...kestää??
Ja voitte samalla kertoa, monestko moku teillä on menossa, hyvät rouvat?
Ja voitte samalla kertoa, monestko moku teillä on menossa, hyvät rouvat?
Kertokaa kuinka pitkään moku-suhde...
...yleensä...
223710
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
eka menossa, kestänyt nyt 14v 3kk. Naimisissa ollaan ja onnellisia.
Marianne Backlén:
Karma.
Schildts 2001.
Suomenruotsalaisen Marianne Backlénin uusin romaani Karma jätti minut hämilleni. Teos kuvaa suomalaisia naisia epäonnistuneissa liitoissaan karibialaisten ja afrikkalaisten miesten kanssa (tapahtuu siinä muutakin). Teos on jaettu kahdeksaan lukuun, joissa minä-kertojina toimii suomalaisia naisia, heidän lapsiaan, nigerialainen Chike, Tiibetin pakolainen Karma ja suomalainen Jani, joka on homo.
Keskushenkilö on kuvataitelija Stina, joka elää onnettomassa avioliitossa jamaikalaisen Anthonyn kanssa. Heillä on kolme lasta, joista yhden isä ei ole Anthony eikä yhden äiti Stina. Camilla puolestaan on adoptoinut yksin kaksi lasta Jamaikalta, ja hän onkin nähdäkseni kirjan naisista tasapainoisin: hänellä ei ole miestä riesanaan.
Stinan ja hänen kanssasisartensa liitot jamaikalaisten, nigerialaisten, senegalilaisten ynnä muunmaalaisten miesten kanssa eroavat toisistaan lähinnä siinä, että jotkut ovat tuhoon tuomittuja alusta asti, kun taas toisissa ongelmat kasautuvat pikkuhiljaa. Kirjailija kuvaa naisiakin karusti: myös heistä löytyy hyväksikäyttäjiä ja tyyppejä, jotka ovat päättäneet saada tummaihoisen miehen keinolla millä hyvänsä.
Monet onnettomista naisista etsivät tukea toisistaan käymällä monikulttuurisissa juhlissa ja viettämällä aikaa yhdessä siinä määrin, että ystävättäret korvaavat lopulta poissaolevan (vieraissa käyvän) aviomiehen. Naiset myös tietyllä tavalla "omivat" miestensä kulttuurin, vaikka eivät itse miehiä kestäkään. He lähettelevät toisilleen tekstiviestejä patois-murteella, pukeutuvat afrikkalaisittain ja kasvattavat kaksikulttuurisia lapsiaan epävarmoina identiteetistään.
Jotkut naisista antavat kaikkensa miehilleen ja liitoilleen ja tulevat silti petetyiksi. Stinalle käy huonoiten: hän menettää paitsi miehensä, lopulta myös lapsensa ja ehkä terveytensäkin.
Backlén kuvaa niinkin vaikeaa ja kipeää asiaa kuin rasismia liiton sisällä. Köyhästä maasta Suomeen muuttanut mies ja suomalainen nainen eivät kykene kohtaamaan toisiaan ihmisinä ilman ihonvärin, historian, sosiaaliluokkien ja taloudellisen riippuvuuden painolastia. Naiset tuntevat selittämätöntä syyllisyyttä ja antavat siksi miehilleen anteeksi paljon, liikaakin. Uskonnot -- rastafarilaisuus ja buddhalaisuus -- näyttäytyvät pinnallisina tai julmina, vaikka ihmiset etsivät niiden avulla harmoniaa ja kotia.
Marianne Backlénin teos on kuvaus siitä, miten vaikeaa vierasta kulttuuria on täysin ymmärtää tai hyväksyä. Tekstissä sivutaan myös ristipainetta, johon Suomeen muuttaneet miehet suomalaisine vaimoineen ja tyttöystävineen joutuvat. Teoksen maailmassa ei tuomita ketään, vaikka esimerkiksi Anthonylle ei anneta puheenvuoroa. Seksuaaliset motiivit kietoutuvat rasismin problematiikkaan yleisemminkin.
Yksi selkeä syy seka-avioliittojen epäonnistumiselle löytyy: se on karibialaisten ja afrikkalaisten miesten "moniavioisuus" eli uskottomuus. Se, että uskottomuus olisi kaikille luonteenomaista, on aika raju väite.
Marianne Backlén on kertonut lehtihaastattelussa (Hbl 7.10.2001) teoksen perustuvan paljolti hänen omiin kokemuksiinsa, vaikkei se suoraan olekaan omaelämäkerrallinen. Hän on halunnut provosoida, ja kirja herättääkin lukijassa paljon ajatuksia ja vaikean kysymyksen, vahvistaako romaani ennakkoluuloisen lukijan epäluuloa Suomeen muuttaneita tummaihoisia miehiä kohtaan. Jossakin vaiheessa lukemista ainakin minun oli muistutettava itselleni, että suomalaisten keskinäisissäkin liitoissa on kuulemma aika usein vaikeaa.
Valitettavan paljon on kokemuksia tummaihoisten pettämisestä.
No miten kauan suomi-suomi suhde sitten kestää? Taitaa olla akselilla 1 pv - 80 v? Saman verran ne suhteet kestää, olkoot kyseessä sitten suomalainen tai ulkomaalainen. Joillakin enemmän, joillakin vähemmän.
"Saman verran ne suhteet kestää"
Eivät kestä. Esim. Turkki-Suomi -suhteet päättyvät monikertaisella varmuudella eroon Suomi-Suomi -suhteesta. Suomalaisten solmimat avioliitot länsimaisten kanssa taas kestävät keskimäärin yhtä kauan kuin Suomi-Suomi -suhteet.
Tämä on tutkittu juttu, ei tarvi arvailla.
Ihmettelenpä vain miten kauan suomalaiset seurustelusuhteet keskimäärin kestää..sitä kun on vaikea tutkia, mut kyllä nää paperiasiat vääristää tilastoja. Ite menin 7kk seukkauksen jälkeen naimisiin ku poikaystävääni uhkas muuten karkotus..ei me sielä mitään ikuisia valoja vannottu vaikka tahdon sanottiin..mutta kun vaihtoehtona on ero tai avioliitto niin kyllä sen joskus mielummin virallistaa ku on oikeen hyvän löytänyt. Nyt, 3v jälkeen menee vielä hyvin meillä, mutta silti en ois normaalielämässä vielä tähän mennessä naimisiin paukauttanut. Että ei ne tilastot välttämättä tarkoita sitä, että turkkilais-suomalaisissa suhteissa menis noin muuten paljon huonommin kuin muissakaan, vaan sitä, että paineet marssia maistraatiin on suuremmat ku ainakaan supisuomalaisilla pariskunnilla.
..30-50 kk.
Tarkkojen laskelmien tulos.
Tosi mones suhde on jo menossa.
Minulla ja miehelläni on menossa 9. yhteinen vuosi. :o)
No mulla kesti n. 20v.
menossa ja nyt 8v yhteistä elämää takana.
Kertokaa kuinka pitkään suomi-suomi liitto yleensä kestää?
ja voitte samalla kertoa, monesko suomi teillä on menossa, hyvät herrat?:)
ensimmäinen "moku" ja 15. vuosi menossa =)
Minulla menossa ensimmäinen m-suhde ja kestänyt 33 vuotta. Loppua ei näkyvissä. Muutaman tuttavankin tiedän joilla yli 30 vuotta sama m-suhde, mutta liekö ensimmäinen? En tiedä.
Kysynpä sinulta, miksi asia kiinnostaa?
Täällä paljon parjataan ulkomaalaisia miehiä,mukamas pettävät enemmän kuin suomalaiset,ei pidä paikkaansa,kyllä suomiurhoillakin näitä salarakkaita on,laivareissuilla ja silleen,kertyneinä.
Mukamas lyövät enemmän,ei pidä paikkaansa,suomiurhokin saa tyttiksen tai vaimon silmän mustaksi monta kertaa vuodessa,ellei nainen älyä jättää sitä hakkaavaa luuseria.
Suutelevet mukamas enemmän,keskivertoa enemmän kyllä,juovat vähemmän....kyyyy.yyyy...llä.
