Mies on ollut uskoton vuosikausia, ja noita naisiakin on ollut monia. Enpä aavistanut mitään ennenkuin jäi suoraan sanoen rysän päältä kiinni, löysin heidät omasta makuuhuonestamme. Onneksi eivät lapset ollet mukana tuolloin.
Lapset ovat teini-iässä ja he tiesivät isän uskottomuudesta jo ennen minua, pari puhelua oli kuultu ja naapurin ystävällinen nuori neiti kertoi lisää, mm.naisten nimiä.
No, minä romahdin perusteellisesti ja joudun nyt syömään masennuslääkkeitä. Vieläkin itken pitkiä aikoja päivittäin.
Lapset pelästyivät romahdustani vaikka yritin sitä heiltä peitellä. Nyt olemme muuttaneet lasten kanssa muualle, mutta he eivät halua nähdäkään isäänsä tai edes soittaa hänelle.
Ai,... minä olen mustannut miehen heidän silmissään, ajattelette.
En ole puhunut mustia enkä haukkunut häntä. Olen sanonut, että tiedän asian (en kertonut löydöstäni)ja että haluan heidän edelleen tapaavan ja olevan isän kanssa. Uskottomuusasia on vain aikuisten välinen juttu. Tottakai minulla oli oikeus/velvollisuus kertoa että se sattui (siksi olen allapäin), mutta nyt ollan jomenossa parempaan päin.
Oma aika yksin on minulle nyt kullan kallista.
Mutta teinit tekivät täydellisen tenän. Tytär sanoo isästään melko pahoja ilmaisuja ja olen kovistellut häntä siitä. Pojat jotenkin pelkäävät edelleen puolestani, vaikka yritän hampaat irvessä olla reipas ja itken vasta kun he lähtevät ulos. he eivät lähde isänsä luokse enää ja pelissä tavatessaan tuskin moikkaavat.
Nyt isä syyttää että olen hänen ja lasten välissä. Mutta enhän minä voi pakottaa lapsia isän luokse. Olen sanonut että hän on edelleen sama isäkuten ennenkin ja tekee samoja asioita.
Toisaalta en voi myöskään teeskennellä, että uskottomuus ei olisi satuttanut kipeästi.
APUA, mitä tehdä. Onko pettäjät ajatelleet, että vanhemman uskottomuus voi osua lapsiin pahasti????
Onko samanlaisia kokemuksia?????
Lapset ovat teini-iässä ja he tiesivät isän uskottomuudesta jo ennen minua, pari puhelua oli kuultu ja naapurin ystävällinen nuori neiti kertoi lisää, mm.naisten nimiä.
No, minä romahdin perusteellisesti ja joudun nyt syömään masennuslääkkeitä. Vieläkin itken pitkiä aikoja päivittäin.
Lapset pelästyivät romahdustani vaikka yritin sitä heiltä peitellä. Nyt olemme muuttaneet lasten kanssa muualle, mutta he eivät halua nähdäkään isäänsä tai edes soittaa hänelle.
Ai,... minä olen mustannut miehen heidän silmissään, ajattelette.
En ole puhunut mustia enkä haukkunut häntä. Olen sanonut, että tiedän asian (en kertonut löydöstäni)ja että haluan heidän edelleen tapaavan ja olevan isän kanssa. Uskottomuusasia on vain aikuisten välinen juttu. Tottakai minulla oli oikeus/velvollisuus kertoa että se sattui (siksi olen allapäin), mutta nyt ollan jomenossa parempaan päin.
Oma aika yksin on minulle nyt kullan kallista.
Mutta teinit tekivät täydellisen tenän. Tytär sanoo isästään melko pahoja ilmaisuja ja olen kovistellut häntä siitä. Pojat jotenkin pelkäävät edelleen puolestani, vaikka yritän hampaat irvessä olla reipas ja itken vasta kun he lähtevät ulos. he eivät lähde isänsä luokse enää ja pelissä tavatessaan tuskin moikkaavat.
Nyt isä syyttää että olen hänen ja lasten välissä. Mutta enhän minä voi pakottaa lapsia isän luokse. Olen sanonut että hän on edelleen sama isäkuten ennenkin ja tekee samoja asioita.
Toisaalta en voi myöskään teeskennellä, että uskottomuus ei olisi satuttanut kipeästi.
APUA, mitä tehdä. Onko pettäjät ajatelleet, että vanhemman uskottomuus voi osua lapsiin pahasti????
Onko samanlaisia kokemuksia?????
Vastaukset 19
Vanhimmat
Meillä oli hyvä kun nuort itse saivat kertoa ja sanoa ,mitä ajattelevat isästä. He asettivat tiukkoja kysymyksiä, kyseenalaistivat isän moraalin. Sanoivat: Sinä valehtelit meille, tulit kotiin vain hymyillen iloisesti "seminaarista" vaikka olit ollut sen naisen luona. Sinä valehtelit että... kun minä soitin ja olin huolissani sinusta. Kumpaa enemmän rakastit meitä vai sitä naista? JNE.
