Moi kaikki!
Olen hyvin kiinnostunut eräästä ihmisestä ja uskon, että hänkin minusta. Meillä on kuitenkin sen verran välimatkaa, että näemme aika harvoin. Nyt olen kuitenkin huolissani, kun kuulen hänestä niin vähän. Itse ajattelen häntä jatkuvasti ja haluaisin pitää häneen yhteyttä enemmän. Tiedän että hänellä on pitkät päivät töissä ja illalla treenit, mutta silti olettaisin että hänellä olisi aikaa edes muutamalla viestillä minua muistaa. Hän itse väitti, että kaikki on kunnossa vaikka on hiljaista. Onko siis niin, että naiset ja miehet ovat tässäkin asiassa niin erilaisia, että naiset ajattelevat ja analysoivat tällaisia asioita hirveästi, kun taas miehillä aivot vain toimivat erilailla? En tiedä asiasta kun en ole aikaisemmin ollut näin kiinnostunut kenestäkään, enkä siis ole seurustellut.. Kertokaa te, joilla on asiasta enemmän kokemusta?
Olen hyvin kiinnostunut eräästä ihmisestä ja uskon, että hänkin minusta. Meillä on kuitenkin sen verran välimatkaa, että näemme aika harvoin. Nyt olen kuitenkin huolissani, kun kuulen hänestä niin vähän. Itse ajattelen häntä jatkuvasti ja haluaisin pitää häneen yhteyttä enemmän. Tiedän että hänellä on pitkät päivät töissä ja illalla treenit, mutta silti olettaisin että hänellä olisi aikaa edes muutamalla viestillä minua muistaa. Hän itse väitti, että kaikki on kunnossa vaikka on hiljaista. Onko siis niin, että naiset ja miehet ovat tässäkin asiassa niin erilaisia, että naiset ajattelevat ja analysoivat tällaisia asioita hirveästi, kun taas miehillä aivot vain toimivat erilailla? En tiedä asiasta kun en ole aikaisemmin ollut näin kiinnostunut kenestäkään, enkä siis ole seurustellut.. Kertokaa te, joilla on asiasta enemmän kokemusta?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Naiset todella analysoivat aivan liikaa, miehet vain toimivat. Ja moni nainen luopuu kaikesta omasta kun aloittaa suhteen, jatkuvasti pitäisi miehen soitella, viestitellä ym ym.
Sinullakin on oma elämä.
...täälläkin. Tutustuin mieheen heinäkuussa ja välillämme tuntui kaikki loksahtavan ihanasti kohdilleen. Välimatkaa on runsaasti, ja näimme ehkä noin joka toinen viikonloppu. Hän tuntui ihanan romanttiselta. Tykkäsi halailla, lähetti erossakin ollessamme vähän väliä sähköpostia ja tekstiviestejä. Sanoi, että ei osaa olla kokonaista päivää ilman, että kuulee minusta jotain.
No, suhteemme tuntui muuttuvan sanattomasta sopimuksesta vakavaksi seurusteluksi. Ja sitten hävisivät viesteistä hellittelysanat, ikäväntunnustukset yms. Voi mennä jopa 4-5 päivää, ettei hänellä tunnu olevan tarvetta pitää yhteyttä. Koko mies on ikään kuin muuttunut muuksi.
Siinäpä sitten arvuuttelen, onko tämä normaalia, vai olenko vain leikkikalu...
miesystäväni lähti kolmisen viikkoa sitten poikansa luokse eikä ole soittanut kertaakaan.
Pari tekstaria on tullut, joten soitin itse tänään ja kysyin miksi ei ole soittanut.
Vastaus oli: "enkö ole toisaan soittanut kertaakaan?"
Mitäs tuollaisesta arvelette, ei taida paljon välittää ja muistelle minua.
Hänen paluustaan ei ole tietoa??????????????
Annanko hatkat koko ukolle, kommentteja?
Oman kokemukseni mukaan yhteydenpito on itsestäänselvyys jos ei muuta ole sovittu, kaukosuhteessa kun on niin viestit ja muut on ainoa keino ilmoittaa olemassaolostaan. tosin pitkät työpäivät ja muut menot on vähän eri juttu kuin että toinen on työtön ja toinen opiskelee 2 päivää viikossa tehden lopputyötä. kun itse olin vuorotöissä niin ei sen aikana mitään ehtiny viestiä eikä pomot sitä olisi hyvällä katsonutkaan. enivei, se on varmaan vähän henkilökohtaista miten yhteydenpito menee. epäilyksen ruma pää nousee kyllä heti jos en kuule hänestä aina, puolin ja toisin. Asiasta on ollut ilmeisesti puhetta joten jos se ei tehoa niin kannattaa kokeilla rajumpia keinoja, pidä itse vapaata ja älä viesti hänelle mitään, kyllä sieltä sit alkaa tulla kyselyjä jos suhteessa on kaikki ok. anna hänen niin sanotusti maistaa omaa lääkettään :)