uutta au pairia ei saakaan. Tarjoudu olemaan niin pitkään, että he saavat esim. päiväkotipaikat järjestymään. Yritä käyttäytyä asiallisesti ja anna myös perheelle mahdollisuus näyttää tunteensä, älä ota siitä itseesi. Perhetyönantajan rooli ei ole mikään helppo, varsinkaan kun työntekijä on huolehtimassa perheen arvokkaimmasta omaisuudesta, lapsista.
Perheen reaktiota ei voi tietää etukäteen, ainakaa jollei tunne perhettä!
En halua pelotella, mutta itselleni kävi niin, että kun viikonloppuna sanoin että en ole varma voinko jatkaa perheessä ja tarjouduin jäämään niin pitkäksi aikaa että löytävät uuden aupparin ja tarjouduin vielä auttamaan uutta aupparia, sekä maksamaan itse kaikki lentolippuni ym. niin siitäpä perheen äiti sai sellaisen sätkyn että haukku minut niin ystävilleen, sukulaisilleen ja lapsille minun kuullen! arvaa oliko mukavat oltavat!! Hän sanoi että haluaa moinut mahdollisimman nopeasti pois ja niimpä varasin lennon kotiin jo seuraavaksi viikoksi!! Sanoin kyllä että voin jäädä vahtimaan lapsia, mutta ei käynyt vaan perheen isän oli otettava ylimääräistä vapaata kun minä en enää kelvannut lastenvahdiksi!
Toisekseen nämä viisi päivää jotka perheessä olin sen jälkeen kun sanoin lähteväni niin ei minulle kerrottu mitään mitä tuli tehdä! yleensä lapsilla oli keskiviikko vapaata koulusta mutta nyt olikin joku poikkeus mistä minulle ei kerrottu ja oli sitten minun syy ettei lapset olleet koulussa ym.
Ei edes viimeisenä aamuna herännyt sanomaan hyvästejä vaan nukkui kun lähdin lentokentälle! Sain viikon ajan kuunnella saarnoja kuinka huono au-pair olin ja että ihan tulevaisuuden kannalta olisi kannattavaa pysyä kotimaassa kun en muka voinut olla äidistä erossa ja osata tehdä kunnon töitä vaan olin mukamas ollut vain lomailemassa (vaikka tein hommat hyvin ja he itse myönsivät että olin hyvä lasten kanssa).
Ja ihan vain tiedoksi että kun olin kotiin tullut ja tästä tokeentunut niin lähsin uudelleen au-pairiksi samalle alueelle (melkeimpä naapuri kuntaan). Olin siellä koko vuoden maaillman parhaimmassa perheessä. Hommia oli paljon enemmän kuin ekassa perheessä eli osaan kyllä töitä tehdä!
irtisanomisilmoitus saattaa perheestä tuntua hyvin julmalta, koska he ovat satsanneet au pairiin aikaa ja rahaa (paljon kumpaakin), ja juuri kun homma alkaa sujua, niin toinen onkin jo kyllästynyt (en tarkoita tässä sellaisia tilanteita, jossa perhe ei ole noudattanut työsopimusta), on ihan inhimillistä, ettei heitä kiinnosta au pair enää irtisanomisilmoituksen jälkeen. Monista "aikuisten" työpaikoistakin pitää lähteä irtisanomisilmoituksen jälkeen samantien. Firma ei voi enää luottaa kyseiseen henkilöön, ja esim. sähköposti yms. suljetaan. VAikka perhe tuntuu miten ihanalta, ei voi varmasti tietää, miten he reagoivat irtisanomisilmoitukseen. IHmisiä hekin ovat
käytös oli kyllä mielestäni aika normaalia ja ihan kohtuutettua, olit kuitenkin "pettänyt" heidät päättämällä lähteä. ymmärrän kyllä jos perheeseen ei vain voi jäädä, mutta silloin täytyy ymmärtää mihin tilanteeseen perheen asettaa ja vaikka kuinka tarjoutuisi auttamaan, en minä ainakaan katselisi nurkissani au pairia joka tahtoo kotiin. hyvästelemättä jättäminen ja syyllistäminen nyt toki ovat hieman lapsellista käytöstä, mutta ihmiset tunnetusti käyttäytyvät huonosti tullessaan "loukatuksi"! ei kai se siitä perheestä nyt hyvältäkään voi tuntua jos lähdet pois heidän luotaan kesken kaiken!
No tuohan riippuu täysin siitä, mitä olette puhuneet aikaisemmin ja mitä sopparissasi lukee! Eli mitä perhe sinulta odottaa, kauanko olet luvannut olla ja paljonko siitä ajasta jää puuttumaan.