Ei isä itkemättä sitä puhuttelua niellyt. Lapset sanoivat myös ,että äiti on paljon vahvempi kuin sinä .Sen ei tarvitse valehdella ja pettää ja salaa kähmiä toisten seläntakana. Minä en halua ,että minulla on tuollainen isä.
Nyt on asiat jo paremmassa kunnossa mutta kovasti se lapsiin on koskenut eikä meilläkään vartavasten lapsille kerrottu, toinen heistä aavisti asian jo sen esiletuloa. Kukapa niitä pälyileviä katseita ja toisessa maailmassa pyöriviä ajatuksia ei huomaisi.
Niin, paljon on joutunut isä työtä tekemään savuttaakseen edes jonkinlaisen luottamuksen.
Olen itse rikkoutuneesta perheestä. Tiesin myös, että isäni petti äitiä jo paljon ennen heidän eroaan. Eron tullessa vuosia myöhemmin, en liioin pitänyt isääni yhteyttä, koska olin hyvin vihainen hänelle miten hän kehtasi käyttäytyä äitiäni kohtaan.
Tästä kaikesta on kulunut jo pitkän aikaa ja olen nyt itsekin perheellinen. Edelleenkään en paljoa pidä isääni yhteyttä, mutta joskus kuitenkin. Ehkä olen antanut anteeksi, ehkä en. Ainakin se on varmaa, että itse en suvaitse puolisoltani kyseistä asiaa.
Vielä lopuksi voin sanoa, että äitini teki juuri kuin sinä. Hän ei koskaan puhunut meille pahaa isästä, eikä "mustamaalannut" häntä. Minä itse tein omat päätökseni mitä isältäni halusin. Tähän ei äitini voinut vaikuttaa, vaikka olisikin halunnut, että olisin pitänyt yhteyttä jo aikaisemmin isääni.
Mielestäni tämä on niin suuri asia myös lapsille, että heidän täytyy saada itse päättää ovatko yhteydessä tähän pettäjäpuoliskoon vai eivät, vaikka hän onkin lasten vanhempi. Ei lapsia voi pakottaa pitämään tähän yhteyttä, jos he eivät halua. Tiedän, että yleensä tällaisessa tilanteessa tämä pettäjä alkaa sanomaan, että olet lasten välissä. Kuitenkin tiedän, että ymmärrät mikä on lapsille parasta.
Ehkä lapset myös vuosien kuluttua kuten minä oppivat ehkä paremmin hyväksymään isänsä virheineen päivineen, mutta siihen voi mennä kyllä aikaa.
Minun on samanlaisten kokemusten johdosta vaikea hyväksyä isääni, ja olen vihannut niitä toisia naisiakin. Ja niiden lapsia. Eräänkin isäni kakkosen, yh-nainen, lapsi kävi kanssani samaa koulua, ja sain häneltä melkoisen ylimielistä kohtelua. Kai hän oli mielissään, kun sai lainata toisen isää.
Toivon, ettei omille lapsilleni, eikä kenenkään muunkaan lapsen kohdalle satu vastaavaa.
"Olen sanonut, että tiedän asian (en kertonut löydöstäni)ja että haluan heidän edelleen tapaavan ja olevan isän kanssa. Uskottomuusasia on vain aikuisten välinen juttu. Tottakai minulla oli oikeus/velvollisuus kertoa että se sattui (siksi olen allapäin)"
Jos tuo ei ole mustamaalaamista, niin mikä sitten. Kääntäen: "Olisin niin iloinen, mutta kun isänne teki minulle näin".
Jos minä olisin kertonut miehenä saman tarinan, jossa roolit toisinpäin, niin varmasti lauma naisia olisi rynnännyt tuomitsemaan minut. Olen siis pitänyt turpani kiinni exän tekemisistä ja varmasti lasten suhteet häneen ovat paremmalla tolalla, kuin jos olisin kertonut asian.
Nämä lapset tiesivät jo isän toisesta naisesta, ei sitä äidin tarvinnut kertoa ja vaikka olisi tarvinnutkin, niin oletko sitä mieltä, että teineille pitää valehdella eron syy.
On aivan eri asia, jos lapset ovat pieniä eivätkä edes tajua uskottomuutta, mutta että teineille pitää ruveta selittelemään.
tilanteessa tuskin sinä pystyt olemaan iloinen. On varma asia, että olet joko surullinen tai kuten luulen, niin sinä vihainen. Lapset huomaavat sen sanomattakin!!!
