murtunut kuoleman pauloissa

Miksi hemmetissä pitää olla kiusaajia.
Itseäni haukutaan koulussa ja olen siksi vaihtanut koulua.
Huomenna on ripari tapaaminen ja pelkään mennä sinne kun siellä on entisiä luokkatovereitani.
Olen ajatellut paljon itsemurhaa että en kestä tätä. Kestin sitä vuoden. SItten riitti.
Olen koittanut tehdä itsemurhaa monta kertaa ja miettinyt kuolema vai elämä?
Koulussa tietysti koitan olla huomaamatta ja iloinen kuulemistani huudoista välittämättä mutta joka päivä on vain pahempi. Kun pääsee pois koulu rakennuksesta tekee mieli vain itkeä,olla syömättä ja viillellä. Olen puhunut asiasta kavereilleni (jotka ovat ihmeenkaupalla estäneet aikeeni kuolemasta) ja vähän myös vanhemmilleni.
Olen surullinen että elän.
Eikö kannattaisi jotain enemmän yksityisiä keskusteluja järjestää jokaiselle? En saa mistään mitään palvelua. Kuin olisin ilmaa.

Koitan silti kestää s:
Jos kestän.
91203
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 9

Vanhimmat

Sinä olet kallisarvoinen ihana olento.
Sinua on vain 1 kpl maailmassa. Olet erittäin arvokas.
Minua kiusattin myös ja se satutti tosi paljon. Vihasin kiusaajiani ja ajattelin että jos voisin tappaa joutumatta vankilaan niin tappaisin ne. Se viha oli niin suuri.
Mutta sitten tajusin että ne kiusaajat ovat itse heikkoja raukkoja, ei vahvat, fiksut ja hyväsydämiset kiusaa toisia. Kiusaajat on pahiksia joille kiusaaminen on tapa päteä.
Ajattelin että antakaa tulla, olen itse fiksumpi, en alennu teidän tasollenne, enkä koskaan tule sortamaan heikompaani.
Sinäkin olet fiksumpi, käännä tuo tilanne itsellesi voimavaraksi, älä alennu heidän tasolleen, ole vahva!
Kun 10 vuoden kuluttua kohtaat entiset kiusaajasi kadulla niin voit lukea häpeän heidän silmistään ja sinä saat kävellä pää pystyssä voittajana.
Sua tarvitaan ja sun elämällä on tarkoitus :)
Älä hukkaa tätä mahdollisuutta.

Äänestä
  • Siinä se asia tulikin; olisin sanonut itse melkein samat sanat.
    Minäkin voin sanoa, että ne jotka minua kiusasivat aikoinaan koulussa,
    olen todennut myöhemmin surkeiksi luusereiksi. Ja ne jotka sinua
    kiusaavat ovat sitä jo nyt, koska muuten he osaisivat
    olla ilman että heidän tarvii hakea itsetunnolleen kohotusta
    muita sortamalla ja jos olisivat fiksuja osaisivat antaa muidenkin olla.

    Äänestä

  • old_profile_30822 kirjoitti:

    Siinä se asia tulikin; olisin sanonut itse melkein samat sanat.
    Minäkin voin sanoa, että ne jotka minua kiusasivat aikoinaan koulussa,
    olen todennut myöhemmin surkeiksi luusereiksi. Ja ne jotka sinua
    kiusaavat ovat sitä jo nyt, koska muuten he osaisivat
    olla ilman että heidän tarvii hakea itsetunnolleen kohotusta
    muita sortamalla ja jos olisivat fiksuja osaisivat antaa muidenkin olla.

    Lisäksi on joku joka näkee kaiken ja kantaa meitä vaikeimpina aikoina kun omat voimat ei riitä.
    Uskoontulon jälkeen minäkin annoin anteeksi kiusaajilleni ja siunaan heitä sillä heillä ei ole tietoa paremmasta. Jeesus on nähnyt jokaisen kyyneleen ja tietää sen tuskan jota me koemme. Vaikeilla ajoillakin on tarkoituksensa. Silläkin oli tarkoitus miksi minua kiusattiin, nyt ainakin ymmärrän mitä tuntee ihminen joka on kokenut saman.Rukouksella on mahtava voima. Asiat muuttuvat ja hyvä voittaa aina. Jeesus on voittaja!
    Jeeeeeeeee!!!

