Miten pitkälle esim. poikaystäväsi määräilee Sinun 'menojasi'(tarkoitan ulkona kulkemista, shoppailua, kylässä käyntejä ...ym.)
Ja millainen suhtautuminen hänellä on ALUNPERIN ollut sun pukeutumiseesi, meikkaamiseesi, käyttäytymiseesi kylässä ...ym. Jos hän mielestäsi määräilee/kontrolloi em. asioita liikaa, olet todella päästänyt hänet niskan päälle!
Mies, jolla on huono itsetunto, alkaa hyvin varhaisessa vaiheessa kalvamaan Sinun itsetuntoasi, esimerkiksi vähättelemällä seuraasi, kritisoimalla (liiallista) meikkaamista, 'tälläytymistä' (=hienostelua vaatteilla) ja nolata käyttäytymistäsi julkisilla paikoilla tai kylässä.
Minulla oli aikanaan poikaystävä, jossa huomasin nämä samat oireet. Ei hän ollut homo. Hänessä ei vain ollut tarpeeksi MIESTÄ seistä mun rinnallani. Meistä puhuttiin (sukulaiset), että te ootte sitten komea pari ... ja tämä sai poikaystäväni itsetunnon maanrakoon. Hän pelkäsi kulkea mun kanssani julkisesti. Ettei vain kukaan toinen mies ala mua vikitellä. (Vaikka olikin itsekin komea) Hän alkoi pikkuhiljaa vihjailla, kuinka kauniilta/nuorelta näytän ilman meikkiä ja käytin hänen mielestään liian vetäviä kuteita. Kun huomasin 'jujun', en ollut tietääksenikään (olen aika vahva luonne, enkä anna näissä asioissa periksi miehelle, tai kellekään muullekaan) alkoi rakas poikaystäväni kulkea yksin ravintoloissa ja pubeissa. Minä yksin kotona. Jos me kaupungilla nähtiin kauniisti pukeutunut/laittautunut nainen, poikaystäväni huomautti, että kyseessä on varmasti venäläinen huora. Joopa joo.
Parin vuoden jälkeen aloin saada tarpeekseni suhteesta (klamydia- ja herpestartunta). Sukulaiset kertoivat nähneensä poikaystäväni toisten naisten kanssa, ja kas kummaa! Nämä naiset olivat juuri niitä itsestään/ulkomuodostaan huolehtivia, meikkaavia, kauniisti/tyylikkäästi pukeutuvia blondeja (!)
Eli se siitä suhteesta, aikaa on kulunut ja olen (toivottavasti) vielä siitäkin viisastunut.
Mieti kuitenkin oma ratkaisusi ja lue muiden (järkeviä) mielipiteitä! Toivottavasti saat suhteesi toimimaan! Jollet saa, et siinä tyypissä mitään kyllä menetäkään.
Mitä enemmän häntä 'tottelet', tai haluat miellyttää, sitä pitemmälle hän menee. Kohta Sinun itsetuntosi on = 0, ja mies aina oikeassa
Ja millainen suhtautuminen hänellä on ALUNPERIN ollut sun pukeutumiseesi, meikkaamiseesi, käyttäytymiseesi kylässä ...ym. Jos hän mielestäsi määräilee/kontrolloi em. asioita liikaa, olet todella päästänyt hänet niskan päälle!
Mies, jolla on huono itsetunto, alkaa hyvin varhaisessa vaiheessa kalvamaan Sinun itsetuntoasi, esimerkiksi vähättelemällä seuraasi, kritisoimalla (liiallista) meikkaamista, 'tälläytymistä' (=hienostelua vaatteilla) ja nolata käyttäytymistäsi julkisilla paikoilla tai kylässä.
Minulla oli aikanaan poikaystävä, jossa huomasin nämä samat oireet. Ei hän ollut homo. Hänessä ei vain ollut tarpeeksi MIESTÄ seistä mun rinnallani. Meistä puhuttiin (sukulaiset), että te ootte sitten komea pari ... ja tämä sai poikaystäväni itsetunnon maanrakoon. Hän pelkäsi kulkea mun kanssani julkisesti. Ettei vain kukaan toinen mies ala mua vikitellä. (Vaikka olikin itsekin komea) Hän alkoi pikkuhiljaa vihjailla, kuinka kauniilta/nuorelta näytän ilman meikkiä ja käytin hänen mielestään liian vetäviä kuteita. Kun huomasin 'jujun', en ollut tietääksenikään (olen aika vahva luonne, enkä anna näissä asioissa periksi miehelle, tai kellekään muullekaan) alkoi rakas poikaystäväni kulkea yksin ravintoloissa ja pubeissa. Minä yksin kotona. Jos me kaupungilla nähtiin kauniisti pukeutunut/laittautunut nainen, poikaystäväni huomautti, että kyseessä on varmasti venäläinen huora. Joopa joo.
