onko viritysmittarilla paljonki helpompi saada kitara vireeseen kuin perinteisellä tyylillä? ja kuinka viritysmittaria käytetään? olen suunitellut ostaa sellaisen ja haluaisin näin valmiiksi tietää hieman sen käytöstä.
viritysmittarista..
kitaristi....
111254
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olen miettinyt samaa asiaa ja katsoin www.musiikkiliike.fi kahta viritysmittaria. Katoin Korg gt-30 ja Boss tu-80. Mietin tässä kumpi olisi parempi.
Hae netistä vaikka AP Guitar Tuner, eiköhän esim. google löydä. Mielestäni ihan toimiva viritysmittari , jolla pystyy virittelemään monia erikoisvirityksiäkin. Ja ilmainen...;-)
Viritysmittari on eräs parhaista lisälaitteista, mitä oon kitaraharrastukseni ympärille hankkinut.
Mulla on BOSS TU-80. Siinä viisari näyttää, kun lähestyt oikeata virettä ja saavutat sen. Kun on just kohdallaan, niin piippaa ja kaksi lediä syttyy vielä merkiksi.
Ennen mittarin ostoa minäkin ajattelin, että en tarvitse, mutta äkkiä tulin toisiin aatoksiin, kun kokeilin.
Osta ehdottomasti, voit sanoa Good Bye epävireiselle soittimelle.
No joo, korva tottuu kun alkaa soittelemaan. Olisi hyvä jos osaisi virittää sekä ääniraudalla että toisesta soittimesta että mittarista, ja vieläpä useammasta kohdasta otelautaa. Etenkin halpa kitara tarjoaa hyvää harjoitusta, kun viimeksimainittu ei aina onnistu. Tuntuu myös ruokahalu kasvavan syödessä: ennen mikä tahansa "vähän sinne päin"-vire riitti, nyt osaa arvostaa oikean vireen sointia. Niin, mulla on Seikon halpis jota saa f-musiikista, tarkka peli eikä älyttömän kallis.
Tämä oli tuolla aiemmin ketjussa. On nyt minullakin koneella.
Kätevä tämäkin. Eikä maksa mitään.
Tosin eihän tietsikka ole joka paikassa mukana.
http://www.mikrobitti.fi/nettijatkot/2004/08/viritys/
Eli tämä juuri tuo AP Guitar Tuner.
Samassa myös mittari muillekin soittimille.
Korvalla voi viritellä miten tahtoo. Mutta ainakin minä luotan noihin mittareihin enemmän kuin korvaani.
Minulla myös tuo BOSS TU-80.
Kitarahan ei kyllä koskaan ole vireessä täysin.
Kun kokeilee ala e-kieleltä painaa G:n, pitää painaa kevyesti, jos painat kovempaa, nousee vire jopa n. 40% G# päin.
Samoin 12 nauhalta moni kitara on jo mitä sattuu.
Kuten jo 5 nauhallakin eroja.
Silti on kiva kun on niin vireessä kun saa.
Suosittelen tota Bossin TU-2 -stomp box-mallia, varsinkin jos on yhtään pelkoa että tulee käytettyä live-hommissa. Kestävä ja riittävän tarkka laite. Ominaisuuksiakin löytyy sen verran, että luulisi pärjäävän.
http://www.bossus.com/index.asp?pg=1&tmp=60
Ylipäätään kannattaa hommata kromaattinen mittari, niin ei sitten tarvi arpoa jos pitää vääntää hieman erikoisempia vireitä...
http://www.soitinlaine.fi/index.cfm?act=tuotteet&sgid=134&mgid=40
Niin tuossa BOSS TU-80:ssä on myös mikrofoni, jota kautta voi myös akustisen virittää.
Se on totta että mikään kielisoitin ei koskaan ole 100 % vireessä. Mutta ehkäpä siinä niiden soinnin jäljittelemättömyys..svengi osittain piileekin.
Tietokonemusiikki on absoluuttisen tarkkaa mutta niin tylsää..
Tatsi ja meininki musiikissa on tärkeintä. Eikös Ramone aikoinaan tahallaan soittanut vähän huonosti ja huolimattomasti, mutta meininki oli mahtavaa.
Sitten kyllä joku vaikka entisaikojen ABBA, siinä se puhtaus oli kauneutta, riitasointu ei ois sopinut.
Samoin Vaya co dios. Dani Clein kun laulaa, se on äärimmäisen tarkkaa ja hienoa. En parempaa naislaulajaa tiedä, vaikka makuasia.
Samoin soitto napsuu just kohilleen. Siis bassoa ja akuskustista myöden.
Vaan eipä niissäkään kielet varmaan jus ole kohillaan mutta sitä ei kuule kun riittävän hyvin ja muuten täsmällistä työtä.
Ettei synny väärinkäsityksiä sanon heti aluksi ettei mikään voita aitoa soittajaa. Mutta, mutta ne kehittyneemmät tietokoneohjelmat pystyvät niillä inhimillistämis komennoilla jäljittelemään aitoa soittajaa jopa niin hyvin, että tavallinen kuuntelija ei pysty erottamaan konetta aidosta. Kaiken lisäksi voidaan helposti graafisesti tehdä tempon huojumista ja saada aikaan epäpuhtautta.