Jos sopimuksessa ei ole mitään pykäliä keskeyttämistilanteesta (esim. ehto, että liput maksetaan vasta kun on ollut vuoden), niin silloin et itseasiassa ole velvollinen mihinkään myönnytyksiin perhettä kohtaan. Eli perhe on silloin maksanut kurssisi ja lippusi omalla vastuullaan, se olisi ollut heidän asiansa muotoilla sopimus kattamaan tällainen tilanne, ehkä ottavat oppia seuraavaa aupparia varten...
En muutenkaan lähtisi tarjoamaan _mitään_ rahojen palauttamista tai lippujen maksamista itse. Jos perhe sitä pyytää, niin neuvottele. Jos olet ollut alle puolet sovitusta ajasta niin ehkä voisi olla kohtuullista ja "moraalisesti oikein" että itse kustannat lentosi pois. Mutta jos työskentelyaika jää esim. vain kuukauden sovittua lyhemmäksi niin eipä se nyt paljon hetkauta puoleen eikä toiseen. Toistan: mitä ei sopimuksessa lue, tekee perhe omalla vastuullaan. Au pair on aina se heikompi osapuoli ja juuripa sen takia pidä huoli ensisijaisesti omasta edustasi. Älä jätä perhettä pulaan, anna aikaa järjestää seuraaja, mutta älä "jousta" kukkaroasi tyhjäksi. Jos on _ilman ehtoja_ sovittu, että lentoliput ja kurssi maksetaan niin ei niitä ehtoja voi enää jälkeenpäin keksiä!
On paljon sinusta itsestäsi ja tavasta, jolla asiasi esität, kiinni, lähettävätkö he sinut aiemmin kotiin kuten tuossa moni spekuloi. Sitäkin tosiaan tapahtuu.
Toivottavasti sinulla on harkittu ja tarkkaan punnittu syy jättää homma kesken. Lycka till:).
etta luultavasti reaktio tulee olemaan hyvin v-mainen...Mulla kun halusin vaihtaa perhetta niin aiti haukku mut mielisairaaks, epakypsaks ja kaski pakata laukut samalla sekunnilla!!
Eli siis ei aina ole hyvia reaktioita todellakaan ja varmasti tietynlainen JANNITYS on ilmassa koko aika ja jos saavat uuden au pairin sinun ollessa siella, luultavasti haukkuvat sinut uudelle aupairille ja siellahan on sitten kiva asua.
En oikeesti edes liioittele, ihmiset osaavat olla tosi tokeroita varsinkin jos au pair kasite heille merkkaa palvelijaa ja kotiorjaa..
Tarvit paljon suomalaista sisua ja vahvaa mielta, meinaa ainakin mulla vahvuudesta huolimatta se hostaiti loukkasi ja PAHASTI! Tiesi jotain henkilokohtaisuuksia ja alkoi huutamaan niista minulle!!
Tsemppia!!
ei työpaikasta voi lähteä pois, jos nyt ei satu huvittamaan enään. Huomaatte asian kyllä sitten, kun elätätte itsenne kokonaan itse.
Perheen huonon suhtautumisen osalta viittaan aikaisempiin viesteihin. Palaute on varmaan rajua, mutta niin on perheen pettymyskin. Perhe on varmaan ajatellut voivansa viettää huolettoman joulun, mutta ei, juuri kun au pair on ajettu sisään, niin lähteekin pois. Siinä on vitsit vähissä. Pahinta on se, että vaihtaa perhettä samalla paikkakunnalla, vaikka varsinaista sopimuksen mukaista syytä lähtöön ei ole. Au pairiksi ei kannata lähteä, jos haluaa uuden "perheen". Ei perheet teitä uudeksi tyttäreksi halua, vaan "vähän etäisemmäksi sukulaiseksi", joka tekee osansa kotitöistä ja hoitaa lapsia sovitun mukaiseksi. Perhettä kannattaa etsiä sieltä oman isän ja äidin suunnalta. Au pair vuoden tarkoituksena on oppia maan kieltä, tutustua maahan, saada kontakteja oman ikäsiin nuoriin.
Perheen pettymys on varmaan suuri kun auppari ilmoittaa lähtevänsä! mutta entäpä aupparin pettymys?? kirjoitit että "Au pair vuoden tarkoituksena on oppia maan kieltä, tutustua maahan, saada kontakteja oman ikäsiin nuoriin."