Parin vuoden jälkeen aloin saada tarpeekseni suhteesta (klamydia- ja herpestartunta). Sukulaiset kertoivat nähneensä poikaystäväni toisten naisten kanssa, ja kas kummaa! Nämä naiset olivat juuri niitä itsestään/ulkomuodostaan huolehtivia, meikkaavia, kauniisti/tyylikkäästi pukeutuvia blondeja (!)
Eli se siitä suhteesta, aikaa on kulunut ja olen (toivottavasti) vielä siitäkin viisastunut.
Mieti kuitenkin oma ratkaisusi ja lue muiden (järkeviä) mielipiteitä! Toivottavasti saat suhteesi toimimaan! Jollet saa, et siinä tyypissä mitään kyllä menetäkään.
Mitä enemmän häntä 'tottelet', tai haluat miellyttää, sitä pitemmälle hän menee. Kohta Sinun itsetuntosi on = 0, ja mies aina oikeassa
Vastaukset 8
Vanhimmat
Omalla kohdallani olen todella tyytyväinen mieheni suhtautumiseen vaatteisiini, shoppailuuni, bilettämiseen jne... elämme yhdessä mutta molemmilla on myös oma elämä. Meillä on yhteisiä ystäviä, mutta myös omia joiden kanssa vietämme erikseen aikaa.
Olen aika hulivili luonne ja pukeudun miten milloinkin. Mieheni ei ole koskaan hävennyt saati määrännyt mitä minu tulisi laittaa päälleni. Meikkaamisestakaan en ole koskaan kuullut.
Me molemmat arvostamme toisiemme ajatusmaailmaa ja päähänpistoja. Jos toinen haluaa kokeilla jotain uutta, kokeilkoon!
suhtautumistapa.
Parisuhteessa on tärkeintä tiedostaa se, että molemmilla on oma elämä.
Seurustelin reilun vuoden miehen kanssa, joka ensin kehui ulkonäköäni ja tyyliäni maasta taivaaseen. Kun leikkasin huonokuntoisiksi menneet hiukseni, mies oli nyreä ja kieltäytyi kommentoimasta uutta tyyliänin. Aivan kuin värjäysten pilaamat hamppulatvat olisivat olleet hänen omaisuuttaan! Mies jaksoi jauhaa ex-tyttöystävänsä kauneudesta & hyväkroppaisuudesta ja minä tietysti tunsin itseni lihavaksi, rumaksi ja epänaiselliseksi. Jossain vaiheessa tajusin, että hän olisi halunnut minusta ex-tyttöystävänsä tarkan kopion, hän oli kai päättänyt muuttaa minut mieleisekseen hauku & valita-taktiikallaan. Yhtäkkiä peffani oli "omituisen" muotoinen, vaatteet vääränlaisia, hiukset kammottavat jne.
Muutaman kuukauden olin todella ahdistunut enkä pitänyt peilikuvastani,itsetunto oli täysin nollassa. Häpesin itseäni joka kerta, kun näin hänen "täydellisen" exänsä. Haukkumalla mies kai yritti pitää minut otteessaan, kun kuvittelin, etten kelpaisi kellekään muulle. Suhde kaatui lopulta siihen, kun sain erittäin vetävännäköiseltä mieheltä ihanaa & kannustavaa huomiota ja kehuja. Älysin, että maailma on täynnä miehiä, jotka ovat kiinnostuneita minusta omana itsenäni, eikä vain jonain ex-kumppanin kloonina. Itsetunto oli kyllä pohjalukemissa pitkään. Vielä silloinkin, kun puolen vuoden jälkeen rupesin seurustelemaan uudestaan, ajattelin etten "ansaitse" uutta poikaystävääni, en ole hänelle tarpeeksi kaunis jne.
kun sinulle on käynyt kurjasti. Onneksi noista tapauksista viisastuu, tsemppiä, sinulle:)
Ja tälläkin hetkellä on nykyisen poikaystävän kanssa samoja ongelmia. Missä luuraavat hyvän itsetunnon omaavat miehet?