Ei ole mustamaalaamista, jos sanoo olevansa pahoillaan toisen uskottomuuden vuoksi. Eri asia, jos aletaan toista panettelemaan, tämä sitä ei todellakaan ole. Asiat pitää käsitellä ja kertoa kuinka ne on varsinkin murkkuikäisille näiden kysyessä, mutta ei syyllistäen.
Mielestäni olet antanut aivan väärän kuvan omille lapsillesi ja näin annat heille kuvan, että tällaiset asiat kuin pettäminen ja salailu ovat luvallisia. Minkähänlaisia sinun lapsistasi mahtaa kasvaa, kun hyvän mallin saavat kotoa, jossa kaikki siedetään. Asioista pitää osata puhua, mutta oikein!!!!
pitäisi LASTEN kanssa alkaa ruotimaan avioeron syitä. Just joo. Ja mitähän siitä seuraisi. Lapset alkaisivat vaan vihaamaan äitiänsä. Siihenkö suuntaan asioita pitäisi sinun mielestä viedä. Ääh, enpä viitsi enää edes jatkaa...Toisaalta jotain tämän tyyppistä osasin odottaakin.
ps. älä yhtään ole huolissasi lapsistani. Ihan hyvin heillä kanssani menee.
kärpäsenä katossa katsomassa, miten asiat esitettiin. Eron syy ei sitäpaitsi todennäköisesti ollut pelkkä uskottomuus. Yleensä erot johtuvat jostain ongelmista parisuhteessa. Uskottomuus on usein vain seuraus, ei syy.
usinmiten ihmis-ja parisuhdetaidottoman uskottoman aiheuttama syy avioeroon. Kyllähän niitä ongelmia on ,mutta aikuisten pitäisi osata hoitaa suhdettaan. On kohtuutonta väittää, että pettäminen on puolison syy, suorastaan vastuunpakoilua ja epäkypsää ajattelua.
näköjään joku muu. En käsittääkseni sanonut, että ero olisi pettäjän tai petetyn syy, vaan seuraus ongelmista parisuhteessa. Minusta on äärimmäisen naivia ajatella, että eronneissa vain toinen on parisuhdetaidoton syyllinen ja toinen viaton uhri.
jaksaa edelleen siivota miehen nurkkia ja kun isä ei suostu puhumaan asiasta lasten kanssa ollenkaa. Hän odottaa että minä puhun ja kerron asiasta, myös hänen kannaltaan myönteisesti.
Eikö hänen itsensä jo pitäisi tarttua asiaan ja ottaa vastuuta siitä mitä on tehnyt.
MINÄ EN TODELLAKAAN MUSTAMAALAA HÄNTÄ, MUTTA EN JAKSA PITÄÄ ENÄÄ HÄNEN PUOLIAAN JA ESITTÄÄ REIPASTA ERONNUTTA ÄITIÄ, LAPSET VAISTOAVAT LÄHES KAIKEN, PAREMPI OLLA REHELLINEN.
NYT ON MIEHEN VUORO OTTAA VASTUU, VIHDOIN JA VIIMEIN, OLEN LIIAN PITKÄÄN SILOITELLUT JA PEITELLYT HÄNEN JÄLKIÄÄN. Nyt kun en tee sitä, hän syyttää minua manipuloinnista ja valehtelusta.
Ja...itse hän on koko avioliittomem ajan arvostellut ja haukkunut minua aina lasten kuullen, siinä ei ole kuulemma mitään pahaa.
olla, mutta meidän tilanteessamme on kyse, siitä että miehellä on narsistinen persoonallisuushäiriö. Sen on todennut nyt useampi asiantuntija.
Hänellä ei ole kykyä empatiaan, hänen elämänsä voima syntyy siitä, kun hän saa alistaa ja mitätöidä minua ja purkaaa kaiken pahan olonsa minuun ja lapsiin.
On vain vaikea ajatella hänen olevan sairas, kun hän on ollu todella julma ja ylimielinen (muutamat tuttavani ovat sen todistajaksi joutuneet ja järkyttyneet) ja pitää uskottomuuttaan vain pikku leikkinä, josta selviää pyytämällä nätisti anteeksi.
mitä sinun pitäisi tehdä, koska en tiedä muuta kuin sen, mitä kirjoitat. Usein nämä kirjoitukset ovat varsin yksipuolisia eivätkä välttämättä kerro koko totuutta.
Oletko muuten ollut koko liittosi ajan rehellinen vai iskikö rehellisyydenpuuska nyt, kun sen avulla saa sympatiaa. Vasta nyt myöskin rehellisesti, tunnetko mielihyvää kun lapset nyt ikäänkuin kostavat puolestasi? Edelleen eikö liitossasi ollut aiemmin ongelmia ja jos oli, yrititkö korjata tilannetta jotenkin?