Itse vaihdoin perheeseen joka asui samalla alueella, mutta mielestäni minulla oli syy!! Sinä aikana kun olin ensimmäisessä perheessä en
1.oppimut maan kieltä (perheessä puhuttiin vain suomen ja ruotsin sekoitusta vaikka perheen piti olla ruotsinkielinen ja puha myös ranskaa. Lapset eivät osanneet mitääm kieltä kunnolla ja minu olisi pitänyt huonolla ruotsin kielelläni heidän kanssa kommunikoida)
2 en tutustunut maahan sillä olin neljän seinän sisällä töissä 24/7 eli aina palveluksessa sillä lapset eivät osanneet edes itse hakea limua jääkaapista (lapset4-9 vuotiaat), joten juoksin heidän juoksutettavana sohvan ja jääkaapin välillä. Myös vanhempia piti passata eivät ite saaneet esim. voileipä aineksia takaisin jääkkaappiin tai omia kahvikuppejaan ym tiskikoneeseen vaan minä keräsin niitä heidän perässä.
3. en saanut kontaktia oma ikäisiin nuoriin samasta syystä kuin kohdassa 2!
Joten kuten sanottu ilmoitin perheelle että en voi jäädä sinne koko vuodeksi juuri näistä syistä! Vaikka olisin halunnut häipyä paikalta samantien tarjouduin ystävällisesti jäämään niin pitkäksi aikaa kuin on tarvis. Oli valmis olemaan perheessä jopa neljä kuukautta jolloin koulut alkaisivat syksyllä ja paljon uusi au-paireja etsisi perheitä ja lupasin jopa auttaa uutta au-pairia alussa ym. sekä maksamaan ite kaikki kulunu siitäeteenpäin ja lentomatkat ym. mutta silti perhe halusi minut ulos mahd. nopeasti ja oli tosi tyly minulle! sanoivat että neljän päivän päästä lähtee kone suomeen että menet sillä kotiin!! oli joo kiva päästä kotiin siitä orja työstä, muuta arvatkaapa oliko kiva hankkia lippuja koneeseen ku tilillä ei ollut tarpeeksi rahaa lippuun ja oma perheeni oli ulkomailla lomailemassa niin oli kiva pilata heidän etelänlomansa sillä että minut heitettiin melkein ulos talosta vieraassa maassa ja olisi pitänyt saada lippu kotiin joten muutama tunti ja päivä meni puhelimessa ranskan -kreikan ja suomen väliä soittaessa että sain liput!
Kivakiva, kiitos kertomuksista. Nyt oon vaan ihan paniikissa, koska tänään pitäis puhua perheen kanssa ja pelkään, että alan itkeä ennen kun saan edes suuni auki. Perhe on tosi mukava, mutta isä äkkipikainen. Meillä ei ole mitään sopimusta, eikä ole ollut mitään puhetta siitä kuinka kauan olisin..
Mitäpä jos hoitaisit jutun niin, että se ei tule perheelle pelkkänä yksipuolisena ilmoitusasiana?
Ottaisit lähdön puheeksi niin, että kerrot suunnittelevasi ensi vuoden asioita ja "kun meillä ei ole ollut puhetta kauanko täällä olisin, niin voitaisiinko sopia siitä lähiaikoina?" Ja sitten ehdotat, että sulle kävisi se ja se aika, mitä perhe siihen sanoo?
Näin saisit varmasti positiivisemman vastaanoton kuin vain ilmoittamalla asiasta. Eikä tartte itkeä eikä mitään, se nyt on ihan luonnollinen juttu että ihmisen pitää tietää mitä tekee lähitulevaisuudessa. Jos kerran sopimusta ei ole eikä mitään puhettakaan, niin kyllähän perhe sen tajuaa että joskus siitä pitää puhua! Kun teet sen niin, että keskustelette YHDESSÄ, niin homma menee paljon siistimmin.
Vaikka omassa päässäsi on jo selvä kuvio milloin haluat pois, niin sitä ei tarvitse paukuttaa suoraan vanhempien naamalle, vaan voit ohjata keskustelun samaan tulokseen neuvottelun kautta, jolloin homma menee paljon positiivisemmassa hengessä.
Vaikka perhe sitten toivoisikin että olet paljon pidempään kun itselläsi on mielessä, niin kauniisti perustelet, että haluat mennä Suomeen koska pitää lukea pääsykokeisiin tai mitä ikinä sinun siellä ensi keväänä pitääkään tehdä! Mutta ääneen et saa sanoa, että et viihdy tms., ehdottomasti "itsesi ulkopuoliset" perustelut.