Kiva kuulla, että jollain suhde pelaa (!)
Ai niin yhdestä vastauksesta huomasin, että olin vallan unohtanut tämän ex-kukkaseni samanlaisen piirteen: hänkin vertaili ja muistutteli ex -tyttöystävästään, joka oli rikkaasta perheestä, isä firman toimitusjohtaja. Ja tottakai tällä exällä oli TODELLA hyvä vaatemaku. Kaveri näytteli mielellään kaikkien (3 - 4 kpl) exiensä valokuvia, ja muisteli menneitä. Puolisen vuotta jaksoin kuunnella, mutta sitten alkoi tympiä.
Tänään ajattelen, että olen nyt ITSE luultavasti samalla listalla ... ja säälin sitä tyttöä, joka hänen kanssaan NYT on.
Mukavaa viikonloppua keskusteluun osallistuneille!
...on asiat hyvin :)
Minulla ja poikaystävälläni on tasa-arvoinen suhde. Poikaystäväni ei määräile minua, eikä menojani, ehkä suurimmaksi osaksi siksi, että olen melkein koko ajan hänen kanssaan. Hän pitää minusta meikittä tai ilman, ei määräile pukeutumistani, vaan antaa minun pukeutua niinkuin haluan. (En tietenkään ala liioitella yli tyylini) Poikaystäväni on todella omistushaluinen, ja mustasukkainen. Huomasin sen jo aivan alussa, kun tapasimme. Minulla ei ole onneksi miespuolisia kavereita, mutta jos olisi, mieheni ei pitäisi heistä. Olen otettu siitä, että poikaystäväni on terveesti mustasukkainen minusta, se kohottaa sopivasti itsetuntoa. Olen sen arvoinen, että mieheni ei halua menettää, eikä menetä minua kenellekkään miehelle. Joskus kiusaan leikilläni poikaystävääni joistain muista miehistä, ja tuntuu hyvältä, kun poikaystäväni on mustis, ja kertoo rakastavansa minua. Harmittaa hieman, että en itse osaa olla niin mustis... olen liian luottavainen. (En tarkoita etteikö mieheni luottaisi minuun) Tiedän, ettei kukaan vie häntä minulta pois, eikä hän ihastu saati rakastu muihin. :)
Taitaa olla suhteesi aika 'tuore', mutta se ettei hän määräile pukeutumis/tai vaatemakuasi, saattaa johtua siitä, ettet todella meikkaa. Ainakaan kotona. En minäkään.
Mutta jos olemme menossa ulos, tai olen yksin menossa (vaikka ruokakauppaan) aluksi hän yritti kontrolloida (sekä vaatetusta, että laittautumista)
Se että kerrot poikaystäväsi olevan terveesti mustis, on kai yksilöllistä. Mä ainakin haluaisin, että mulla olisi ns. hyviä poikaystäviä, kenen kanssa voisi keskustella. Ilman seksifiboja. Sellaista ystävää en ole koskaan löytänyt. Enkä sallisi poikaystäväni rajoittaa näitä (tai muitakaan ihmissuhteita).
Niin ... ja olla 'terveesti mustis' todellakin kohottaa itsetuntoa - olet oikeassa. Mutta MUN itsetuntoani kohottaisi kyllä joskus poikaystäväni positiiviset kommentit asu- tai meikkivalinnoistani. Joskus alussa yritin olla hänelle mieliksi. Lakkasin värjäämästä hiuksia, ym. mutta ei se hänelle riittänyt ... Ei ikinä ystävällistä sanaa ...
Sitäpaitsi tiedän, melko varmasti hänen jopa pettäneen mua (annettu anteeksi ja unhohdettu). Ja millaisen naisen kanssa: tekorastat päässä ja pakkelia hajuvettä (en itse käytä) niin, että joskus töistä tullessani löysin asunnostani ns. meikkihilettä. En käytä näitäkään itse. Parfyymin lemusta puhumattakaan.
Että kaikella rajansa, paitsi miehillä.
välillä olen pukeutumisesta sanonu kun suvussa ollu muutamat juhlat missä puvun käyttö on jo pakollista ettei sinne mitää vesirajassa olevia hameita laiteta mut sillonki on yhessä ostettu sinne sopiva puku jonka hän on ite kaupasta valinnu enkä minä enkä ite muissa tapauksissa pukeutumisesta mitään sano