Nuo kun eivät mielestäni ole mitenkään juuri ulkomaalaisuuteen liittyviä asioita. Eihän sitä tarvi suomalaisen mennä kuin Tallinnaan tai Tukholmaan niin jo on muuttunut ulkomaalaiseksi. Taitaa ihan joka porukasta löytyä "sataa sorttia".
Eli siis kohta 17 vuotta täynnä eikä loppua näy...
Eka mokusuhde ja menossa neljäs vuosi.
(seurustelusuhteissa laskettuna kolmas mies)
1 vuosi ja loppu tuli, selvis että tälle miehelle on perhe tärkeempi kuin rakkaus, koittaa vielä sovitella ja vannoo ikuista rakkautta mutta ei ikinä enään uudestaan.
ei se loppunutkaan, tänään se taas jatkuu 2 viikon tauon jälkee.
Rakkaus on kyllä ihmeellinen mutta mitäpä tuota kiduttaan itteensä kun voi katsoa jälleen kerran mihin tää johtaa.
kokeilla itse, katsotaan kuinka pitkään se kestää.
Ensimmäinen ja seuraavat.
jos haluaa olla vapaa ja ei tehdä lapsia, niin kyllähän on sekin vaihtoehto, että ottaa rakastajakseen mustan miehen. Ei lupaa hänelle yhtään mitään ja saa viettää omaa elämäänsä ja kyllä hän aina palaa petiä lämmittämään muutamaksi hetkeksi. Ne todelliset ongelmat voivatkin olla sitten siellä kotona ja ns. virallisen vaimon kanssa, sillä sen verranhan hän aiheuttaa riippuvuutta miehelleen. On ainakin jonkin ajan pakko pysyä liitossa ja tehdä lapsia jo oleskeluluvan takia. Näitä on paljon, mutta minulle riittää yksi rakastaja ja hyvin on mennyt, olemme ystävystyneetkin ja meillä on tietynlainen yhteys ilman sitoumuksia.
On varmasti liittoja, jotka toimivat. En epäile yhtään ja tämän "tuttavuuteni" liittokin vakituisen naisen kanssa on varmaan toimiva. Minulla on myöskin vapaus elää omaa elämääni, mutta ilman velvoitteita. Hän on jopa vähän kateellinen tästä elämäntavastani. Puhumattakaan muutamasta ystävättärestäni, jotka ovat ihan suomimiehen kanssa liitossa... ;)
2 vuotta jaksoin katsella turkin poikaa.ens. ja viim. moku-suhde. kunnon suomipoikaa en vaihda enää kehenkään enkä mihinkään!
Niin nyt tulee kohta 22 vuotta täyteen tätä ekaa ns. moku-suhdetta, josta 20 vuotta ollaan oltu aviossa. Liitto sen kun paranee kuin vanha viini ja toivottavasti saadaan olla yhdessä vielä seuraavatkin 20 vuotta tai kunnes kuolema meidät erottaa.
Tätä ennen jaksoin olla yhdessä suomalaisen juopon kanssa vajaat 7 vuotta, josta 4 aviossa. Tyhmä ja nuori kun olin niin luulin että rakkauteni "pelastaa" mieheni alkoholismilta, mutta niin ei vain käynyt, joten onneksi tajusin erota ennen kuin ehdimme lapsia tehdä.
Mokuliittoni on siis parasta mitä olen ikinä elämässäni tehnyt, meillä on 2 kaunista ja älykästä tytärtä, joista toinen opiskelee yliopistossa insinööriksi ja toinen käy vielä peruskoulua ja on luokkansa parhaita. Toiveena hänellä on lakinaisen ura. Molemmat ovat sekä matemaattisesti että taiteellisesti lahjakkaita. Harrastavat maalausta ja pianon soittoa.
Niin no, mieheni ei ole kurdi eikä omista kebab-ravintolaa. Hän on korkeasti koulutettu, kielitaitoinen ja hyvässä ammatissa, ei ole kiihkouskovainen eikä piekse meitä kun islami kerta antaa siihen "luvan", jos joku sitä sattuu epäilemään...