Tuhannesti kiitoksia! Jotain tuon suuntaista ajattelinkin, mutta nyt aion lähteä ihan selkeästi neuvottelupohjalta. Luulen, että menee varmasti hyvin, koska keskustelemme asiasta yhdessä. Kiitos sinulle!!!
Eipä kestä, hyvä vaan jos mielesi vähän rauhoittui:). Onnea matkaan, toivotaan että perheesi ymmärtää tilanteen ja strategia toimii;).
Tyttäreni on Italiassa ja on päättänyt tulla Jouluksi tänne Suomeen takaisin kotiin. Olimme hänen kanssaa keskustelleet että miten hän kertoo tuon asian perheelle, kun Au pair aikaa olisi jäljellä huhtikuulle asti. Tänään hän sitten oli keskustellut perheen emännän kanssa ja tyttäreni oli ottanut ns. diblomaattisen keskutelun hänen kanssaan eikä ns, sylkenyt asiaa emännän silmille. Tuo keskutelu oli sujunut kaikin puolin todella onnistuneesti. Molemmat olivat ymmärtäneet asian ja tyttäreni saa lähtiä Joulukuussa kotiin jos haluaa. Perhe alkoi heti hakemaan uutta Au pairia. Luulempa hyvinkin että rauhallinen keskustelu eikä ns, sylkemin päin naamaa voi olla kaikkein paras. Tsemppiä sinulle! :)
hei, minä lähden tammikuussa italiaan. Olen 17 vuotias, ja lähden uuden kokemuksen takia, ja jotenkin tuntuu hyvältä lähtä. Mutta äitini ja moni muu vastustaa italiaa. itsekin huolettaa, kun en osaa vielä kieltä. Kuinka hyvin siellä puhutaan enkkua. Tottakai yritän oppia myös italiaa siellä. Mutta tuntuu välillä ettei ole järkeä lähtä. Kysyisin sinulta että miksi tyttäresi lähti italiaan? Oppimaan kieltä?
Minulla on kirjoitukset edessä ja olis ehkä järkevämpää lähtä enkkuun mutta ei houkuta mikää sateinen englanti. vaan italia=)=)=)
Halusin vaan tulla kertomaan, että nyt on asiasta keskusteltu perheen kanssa ja kaikki meni paremmin kuin hyvin ja sovittiin, että lähden helmikuun lopussa. Olo on todella helpottunut, kun ei tarvi murehtia asiaa ja vanhemmat eivät olleet ollenkaan vihaisia tmv. Päinvastoin huolehtivat minusta ja kysyivät, josko haluaisin lähteä jo aiemmin. Sanoivat, että saan muuttaa mieltäni koska tahansa ja että ovat olleet erittäin tyytyväisiä minuun. Olen niin yllättynyt reaktiosta, etten meinaa todeksi uskoa. Otin todellakin erittäin diplomaattisen keskustelutaktiikan asiaan, mikä nyt on varmasti aina järkevämpää, kuin pelkkä ilmoitus, ellei tilanne ole todella vaikea. Tsemppiä kaikille ja kiitoksia vastauksista! :)
ilmeisesti tulit siis perheen kanssa ihan OK toimeen. Miksi siis haluat palata Suomeen? Vai vaihdatko perhettä? Toivottavasti sinulla oli hyvät syyt, kun perheesikin suhtautui asiaan hyvin. Usein vaan tytöt vaihtaa perhettä samassa maassa ilman mitään erityisempää syytä. Silloin perhe usein on ihan oikeututustikin pettynyt, ja saattaa haluta tytön pois saman tien.
Olen kyllä tullut perheen kanssa hyvin toimeen. Päätökseni lähteä au pairiksi tein lähes hetken mielijohteesta, minkä kerroin avoimesti perheelle. Kerroin heille rehellisesti, etten tiennyt, mitä tehdä opiskelujeni kanssa ja halusin ottaa aikaa ja etäisyyttä selvittää tulevaisuudensuunnitelmiani. Nyt sitten päätin tulla Suomeen lukemaan pääsykokeisiin ja tekemään "oikeita" töitä, jotta saan rahaa säästettyä. Tietysti ymmärrettävästi harmillista perheen kannalta, mutta meillä oli alun perin ollut puhetta puolesta vuodesta ja, että katsotaan sen jälkeen. No, nyt olen täällä juuri sen 6kk, että sinänsä pidän ihan lupaukseni.
Ainahan näissä au pair-työsuhteissa piilee suuri epävarmuus, etenkin jos ei mitään sopimuksia tehdä, johon perheidenkin täytyy olla valmistautuneita.
mitään harmia. Tsemppiä pääsykokeisiin.
Hyvä koala!=)