Arvoisat äijät, pakko kysyä teiltä seuraavaa. Miksi miehet eivät osaa lopettaa lyhyttäkään juttua kunniallisesti? Miksi aina pitää saada viimeinen sana ja luvata jotain mitä ei aikonutkaan pitää. Vaikka ei olisi edes mitään syytä.
Esimerkkitapaus: Nainen ja mies tapailevat n. kuukauden verran. Naisesta alkaa tuntua, että olisi mukava jutella siitä ollaanko tässä vaan huvin vuoksi, vai mikä on homman nimi. Nainen soittaa miehelle ja kertoo haluavansa jutulle jonkin näköisen "väli-päätöksen" puoleen tai toiseen. Siis selvyyden onko intressit samat vai ei, vai annetaanko olla. Mies vastaa, että haluaa jutella ehdottomasti face to face ja että haluaa miettiä asiaa ja soittaa sitten takaisin. Tämän mies sanoo noin kolmesti puhelun aikana, joten mistään heitosta ei liene kyse. Koskaan mies ei kumminkaan soita.
Kysymys: Miksi mies ei soita vaikka lupasi? Miksi mies ylipäätään sanoi jonkin tietyn päivän aikana soittavansa? Miksi antaa naiselle se käsitys että asioista jutellaan ja haluaa ehkä jotain enemmän, vaikka asian olisi voinut siinä puhelimessa jo päättää. Nainen antoi tähän kaikki mahdollisuudet.
Haluaako mies näin viimeisen sanan ja loukata naista. Saako mies jotain tyydytystä siitä, että tietää naisen ehkä odottavan soittoaan. Miksi kaikesta pitää aina jäädä inhottava olo.
Miksi?
Esimerkkitapaus: Nainen ja mies tapailevat n. kuukauden verran. Naisesta alkaa tuntua, että olisi mukava jutella siitä ollaanko tässä vaan huvin vuoksi, vai mikä on homman nimi. Nainen soittaa miehelle ja kertoo haluavansa jutulle jonkin näköisen "väli-päätöksen" puoleen tai toiseen. Siis selvyyden onko intressit samat vai ei, vai annetaanko olla. Mies vastaa, että haluaa jutella ehdottomasti face to face ja että haluaa miettiä asiaa ja soittaa sitten takaisin. Tämän mies sanoo noin kolmesti puhelun aikana, joten mistään heitosta ei liene kyse. Koskaan mies ei kumminkaan soita.
Kysymys: Miksi mies ei soita vaikka lupasi? Miksi mies ylipäätään sanoi jonkin tietyn päivän aikana soittavansa? Miksi antaa naiselle se käsitys että asioista jutellaan ja haluaa ehkä jotain enemmän, vaikka asian olisi voinut siinä puhelimessa jo päättää. Nainen antoi tähän kaikki mahdollisuudet.
Haluaako mies näin viimeisen sanan ja loukata naista. Saako mies jotain tyydytystä siitä, että tietää naisen ehkä odottavan soittoaan. Miksi kaikesta pitää aina jäädä inhottava olo.
Miksi?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Koska naiset jankuttaa, analysoi kaiken puhki, jäävät roikkumaan kuin takiasispallot, pitkittävät juttuja kaikin tavoin, eivät tajua lopettaa...
Unohda tuo mies. Kuukausi tapailua on yhtä kuin ei mitään. Mies vain huomasi ettei onnistu. Löydät pian uuden ja taas saat ruveta analysoimaan, päivittelemään, jankuttamaan, roikkumaan...ja näin oravanpyörä jatkuu.
Analysoi näin aluksi itsesi. Uskoisin että sen jälkeen jonkinlainen kumppanikin saattaa löytyä.
Mies tekee niin kuin kokemukseni mukaan monet selkärangattomat naisetkin tekevät. Eivät "halua loukata" ja kuvittelevat, että kyllä se toinen osapuoli ymmärtää jutun olevan ohi kun yhteydenottoa ei kuulu.
Jos mies haluaisi oikeasti loukata ja vedättää, niin sehän olisi luvannut ummet ja lammet, soittelisi ja vedättäisi edelleen. Pyrkisi pöksyihisi ja samalla pitäisi verkkoja vedessä löytääkseen mieleisemmän tilalle.
jotta saisi puhelun loppumaan. Välipäätös hänelle oli luultavasti se, ettet ole se johon haluaa sitoutua.
Naisen mielipide tämä.
Tuollaiseen kysymykseen voi olla aika vaikea antaa rehellistä vastausta, josta nainen ei suutu. Mies siis ei osaa vielä sanoa, koska tunne naista tarpeeksi hyvin. Ajattelevaa olentoa ei opi kuukaudessa tuntemaan (poislukien tyhmät bimbot, jotka oppii tuntemaan tapaamisen jälkeisen ensimmäisten 5 min. aikana). Jos siis täysjärkinen mies haluaa edetä hitaammin ja katsoa, millaiseksi suhde kehittyy, ennenkuin voi ajatella suhteen tilaa ja tulevaisuutta syvällisemmin, ei hän voi sitä sanoa, koska nainen vetää siitä herneen nenään. Naiselle on usein hyvin vaikea ymmärtää, ettei hänen ylitsevuotava täydellisyytensä ehkä valkenekaan kaikille välittömästi.
Kun nainen alkaa tivata vastausta tuollaiseen kysymykseen jo kk:n tapailun jälkeen, antaa hän tosiaan uutta ajateltavaa ja miehen kuva hänestä muuttuu. Oletko liian mustakkainen, liian hätäinen, peräti obsessiivinen vai mikä on motiivisi? Mitä tekisit seuraavaksi, jos mies sanoisi, että haluaa seurustella vakavasti? Pakkaisittko kamasi laukkuihin ja muuttaisit kysymättä hänen luokseen? Vaatisitko mieheltä kaiken liikenevän ajan yhdessäoloon? Varaisitko jo kirkon? Kaikenlaista tulee mieleen, jota kannattaa harkita, ennenkuin soittaa takaisin. Esim. loppuuko suhde välittömästi, jos mies ei osaakaan vielä kertoa ehdotonta kantaansa?
Vaikka ehkä itse oletkin oudon intensiivisesti miettinyt suhteenne syvällisyyttä ja tulevaisuutta jo ensitapaamisestanne lähtien, mies ei välttämättä sitä ole tehnyt, joten hänellä ei siksikään välttämättä ole mitään vastauksia kysymyksiisi. Jokainen terve ihminen suhtautuu toiseen varauksella ja jos esim. minulle tultaisiin kk:n jälkeen esittelemään vaatimuksia vastata tuollaisiin kysymyksiin, ottaisin häneen välittömästi etäisyyttä.
Kiitos viestistäsi. Se selvensi hyvin miehen ajatusmaailmaa. En vain kertonut kaikkea heti koska viestistä olisi tullut liian pitkä ja vaikeaselkoinen.
Ensinnäkin vastaavanlaista keskustelua oli ollut jo paria viikkoa aiemmin ja tällöin mies oli ilmoittanut, että pelottaa mutta, että haluaa ottaa riskin koska nainen tuntuu sen arvoiselta. Riskin siis siitä, että juttu ei onnistukaan. Nainen ei mitenkään painostanut häntä tähän, vaan ajatus lähti miehestä itsestään.
Syy miksi nainen halusi asioihin selvyyttä, oli se, että tarkkavaistoisena nainen havaitsi miehen käytöksen muuttuneen aika paljon. Tekstiviestit harvenivat, soitot vähenivät, viestien sävy muuttui enemmän asialinjalle. Ja kun mies vielä perui treffit johonkin tyhmään syyhyn vedoten niin nainen veti tästä omat johtopäätöksensä.
Soittamalla miehelle tämän puhelun nainen halusi vain testata miestä/ herättää keskustelun siitä onko tämä koko juttu nyt kylmenemässä ja tuhlaako hän aikaansa mieheen joka on jo saanut haluamansa. Vai onko miehellä oikeasti tunteita ( kuten tämä oli aiemmin antanut ymmärtää ) ja juttu voisi puhumalla suoraan muuttua johonkin suuntaan. Eli mistään roikkumisesta ei todellakaan ollut kysymys.
Nainen antoi siis vain ymmärtää, että tämän hetkinen tilanne on liian epävarma ja siksi häiritsevä.
Mies puolestaan antoi ymmärtää, että haluaa puhua asiasta, mutta kuten täällä jo tulikin vastauksissa taisi se olla vain keino päästä pois tilanteesta ja puhelusta. Mistään vaatimisesta ei naisen taholta ollut silti kyse. Ainoastaan kahden ihmisen välisestä keskustelusta. Mies jätti naiselle itsestään selkärangattoman luuserin kuvan.
jätti itsestään selkärangattoman luuserin kuvan.
Tiedätkö minkä kuvan sun kirjoituksesi jättää...selvän tapaus: vaikka kuinka selvität tuota keskusteluanne, niin jokainen täällä on jo todennut että sinä taidat olla syy siihen ettei halua ottaa yhteyttä. Hän pelkää sun riippuvaiseksi tuloa ja kaikkea tuota mitä jo olet mielessäsi suunnitellut teille kahdelle.
Katse eteenpäin tyttöseni, älä sorru tuollaiseen valittamiseen. Se, että mies ei juuri sinua halunnut ei tee hänestä luuseria sen enemmän kuin sinustakaan.
jos miehellä on pelko, se on miehen ongelma, silloin ei ole naisessa syy, eli äläpä syyttele siellä syyttömiä. Nainen ei voi vaikuttaa miehen korvien väliin, jos mies itse ei muutu
Joten nainen voi jättää miehen taakseen... :)
kuinkahan pitkä aika tämä 'koskaan' on? Siis onko mies miettinyt tunnin, vuorokauden, viikon vai jo kuukauden?
Kuulostaa kovin hätäseltä touhulta.
mikä on hätäistä. Jos mies sanoo soittavansa tiettynä päivänä, niin eikö silloin pitäisi myös soittaa? Itse ainakin pyrin pitämään sen minkä itse lupaan. Aikaa on kulunut nyt 5 päivää. Nyt alkaa olla jo ihan sama vaikka soittaisikin.
Minkäikäisestä miehestä kyse ?
Tapasitteko netin kautta ?
Oliko jo seksi mukana kuviossa ?
Loppuiko lähes heti seksin jälkeen ?
Kuukauden ajan tapailitte. Miksi sinun piti ruveta selvittämään missä mennään ? Turhan aikaisin aloitit painostaa häntä ! Mikä on välipäätös ?
Intressit samat ? Kuulostaa enemmänkin joltain yritystoiminnalta kuin ihmisten välisestä suhteesta.
Vaikuttaa oudolta koko juttu. Sellaiselta pieneltä seikkailulta. Minkälaista teidän kuukauden kestänyt tapailut oli ??
Oletko miettinyt omaa rooliasi ? Omaa toimintaasi ?
Sinun ikäsi on ?? Taidat olla melko nuori...
Kuukausi on todella lyhyt aika. Vasta n puolen vuoden jälkeen on oppinut tuntemaan toista edes jonkun verran ja sen jälkeen näkee tuleeko suhde edes kestämään. Siinä vaiheessa alkuhuuma laantuu ja ihastumisen tunne muuttuu.
Naiset, ootte ihania, mutta antaisitte enemmän aikaa.
No tämäkin keskustelu on oikeastaan vähän muuttanut näkökulmaa tuosta alkuperäisestä ajatuksestani.On niin helppoa ajatella että siinä taas yksi epätoivonen nainen joka roikkuu. Miehet tiedoksenne: Kaikki naiset eivät ole roikkujia. Jotkut jopa itseni lailla ovat niin varovaisia että hipsivät takavasemmalle heti jos rupeaa näyttämään sille että toinen ei ole enää kiinnostunut. SE on ehkä hätäistä, sen myönnän, mutta minkäs teet kun on aika kova itseuojeluvaisto.
Yritin myös sanoa ensimmäisessa kirjoituksessani,että ymmärrän jos toinen ei halua niin ei halua. Ei siitä voi kuukauden perusteella suuttua jos intressit ( käytetään nyt tätä yritysmaailman sanontaa jälleen. :) ovat erilaiset. Mutta silloinhan minun on hölmöä jäädä odottelemaan ja miettimään että onko tässä nyt kyseessä mikään muu kuin pitkittynyt yhdenillanjuttu. Eli haluaako toinen mitään samoja juttuja kuin itse.( juu en tarkoita mitään kirkkohäitä tai yhteenmuuttamisia )
Sillä mikäli toista kiinnostaa vaan yksi asia niin silloin tuhlaan aikaani, kun en itse etsi juuri nyt pelkkää seksisuhdetta elämääni.
Mutta joo, myönnettäköön, että pieneltä seikkailulta se tuntuikin. Ihan piristävä sellainen. Ja kyllä juu seksiä oli mukana,mutta ei todellakaan heti.
Tuntuu varmasti hirveeltä hätäilyltä monen mielestä täälläkin, mutta silloin kun jokin sanoo, että kaikki ei nyt mene ihan putkeen, niin pitäähän sitä voida puhua. Vai eikö? Onko siihen jokin aika ennenkuin on luvallista ja kannattavaa kysellä tommoisia. En ole mitään pilvilinnoja ehtinyt rakennella, enkä ole luonteeltani sellainen että niin yleensäkään teen. Ihan yksinkertaisesti vaistosin "pelimiehen" ja otin siitä noin selvää. Ja sain selvän - kundi häipyi kuin savuna ilmaan.
Koko jutun pointti on siis tämä kuten otsikko sanoi: Itse ehdotti ja lupasi soittaa, jotta voidaan jutella, mutta ei niin tehnyt ja SE on mielestäni luuserimaista. Sitä mielipidettä ei kai kukaan voi minulta kieltää. Mutta kiva huomata että tämä herätti keskustelua.
Ainiin,tavattiin baarissa ja nuori olen mutten mikään teini.
Olet varmaan melko nuori, kun tuollaista tekniikkaa käytät. Ja mikä hiton kiire sulla on "väli-päätöksen"? Tuosta kirjoittamastasi tekstistä hehkuu, että sulla on suunnitteella joku etukäteen ajatellut seurusteluprotokolla. Kukapa ei tällaisesta ahdistuisi.
"Miksi mies ei soita vaikka lupasi? Miksi mies ylipäätään sanoi jonkin tietyn päivän aikana soittavansa?"
Ehkä miestä ihmetyttää mikä hiton kiire sulla(kin) on. Mahdollisesti miehellä on aikaisempia koemuksia vastaavasta protokollaan perustuvasta seusustelusta. Ei uskalla soittaa, koska ajattelee että sä päinostuksella pilaat lopuutkin.
"Nainen antoi tähän kaikki mahdollisuudet."
Annoit siis miehellä yhden kuukauden aikaa tutustua seurusteluprotokollaasi. Mikset paljastaisi heti koko protokollaa, niin mies voi tietää mitä olisi helmikuussa luvassa ja joska muutetaan yhteen.
"Haluaako mies näin viimeisen sanan ja loukata naista."
En halua, vaan hän varmaan aistii että sä (ehkä tiedostamatta tätä asaa) suunnittelet liikaa ja haluat itse päättää, kuinka homma etenee.
LOPUKSI: Ei kannata loukkaantua tästä kirjoituksesta, vaan miettiä olisko tässä osa totuus. JOs jotain oivallat, niin mies voi tulla takaisin.
LYHYT NEUVO: Jos olette oikeita toisillenne, niin teidän ei tarvitse tehdä mitään väli-päätöstä. Olkaa aitoja toisillenne ja unohtakaa kiirehtiminen.
joo, no voihan sen tietty noinkin ajatella. Toi vastaus oli ihan mukava, mutta vähän eri asiasta siinä puhuttiin kuin mitä tarkoitin. Kyseessä oli vaan se yksinkertainen tosiasia, että annoin miehelle mahdollisuuden LOPETTAA JUTTU siinä puhelimessa ja hän halusi vielä palata asiaan. Tai niin sanoi. Mutta ei palannut. Se siitä. Käytin tätä taktiikkaa koska olin itse epävarma koko jutusta. Sen myös sanoin hänelle. Mitään seurusteluprotokollaa ei ollut suunniteltuna. Varmaan nyt riittää tästä aiheesta, kun kaikki tuntuvat ymmärtävän väärin tuon alkuperäisen ideani koko viestissä. Halutaan väkisin nähdä se nuori teini roikkumassa ihastuksessaan ja leikkailemassa vaaleanpunaisia paperisydämiä samalla kun suunnittelee hääpuvun kaavoja.
:)
Yritin olla selkeä tässä tekstissäni, mutta ilmeisesti en sitä ollut, joten I rest my case.
ollut täysin rehellinen ja kertonut kaikkia asiaan liittyviä seikkoja. Kerroit, että miehen yhteydenotot harvinivat ja vastaukset lyhenivät pariin sanaan.
Tuota... kuukausi on sen verran lyhyt aika, että uskoisin miehen kyllä tapailleen muitakin siinä sivussa. Oliko mies kenties varattu? Silloin kun tapasitte? Senkö takia aisalla oli kiire? Kuulostaa naisenkin mielestä kummalta, että kuukauden tapailun jälkeen pitäisi tietää että seurustellaanko vai ei? Ei silloin tunne vielä toista, eikä voi todellakaan tietää, että haluaako edes. Antaisit vaan asioiden mennä omalla painollaan.
Ja mies lupasi soittaa ja sanoa missä mennään... Mikä tällä keskustelulla oli taustalla? Kenties riita tai epäily siitä, että miehellä on toinen. Siitäkö nopea tilannekatsaus siitä mikä tilanne on sun kannalta. Halusit vain olla ainoa?
Katsoin peiliin äsken. Myönnän ja nyt sen ymmärrän, että taisin hieman panikoida ja ylireagoida. Minkäs sille voi kun on niin monta kertaa pettynyt ihmissuhteissaan, että aina mielummin pakenee kun katsoo ja odottaa että taas pettyy :(
Onko tässä enää mitään tehtävissä? Vai pitäisikö vaan unohtaa koko juttu?.
että tiedät itsekin vastauksen. Tiedät koko tilanteen... ja sen, että miksi tuohon tilanteeseen jouduitte.
En tiedä tilannetta, mutta luulen että se kannattaa unohtaa. Oliko kyseessä toinen nainen? Silloin tilanne taitaa olla selvä.
Mitäs jos unohtaisit koko jutun. Sen jälkeen eläisit hieman itsenäistä elämää ja tutustuisit itseesi.
Sitten kun vähiten sitä odotat, niin joku vapaa mies ihastuu sinuun ja voitte luoda tasapainoisen suhteen.
Uskon, että ennen kun on tyytyväinen yksin, niin ei voi olla tyytyväinen parisuhteessa. Silloin sitä nimenomaan tarttuu liiaksi toiseen ja elää elmäänsä heidän kauttaan.
Kokeile... ei sinusta yksinäistä tule... harrastat, matkustat, tapaat kavereita ja nautit elämästä. Sen ei tarvitse olla suurta... laita kynttilät palamaan ja tee itsellesi vaikka kasvohoito ja nauti olostasi hyvän kirjan tai leffan seurassa.
Siitä se sitten lähtee... Et ole oma itsesi nyt, kun panikoit tuollaisesta suhteesta. Silloin, kun osaat olet yksin ja tunnet itsesi täysin, voit löytää sellaisen miehen, joka rakastuu sinuun. Eikä siihen, mitä nyt olet. Ethän edes ole sitä.
Onnea matkaan...
Melkein rupes itkettämään kun luin tuon viestisi. Tottahan se oli joka sana. Se ei vaan ole helppoa. Viimeisessä viisi vuotta kestäneessä suhteessani koin paljon pettymyksiä ja suhteen loppumisesta on aikaa jo tai vasta vuosi ( riippuu miten sitä katsoo) Olen kokenut aikamoisen paljon myös kuluneen syksyn aikana kun perheessäni on ollut vakavaa sairastumista ja muuta. Ei ole helppoa vain päättää olla onnellinen. ei itseään voi huijata. Vaikka minä ainakin useimmiten olen ihan ok itseni kanssa ja suht. tyytyväinen elämääni. Pakko silti myöntää, että välillä kyllä pirun yksinäinenkin.
Mutta kaikki mitä sanoit on kyllä niin totta. Koitan opetella tykkäämään elämästäni. Ja ehkä joskus vielä opin luottamaankin johonkin mieheen taas uudestaan. Kiitos sinulle sanoistasi ja onnea myös sinun elämääsi.
käynyt kaiken läpi, niin olet entistä levollisempi. Olen ollut samantapaisessa tilanteessa myös itse. Onnellisen parisuhteen löysin vasta, kun olin täysin tyytyväinen itseni kanssa. Mies rakastui minuun, eikä siihen mitä olin, kun halusin enemmän tai vähemmän epätoivoisesti miellyttää miehiä.
Onnea tiellesi! Pidän peukkuja :) ja lähetän vähän onnea omasta elmästäni sinulle *puuuuuh*
Siinä ne tulivat... Hengitä syvään ja hymyile :)
Ravista hartioita... nonnii... siitä se lähtee... Eikös tunnukin jo paremmalta :)
mutta kiitos, otin kopin onnestasi ja laitan sen varmaan paikkaan säilöön... :)
Ihanaa elämää sinulle! Olisipa sinun kaltaisiasi enemmän.
tuntuisi siltä, että se ei millään lopu. Se loppuu sitten, kun olet kaikki itkusi itkenyt. Eikä sen aikasemmin pidäkään loppua. Sitten on hetken aikaa tyhjä olo... ja sen jälkeen ei ole kuin yksi suunta ja se on parempaan.
Tästä kun selviät, niin olet vahvempi kuin koskaan ja tiedät, että mitä tahansa maailma eteesi heittää, niin tulet siitä selviämään, kun tästäkin selvisit.
Tilanteessasi tietyt sanonnat tuntuvat kliseiltä, mutta se, joka sanoi, "Se mikä ei tapa se vahvistaa", oli itse varmasti selvinnyt jostakin vaikeasta tilanteesta :) Tsemppiä!
palstalaisilta, hienoa todeta, että apua saa jos sitä oikein haluaa! En ole ap.