..aatelkaas, miten yleistä työpaikka ihastuminen on. Kun lukee lehtiä ym. tuntuu,että kaikki on ihastuneita vähän kaikkiin. Siellä sitä sitten ollaan niinkuin ei oltaskaan, tullaan ja mennään ja sydän on syrjällään koko ajan. Ihan hassua??!
Kuin vaiettu salaisuus..
Merkurius
41012
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
hetken päästä ihmettelee, että mitäköhän tossa toisessa näki.
Taidan olla vähän samoilla linjoilla kuin ensimmäinenkin vastaaja sen suhteen, että kyllä siitä ohi pääsee. Ensin ihastutaan ja sydän väräjää, mutta sitten jossain vaiheessa syystä tai toisesta havaitaan, että ei se toinen nyt niin kiinnostava ollutkaan. Tai sitten, että se toinen ei ollutkaan niin kiinnostunut.
Itsekin kokeilin juuri tällä viikolla vähän kepillä jäätä ja kun totesin, että toista ei kiinnosta, niin en sitten itseäni käy tyrkyttämäänkään. Pitää vaan itse etsiä sitten uusia kiinnostuksen kohteita.
Ei kyllä ole sitte syvällistä ollut. Itse olen ollut jo yli vuoden tosi kiinnostunut työkaverista, eikä se oo menny ohi.
Älkää ainakaan missään vaiheessa kertoko sille varatulle miehelle mitään.. Sen jälkeen sitä ei voi enää pyyhkiä pois. Haaveilla voi aina. Nyt hajoaa luultavasti kaksi pariskuntaa. Ja tuleekohan yhtään toimivaa?
Kaduttaa kun tunnustin hänelle. Pahempaa oli se että hän tunsi ihan samoin. Nyt ollaan pulassa. Hänelle tulee ehkä ero. Minulle tulee ehkä ero. Emme ole pettäneet puolisoitamme. Kuin henkisellä tasolla.
Jos en koskaan olisi kertonut hänelle, voisin yrittää tätä omaa suhdetta korjata. Mutta nyt se on mahdotonta. Paljon surua ja kyyneleitä. Toivotonta rakastumista. Häneen jota en edes tunne.
Häneen joka saa minun oloni tuntumaan kotoisalta töissä. Hän joka onnistuu särkemään sydämeni joka päivä vain lähtemällä aikaisemmin kun minä. Tämä on sietämätöntä. Viikonloput on tuskaa. Kaikki on hajoamassa.