Mä (Mies 25v) olen ollut aina sitä mieltä, että nopeasti treffeille toimii. Turha jaarittelu ja pitkät juttutuokiot netissä ei kannata, jos treffeillä tulee kuitenkin jokin seikka, mistä ei tykkää. Kuitenkin ihmisessä on niin paljon asioita, joita ei netissä saa selville. Valitettavasti ei ulkonäköäkään, vaikka jotkut kuvat oltaisiinkin vaihdettu. Kohteliaisuus ym. ei selviä netissä tai ei vastaa sitä, mitä ollaan annettu ymmärtää.
MUTTA sittenkin aloin miettimään, että mahdollisimman hyvä tutustuminen netissä ennen treffejä antaa aika vahvan pohjan treffeille. Kuitenkin suurin osa treffeistä ei tuota "tulosta", koska vastakkaisessa henkilössä ei jokin asia miellytä ja se voi olla pienikin ja yleensä varmasti onkin. Jos netissä ollaan kuitenkin oikeasti "ihastuttu" toisiinsa ja henkilö vaikuttaa juuri siltä oikealta, treffejen ei välttämättä tarvitse olla napakymppi, jotta molemmat osapuolet haluavat tavata uudelleen.
Nettideittailu on monimutkaista.
MUTTA sittenkin aloin miettimään, että mahdollisimman hyvä tutustuminen netissä ennen treffejä antaa aika vahvan pohjan treffeille. Kuitenkin suurin osa treffeistä ei tuota "tulosta", koska vastakkaisessa henkilössä ei jokin asia miellytä ja se voi olla pienikin ja yleensä varmasti onkin. Jos netissä ollaan kuitenkin oikeasti "ihastuttu" toisiinsa ja henkilö vaikuttaa juuri siltä oikealta, treffejen ei välttämättä tarvitse olla napakymppi, jotta molemmat osapuolet haluavat tavata uudelleen.
Nettideittailu on monimutkaista.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Koska oon kelaillu ihan samoja asioita. Aina kun tulee pakit treffejen jälkeen, eikä haluta tavata enää uudestaan, niin joskus tulee fiilis, että olisi pitänyt sittenkin tutustua vielä paremmin ennen treffejä.
Tilannetta myös monimutkaistaa se, että ei tiedä millainen tapa toisella ihmisellä on vetää treffit. Jotkut, jotka valitsevat huolellisesti kenen kanssa menee treffeille, haluavat varmasti tavata muutaman kerran saman ihmisen, ennen kuin sanoo juuta tai jaata. Toiset juoksee treffien jälkeen nettiin hakemaan seuraavaa tapausta.
Luettuani ilmoituksia olen huomannut niissä paljon kehuja, mutta vähän itsekritiikkiä. Eihän siinä tarvitse esittää olevansa huonompi kuin on, mutta jotain realismia voisi ilmoittelussa olla enemmän. En itse ole enää ilmoitellut, mutta kun tästä keskustellaan, niin kannan korteni kekoon omasta näkökannastani.
Minun mielestäni ilmoitukset siis antavat liian hyvän kuvan ilmoittelijasta, monet ovat kuin unelmien prinssejä/prinsessoja, jotka ovat kaikkien mieleen, vaikka ei sellaista ihmistä olekaan. Toisten mielestä huonot puolet voivat olla toisten mielestä hyviä puolia. Esim:
Monissa ilmoituksissa naiset odottavat mieheltä kunnollista maskuliinisuutta, sitä että mies vie ja nainen vikisee. En koe itseäni sellaiseksi, joten voisin kirjoittaa jo ilmoitukseen:
”Monet etsivät miestä, joka määrää kaapin paikan ja tekee asiat oman päänsä mukaan. Minä taas olen enemmän sovittelevaa tyyppiä ja odotan sinulta ajattelua ja osallistumista yhteisiä asioita koskevaan päätöksentekoon tasa-arvoisena kumppanina. Jos siis etsit miestä, joka vie sinun passiivisena vikistessä, niin tämä ilmoitus ei koske sinua. Ei myöskään, jos tahdot itse viedä miehen vikistessä”
Tuo piirteeni on huono niiden mielestä, jotka etsivät toisenlaista, mutta joku voi pitää sitä kumppanilleen sopivana piirteenä. Voisiko tämäntapainen omien heikkouksien kertominen ilmoituksessa vähentää turhia treffejä ja pettymyksiä, kun molemmilla tai ainakin toisella on aivan liian suuret odotukset?
minun mielestäni mahdollisimman nopeati kannattaisi uskaltautua treffeille. Koska netissä pystyy niin paljon valehtelemaan, jopa omasta sinkkuudesta. Nuo kaikki valheet paljastuvat tapaamisessa olemuksesta. Eli heti kun uskoo ettei toinen ole rikollinen voisi ola tapaamisen paikka etei vahingossa ihastu varattuun ja sen takia saa sydänsuruja. Itse naisena mietin, että uskataako miehelle ehdottaa tapaamista vai pitääkö odottaa, että mies sen tekee. On olemassa veinaa mihiä jotka säikähtävätjos nainen pyytääkin ulos.
siitä, että tähän mennessä jokainen kiinnostava nainen on lähtenyt treffeille kun olen ehdottanut. Eikä mitään "tustututaan vielä vähän paremmin" kommenttia ole tullut.
Ei normaali mies siitä säikähdä jos tyttö treffeille pyytää, sehän on vain kohteliaisuus. Eihän sitä voi tutustua jos ei anna mahdollisuutta.
hei.
olen muutaman kerran(4) tavannut ihmisen netistä, mutta noudattaen ihan päinvastaista kaavaa, eli ensin tutustutaan kunnolla netissä, ja sitten vasta tavataan kun ollaan varmoja. tulokset ollut hyviä. se on totta, että treffeillä huomataan siinä live-ihmisessä ne asiat, mitä kirjoittelemalla ei voi selvittää, ja osasta niistä asioista ei välttämättä pidä. mutta koskaan en ole siihen pysähtynyt, vaikka tuleekin livenä tunne "että tuo ei nyt kyllä ole ihan mun juttu". vaan silloin on katsottu vielä parit treffit eteenpäin, jolloin toisen ihmisen reaktioihin tottuu myös kasvokkain. yllättäen ne haittapuoletkin hioutuu mukaviksi. seurauksena ollut muutama mukava ja rikastuttava seurustelu suhde.
ainoastaan kerran hosuin treffeille samalla näkökannalla, eli heti tapaamaan niin näkee että synkkaako oikeasti. mutta siitä sitten ei tullut mitään. kun ei ollut sitoutunut kummemmin, niin ei jaksanut panostaakaan enempää. ne pienet rosokohdat pistivät heti silmään ja saivat liian tärkeän sijan.
eli tiivistettynä: minulle on parhaiten toiminut kunnon tutustuminen netissä, jonka kautta kehkeytyy sitoumus ja vastuuntunto. näin treffeihin ja live-ihmiseen tutustumiseen jaksaa oikeasti panostaa ja yhteiselo saa varemman näkymän
"vaikka tuleekin livenä tunne "että tuo ei nyt kyllä ole ihan mun juttu". vaan silloin on katsottu vielä parit treffit eteenpäin, jolloin toisen ihmisen reaktioihin tottuu myös kasvokkain. yllättäen ne haittapuoletkin hioutuu mukaviksi."
Tämän kun kaikki (varsinkin naiset) ymmärtäisi, niin ei tarvitsisi täällä vollottaa ikisinkkuudesta. No ei se mua haittaa, jos jotkut jaksaa etsiä sitä täydellistä, mutta en minä niiden kanssa jaksa treffeillä käydä.