    Äänestä

Mitä voit tehdä on surmata itsesi! Se on fakta! Se tyhjyyden tunne joka läheisillesi jää ei ole järjellä ymmärrettävää.
Edellinen kirjoittaja on oikeassa tuosta häpeän silmistä näkemisessä. Itse olin kiusaaja, ja nyt täytyy todella välillä potea häpeää. Toisaalta moni on aika vahvaksi kasvanut ja lukenut itsensä paljon parempiin ammatteihin kuin minä.

Äänestä

Tiedän, että sinulla on kova murhe elämästäsi tällä hetkellä.
Mutta:
Näen sinulle todella hyviä asioita nyt ja tulevaisuudessa vielä parempia

Älä luovuta. Ja kerro kohta kuulumisiasi!

Meediotäti

Äänestä

riistä itseltäsi henkeä ja viiltele sen vuoksi
että olet kiusaajien uhri.
Tiedän kuin kamalaa ja raastavaa se on ,nyt olen
jo yli 40-kymppinen nainen ja elämäni on kunnossa.
Yritä kestää,se on kovaa,nosta itsesi kiusaajien
yläpuolelle,koita jotenkin selvitä nämä kouluvuo-
det niin minäkin tein.Koulumenestykseni oli huono,
ahdistus ja pelko oli koko ajan elämässä.
Kun sain kouluni käytyä,alkoi uusi elämä:)
Menin naimisiin,sain lapsia,oli ystäviä.
Itsetuntoni on mitä parhaimmillaan ja työka-
verit ihania joiden kanssa työskentelen,
ei merkkiäkään kiusaamisesta.
Näin elämä muuttuu,Sinusta tulee vielä vahva
aikuinen ja et tiedä mitä elämä tuo tullessaan.
Tuo helvetti loppuu kun pääset pois kouluympy-
röistä.Tsemppiä sulle elämääsi.Koita hakea
apua vaikka terveydehoitajalta tai kiusattujen
tukiryhmältä.

Äänestä

Annappas tietoja itestäs kuis pärjäät?
tsemppiä ja iloa.

Tv;Marja

Äänestä

Mutta ihan oikeasti. hae apua jotka muuttavat mielikuvaa myös itsestäsi esim. NLP-terapia olisi sellainen. Teen sitä itsekin ja uhrin asemeasta nouseminen on amhdollista kun sen tekee myös omien korvien välissä.
Toivottavasti ei kuullosta kovalta. Sen takia nyt
ei kannat kuolla varsinkaan. Silloun kiusaajasi olisivat voittaneet, suotko sen heille.
Mutta sinun pitää löytää oman arvon tunteesi.
Katsouin eilen suomalaista malliohjelmaa, jossa jankutettiin kauniille Sanille, kuinka tämän täytyy alkaa uskoa itseensä. Ei voi olla kaunein, jos siihen ei usko itsekään. NOKKA PYSTYYN!!!!!!

Äänestä

En kyllä sua kiusaajille voittamisen tunnetta.
Ilta meni kaameasti, tilaisuudessa kävelin iloisena ja nokka pystyssä, en antanut niiden kaataa minua mutta siitäpäs ne innoistuivat.
-tulin kotiin itku kurkussa.
menin heti sängyn alle ja itkin jopa meikkinikin pois.
tuntuu kuin en voisi kestää.
sain yhden uuden tilaisuuden kun vaihdoin paikkakuntaa mutta ei se auta. menneisyyden aaveet valtaavat mielen.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


itsetuhoinen kirjoitti:

Miksi hemmetissä pitää olla kiusaajia.
Itseäni haukutaan koulussa ja olen siksi vaihtanut koulua.
Huomenna on ripari tapaaminen ja pelkään mennä sinne kun siellä on entisiä luokkatovereitani.
Olen ajatellut paljon itsemurhaa että en kestä tätä. Kestin sitä vuoden. SItten riitti.
Olen koittanut tehdä itsemurhaa monta kertaa ja miettinyt kuolema vai elämä?
Koulussa tietysti koitan olla huomaamatta ja iloinen kuulemistani huudoista välittämättä mutta joka päivä on vain pahempi. Kun pääsee pois koulu rakennuksesta tekee mieli vain itkeä,olla syömättä ja viillellä. Olen puhunut asiasta kavereilleni (jotka ovat ihmeenkaupalla estäneet aikeeni kuolemasta) ja vähän myös vanhemmilleni.
Olen surullinen että elän.
Eikö kannattaisi jotain enemmän yksityisiä keskusteluja järjestää jokaiselle? En saa mistään mitään palvelua. Kuin olisin ilmaa.

Koitan silti kestää s:
Jos kestän.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu