Avioeron ollessa meneillään olen kohdannut vallankäytön vääryyden. Pikkuhiljaa olen alkanut ymmärtämään, että mieheni suru ei ole päättynyt avioliitto, parisuhteen loppuminen, vaan se ettei hänellä ole enää valtaa minuun.
On vain ja ainoastaan yksi asia millä saa minut enää tolaltani, lapsen huoltajuus. Muuhun hänen valtansa minun kahlitsemiseeni ei enää riitä. On asiasta hyvin vihainen, ja tunteet heittelevät puolesta toiseen.
Kolmatta osapuolta eroon ei liity, vain se, että on minun aikani alkaa elämään elämääni niin, että olen itse vastuussa onnellisuudestani. En voi onnellisuutta itselleni vaatia häneltä, ja jos niin olisi pitäisi hänen muuttuvan.
Ei hän halua muuttua ja onkin kokenut niin, että olen yrittänyt häntä suhteessamme muuttaa. Ei ole oikein, että olisin halunnut hänen olevan erilainen, ymmärrän sen, itse olen muuttunut paljonkin. Hänen mielestään muutos on ollut huonompaan suuntaa. Omasta mielestäni olen vihdoin lähellä sitä, että tunnen itseni ihmisenä, omat tarpeeni, omat unelmani, omat toiveeni elämältä.
Vallankäyttö kohdistui aiemmin itseeni ihmisenä, ystäviini, tuloihini... Sillä ei ole enää minulle merkitystä miten hän minua haluaisi hallita, olen päättänyt hallita itse itseäni.
Olen kokonainen ihan pian ihmisenä, vaikka eron tuoma tuska ja ahdistus velloo mahassa, ja nousee kurkkuun. Jos lasta ei olisi, olisin jo mennyt. Suren lapseni itkua ikäväänsä isää kohtaa. En vain näe itselläni muuta vaihtoehtoa jatkaa elämääni. Tai voisinhan jatkaa, mutta ei elämäni olisi sellainen, jonka jokaisen joka kerran vain elää tulisi olla. Kuluttaisin aikaa päivästä toiseen tukahduttamalla oman persoonani.
Jotta voisin olla lapselleni hyvä, täytyy minun olla itselleni hyvä. Kai se aika jolloin ei enää okseta, koittaa joskus. Kaiken tämän keskellä, tiedän ainakin olevani elossa.
On vain ja ainoastaan yksi asia millä saa minut enää tolaltani, lapsen huoltajuus. Muuhun hänen valtansa minun kahlitsemiseeni ei enää riitä. On asiasta hyvin vihainen, ja tunteet heittelevät puolesta toiseen.
Kolmatta osapuolta eroon ei liity, vain se, että on minun aikani alkaa elämään elämääni niin, että olen itse vastuussa onnellisuudestani. En voi onnellisuutta itselleni vaatia häneltä, ja jos niin olisi pitäisi hänen muuttuvan.
Ei hän halua muuttua ja onkin kokenut niin, että olen yrittänyt häntä suhteessamme muuttaa. Ei ole oikein, että olisin halunnut hänen olevan erilainen, ymmärrän sen, itse olen muuttunut paljonkin. Hänen mielestään muutos on ollut huonompaan suuntaa. Omasta mielestäni olen vihdoin lähellä sitä, että tunnen itseni ihmisenä, omat tarpeeni, omat unelmani, omat toiveeni elämältä.
Vallankäyttö kohdistui aiemmin itseeni ihmisenä, ystäviini, tuloihini... Sillä ei ole enää minulle merkitystä miten hän minua haluaisi hallita, olen päättänyt hallita itse itseäni.
Olen kokonainen ihan pian ihmisenä, vaikka eron tuoma tuska ja ahdistus velloo mahassa, ja nousee kurkkuun. Jos lasta ei olisi, olisin jo mennyt. Suren lapseni itkua ikäväänsä isää kohtaa. En vain näe itselläni muuta vaihtoehtoa jatkaa elämääni. Tai voisinhan jatkaa, mutta ei elämäni olisi sellainen, jonka jokaisen joka kerran vain elää tulisi olla. Kuluttaisin aikaa päivästä toiseen tukahduttamalla oman persoonani.
Jotta voisin olla lapselleni hyvä, täytyy minun olla itselleni hyvä. Kai se aika jolloin ei enää okseta, koittaa joskus. Kaiken tämän keskellä, tiedän ainakin olevani elossa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
pantava lapsen etu oman näennäisen edun edelle, siis aina. Miksi hankit lapsen sellaisen miehen kanssa, joka ei miellytä. Sopii niitä aivonystyröitä käyttää vähän etuajassa ja kun tietää oman itsekeskeisyytensä, niin pysyy sinkkuna. On paljon hyviä ja perheeseen sitoutumiskykyisiä ihmisiä, jotka eivät lähde lapsia buukaamaan ja sitten kun ei oikein se oma pikkuinen elämä mene ihan prikulleen niinkuin se oma ego sanelee, niin viis lapsen kaipauksesta isäänsä, viis siitä, lopetan, koska olen liian vihainen.......................
ole omaa persoonaa 20 vuoteen, sen jälkeen kun on saattanut viattoman lapsen maailmaan.
Muodosta se persoonasi sen jälkeen, aikaa kyllä riittää.
Siinä taas se omaegoinen nykypissis valittaa ja mikähän on syy siihen, että se lapsi tuli hankittua.
Pitempi tutustuminen ensin ja ehkäisy, hyvä ihminen sentään... nykyaikana
No itse sitten, jos lapsesi käyttää aikanaan huumeita,alkoholia ja hylkää sinut totaalisesti.
Jos jätät yhden rentut, voit olla varma, että seuraava on sitten renttuelätti, muuhun ei sinulla yh-reppanalla ole mahkuja. Olet säälittävä, kaikki sympatiat tulevat pienelle lapsellesi.
Yhtään pojoa ei sinulle.
Mies määrää tietyt asiat ja nainen on vain nainen, ei mikään persoona vaan lapsen äiti, siinä vaiheessa kun lapsi on äidissään kiinni.
Lapsesi on kohta siinä pisteessä, että joutuu
sijoituskotiin, koska et pysty muodostamaan minkäänlaisia rakkauden puitteita lapsesi elämään.
Ryhdistäydy ja vain lapsesi ehdoilla. kun vielä
voit.
...aivan naurattaa teidän kommentit! Kaikilla ihmisillä on oikeus omanarvontuntoon, oli sitten äiti, isä, lapsi, vaikka presidentti. Kuka kumma toisen ihmisen elämää voi määrätä, en tajua! Kirjoitukseni koski lähinnä tämän hetken tilannetta keskusteluissa, eron syyt eivät edes mahtuisi tähän kirjoitukseen. Mielenkiintoista kyllä se, että tätä palstaa tuskin lukee kukaan joka ei ole eronnut/eroamassa, ja silti voimallinen lynkkaus samassa tilanteessa olevia kohtaan on ainoa keino kuinka omat patoumat voi purkaa. Nimenomaan kannan huolta lapsestani, ja ihan ajatuksena, millainen on äiti joka EI jaksanut elää huonossa parisuhteessa, vaan päätti mieluummin olla elämättä? Joskushan asiat menee siihen pisteeseen ettei ole ulospääsyä asioista. Pisteitä en keneltäkään tarvitse, mitä ihmettä niillä edes tekisin.
naimisiin. Oli vissiin lapsi tulossa. Valitse itse tiesi, mutta älä sitten valita äläkä ruikuta, kun sinua ei kuitenkaan kukaan mies enää huoli kuin korkeintaan hetken hupuksi.
Silloin ei ole omanarvontunnon rippeitäkään enää tallella. Ehkä olet näin onnellinen, lapsesi ei.
Ei ole minun asiani.
Lapset pitää ottaa huomioon, mutta kannattaa huomata myös että hekin kärsivät onnettomasta äidistä. Joskus voi olla perempi erota, jos suhdetta ei saa korjattua kuntoon. Toki kannattaa kokeilla kaikki konstit niin ei jää jossia, kun päättää lähteä.
Voimia päätösken tekoon! Itse ole jätetty, mutta lapseni ovat ihan tasapainoisia ja eivät syytä sen enempää minua kuin isäänsä perheen hajoittamisesta. Joskus vain ero on parempi ratkaisu, vaikka se on lapsille tosi kurjaa.
Yleistyksesi ei todella osunut nappiin. Kaikki eivät ole sossun rahoilla eläjiä ja osaamattomia huolehtimaan ehkäisystä :) Ihan vaan vinkiksi :) Myös hyvin toimeentulevilla ja niillä joiden suhde on alkuun kunnossa karikkoja ja eroja sattuu eteen, harmi jos sinun tuttavapiiriisi kuuluu vain niitä joilla lähtökohdatkin asioille ovat olleet pielessä.
Et varmaan osannut tulkita tekstistäni sitä seikkaa, että en huoli ketään miestä itselleni, koska tämä suhteeni ei mennyt niinkuin piti. Jos olisin jollekkin hetken huippu olisi se paljon enemmän kuin haluaisin...
Omanarvontuntoni ei muodostu sen mukaan mitä jollekkin miehelle olen, haloo, omanarvontunto muodostuu kuule siitä mitä sinä itse itsellesi olet, ja pystytkö hyväksymään olemuksesi, luonteesi, tekosi sekä syvimmät ajatuksesi ja toimimaan niiden mukaan.
Onneksi ei ole sinun asiasi tietää mitään minun taikka lapseni onnellisuudesta, sillä kuvailemallasi todella epäkypsällä asenteella, sinusta olisi vain hallaa lapseni henkiselle kasvulle.
pitäisi muuttua? Miksi et itse muutu? Siinä taas nähdään, mitä ovat nykypissikset!
Toivottavasti miehesi saa lapsesi täyshuoltajuuden, koska sinusta ei ole muuta kuin oman egosi pönkittämiseen!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Ota selvää ennen kuin menet päästelemään lisää ääliömäisyyksiä.
Sana juontuu englanninkielisestä sanasta bitch, joka tarkoittaa lutkaa tai huoraa. Bitchukkaa ei saanut käyttää, se kai oli liian lapsekas tai omituinen ja koska miehet käyttivät sanaa pissis, niin MOT.
Pissis ei tarkoita sitä mitä kirjoitit.
Joten ota selvää asiasta, ennenkuin levität väärää tietoa.
Eihän pissis nyt tuota tarkoita. Kulta pieni, lue vaikka täältä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Pissis
Mielestäni sinulla on hyvä tilanne sen suhteen, että tiedät itse, mitä haluat ja millainen haluat olla. Ja myös tiedät, mitä elämältäsi haluat. Uskon, että voit olla myös lapsellesi parempi äiti, kun voit itse paremmin. Kerroit, että miehesi käyttää enää valtaa sinuun lapsen kautta. Ei miehesi pysty enää tälläiseenkään, kun kerrot hänelle selvästi sen, että hän vain aiheuttaa lapselle pahan mielen omalla käytöksellään. Sanot hänelle, että hänen käytöksensä ei vaikuta sinuun vaan, että miehesi pitää pystyä ottamaan vastuu omasta käytöksestään lasta kohtaan ja ajatella lapsen etua, eikä yrittää hallita sinua sitä kautta.
Aikaisemmissa vastauksissa oli aika ihmeellisiä kommentteja. Vaikuttivat hieman keskenkasvuisilta vastaajilta. Ja heidän vastauksensa olivat lisäksi sellaisia, että tuntui kuin heillä ei olisi ollut oiken käsitystä siitä, mitä tarkoitit kirjoituksellasi.
Uskon, että tulet pärjäämään jatkossa ja elämään onnelista elämää yhdessä lapsesi kanssa.
...ovat kaikki suhteellisia. Kiitän hienosta ja kannustavasta kommentistasi, vaikkakin päätin eilisten kommenttien jälkeen jättää tämän palstan asiat ihan toisarvoisiksi.
Ehkä noissa muissa kommenteissa sapetti se, että yleistettiin että olen jäämässä yksinhuoltajaksi ja että olen keskenkasvuinen pissis. Meillä huoltajuus on yhteinen ja tulee jatkossakin olemaan. Huolehdin lapsen kannalta siitä, että kun on niin pieni, ettei olisi hyvä olla äidistä erossa pitkiä aikoja, ja taas mieheni ymmärtää yhteishuoltajuuden niin, että myös asumisjärjestelyt on puoleksi. Tavata saa aina kyllä vapaasti ja niin paljon kuin haluaa, sillä se on vain lapsen parhaaksi että olemme molemmat arjessa mukana.
En myöskään ole ryhtymässä kenenkään kanssa suhteeseen kovin helpolla nyt tai tulevaisuudessa. Ehkä tarkoitukseni ei ole elää ja olla parisuhteessa. Paljon mahdollista. Ainakaan pikkuvaimoksi minusta ei ole, omassa elämässä on kuitenkin monta tavoitetta, enkä ole täällä vain täyttämässä ja tukemassa mieheni tavoitteita omieni kustannuksella.
Tuohon pissis asiaan haluan palata sen verran, jonka merkitystä joku oli ystävällisesti avannutkin, että pissis sanaan liittyy oleellisesti mielestäni:
miehet,
heidän miellyttämisensä,
seksi,
useat suhteet,
nuori ikä,
keskenkasvuisuus,
kypsymättömyys
jne.
Oma näkemykseni on se, että:
haluan vihdoin päästä irti miehen miellyttämisestä,
muita miehiä ei ole - enkä niitä kaipaa,
seksiä voi olla myös ilman miestä - eli yksin, suhteeseen en usko että uskaltaisin alkaa kun oma kehitykseni ihmisenä on kesken,
olisinkin vielä nuori :),
keskenkasvuisuus nimen omaan itsenäistymisen kanssa ja minä aikoinaan kun menin suoraan naimisiin...
kypsymättömyys... niin kukapa siihen osaisi omalta kohdaltaan vastata. Elämän koulu on kova, mutta toivottavasti voin katsoa elämääni taaksepäin 86-vuotiaana, ja todeta, että vaikka kaikki asiat eivät olleet helppoja, ne oli tehtävä, jotta elämänpolkuni tuli kuljettua.
Sinulle oikein hyvää jatkoa omassa elämässäsi, sekä tekemissäsi ratkaisuissa.
Toivon myös kaikille muille vastaajille parempia päiviä tulevaisuudessa. En usko että kenelläkään on helppoa, vaikka tilanteet hyvin erilaisia ovatkin.
Toden totta, hurjia vastauksia sait. Itseäni kauhistaa ajatus, että muka ihminen olisi jotenkin tietoisten valintojen tekijä mennessään naimisiin tai aloittaessaan muuta yhteiseloa. Kumppanin valinta on pitkälti sattumaa ja todellisuus tulee vastaan ehkä ensimmäisen lapsen jälkeen, ehkä ei vielä silloinkaan. Itse olen 22 vuoden yhteiselämän jälkeen törmännyt siihen tosiasiaan, että olen elänyt ja tehnyt kaksi lasta tunne-elämältään epävakaan persoonallisuushäirikön kanssa. Naurattaisi ellei itkettäisi, kun olen vielä alan ihminen ! Rakkaus on totta totisesti sokea ja minulle on ainakin turha tulla puhumaan, että mitäs valitsit väärän miehen. Onneksi lapseni ovat rakkaita ja terveitä. Voisihan olla niinkin, että olisin tehnyt heidät yksin. Ja persoonallisuushäiriö ei onneksi periydy vaan se on "hankittu" tauti...