Mitä miehesi pitäisi sitten lapsilleen kertoa? Esimerkiksi sen, että ei enää rakastanut äitiä, kun äiti oli sellainen ja tuollainen. Sekö olisi hyvä? Varmaankin tuollainen sinun mustamaalaus onnistuisi helposti, koska hän kerran on niin kauhea ihminen.
kun noin kirjoitat. Se on tosi vaikea tilanne, kun ne teinit saa tietoonsa tällaisen asian (aina ne saa tavalla tai toisella ei siinä tarvitse petetyn kertoa ja mustamaalata). Siinä on vaan pakko kuunnella heitä ja keskustella heidän kanssaan heitä ahdistavasta asiasta.
Itse sanoin,että puhukaa isänne kanssa, sen te tiedätte ja näette, että minuun sattuu. Ehkä isällä on jotain sanottavaa. Odotin hänen lähinnä kertovan, että omat lapset ovat ja ovat aina olleet hänelle tärkeimmät ihmiset.
Mies kertoi heille löytäneensä elämänsä suurimman rakkauden ja mustamaalasi minut. Arvata saattaa, etteivät he halunneet kuulla puhuttavan pahaa äidistään (eivätkä varmaan olisi halunneet kuulla sitä isästään). Niin mieheni mokasi itsensä täysin lastensa silmissä.
Isälle he eivät ole rakkaimpia ja äiti on paska! Tätä he eivät sulattaneet.
Liitossamme oli ongelmia, mutta mies ei suostunut niitä selvittämään, ei puhumalla, ei pariterapiassa.
Että anna nyt niitä viisaita neuvojasi.
olen kokenut minäkin. Ehkä jotain kuitenkin tiedän. Sitäpaitsi ei kai noin täydellinen ihminen tarvitse tällaisen neuvoja. Asia tuli jo selväksi: Sinä olet täysin syytön tapahtuneeseen, arvatenkin oikea enkeli. Niihin rehellisyyskysymyksiin et tosin vastannut.
mutta et ole vastuussa miehesi tekemisistä etkä myöskään lastesi reaktioista, kun et kerta ole häntä mustannut. Ehkei hän ole ollut mikään hyvä isä? Ehkä nämä seikkailut ovat vieroittaneet hänet perheestä jo pitemmän aikaa? Lapsenne ovat sen verran isoja, että ymmärtävät jo koko joukon asioita ja suhtautuvat asioihin oman ymmärryksensä mukaan. Sinulle toivon voimia ja valoa tulevaisuutesi suhteen. Uskottomuus sattuu enemmän kuin moni aavistaakaan. Olet ihan hyvä tyyppi, pää pystyyn vaikka sitten masennuslääkkeiden avulla!
toinen puolisoista rikkoo parisuhteen totta helvetissä se heille (varsinkin teineille) kuuluu ja heitä satuttaa. Ei ne ajattele, että isällä on noita naisia vähän joka lähtöön paitsi jos niin todella on. Ja silloin ei varmaan ole suuria haluja isän ja sen vaihtuvien naikkosten kanssa treffailla. Ei elämä ole mikään "Kauniit ja rohkeet".
Valitettavasti lapset ottavat mallia vanhemmistaan. Sinun lapsillasi on kaksi mallia isä ja äiti.
Sinun tulee olla lapsille vahva, rehellinen ja oikeudenmukainen malli. Lasten isänkin tulee olla VAHVA ja lopettaa valehteleminen, jos sellaista vielä on.
Huolehdi, että lapsistasi kasvaa vahvoja, oikeudenmukaisia ja rehellisiä ihmisiä. Huolehdi myös, etteivät he saa katkeraa mallia sinun kauttasi. Katkeruus on pieni vaihe eroa, mutta sen yli on päästävä sinun oman tulevaisuutesi ja lastesi tähden. Opeta lapsillesi, että historiaa ei enään voi muuttaa ja katkeruus ei paranna ketään. Historian pitää siis hyväksyä, vaikkei se niin mieluisa ole.
Oma pettävä ex-ukkoni oli myös saanut pettämisen mallit omalta isältään. Heillä pettämistä oli vuosikausia, mutta meillä pettäminen loppui vanhimman lapsen ollesssa 4-vuotias. Näin minä toivottavasta katkaisin pettämisperinnön.
sen verta isoja, että ihan ovat oman valinnan tehneet. En usko, että sinä olet heidän valintaansa kummoisesti vaikuttanut.
Jos minun vanhemmille olisi käynyt myös noin, en myöskään puhuisi isälleni. Ja yhä edelleenkin, vaikka olen jo vanhempi, tuollaisessa tilanteessa pistäisin välit poikki isääni. Mitäs oli sellainen kusipää, ja pilasi lastensa perheen.