Tapasin ihanan miehen opiskelu pippaloiden yhteydessä, jonka kanssa päädyimme baarissa tutustumaan lähemmin. Tämän jälkeen olemme pitäneet yhteyttä melko usein (muutaman kerran viikossa). Olen huomnnut ihastuneeni tähän mieheen, mutta mies on sanonut ettei halua suhdetta tässä elämäntilanteessaan, mutta haluaa tapailla minua. Eli toisin sanoen kyseessä olisi "vakipano".
Mitäs mieltä olette, kannattaako tällaiseen lähteä. Saisin viettää aikaa ihastukseni kanssa, eikä seksikään huonoa ole(!!) mutta vaarana on saada vaihdossa särkynyt sydän. Toisaalta ajattelen,että elämäänhän tänne on tultu eikä sydänsuruilta kuitenkaan välty.. huoh,miehet!
Mitäs mieltä olette, kannattaako tällaiseen lähteä. Saisin viettää aikaa ihastukseni kanssa, eikä seksikään huonoa ole(!!) mutta vaarana on saada vaihdossa särkynyt sydän. Toisaalta ajattelen,että elämäänhän tänne on tultu eikä sydänsuruilta kuitenkaan välty.. huoh,miehet!
Vastaukset 7
Vanhimmat
se suurin ongelma piilee, minkä mainitsitkin, eli vaarana on särkynyt sydän. Kestätkö ajatuksen, että olisit miehelle ehkä vain yksi monista "ystävättäristä"? Ja että jonakin päivänä hän luultavasti ottaisi hatkat? Voisitko suhtautua silloin asiaan ilman katkeruutta?
Sinänsä en näe mitään pahaa tuollaisessa suhteessa, ja reiluahan tuo on miehen puolelta tehdä heti selväksi mikä tilanne on. Yksipuolinen ihastus saattaa kuitenkin koitua raskaaksi pettymykseksi vaikka siihen olisi kuinka varautunut etukäteen.
Mies tykkää käyttää sua hyväkseen ja potkia hetken päästä pihalle. Kannattaako moiseen touhuun ryhtyä, jos kerran etsit jotain vakavampaa, kuin olla välineenä miehen pussien tyhjennykseen?
miehessä on niin ainutlaatuista, että haluat ottaa riskin särkyneestä sydämestä, olemalla vain pano? Todennäköisesti se mies panee useiden naisten kanssa. Sekö siinä salaa kiihottaakin?
pelkäksi bumpattavaksi barbaraksi?
eli tarpeita saat tyydyttää mutta tyttöystäväksi hän ei siuta kelpuuta..ei se juttu siitä rakkaudeksi muutu paitsi siun osalta jos jatkuu..
säästä itteesi ja etsi arvoisesi mies.
Tilanteessa on sekin seikka,että itsekkin viihdyn sinkkuna enkä välttämättä sanan vars.merkityksessä etsi vakavaa suhdetta. Tosin jos eteen sattuu ihana mies,ei seurustelulle olisi esteitä...
Mietin juuri tuota etukäteen varautumista, että voiko ihminen "turvata" itsensä ja tunteensa asennoitumalla juttuun oikein... Sekin tekee tilanteesta oudon,että mies teki heti alkuun reilusti tilanteen selväksi,joten pallo on minulla.
Äh, pohjimmiltaan sitä on niin typerä, että kuitenkin elättelee "entä jos sittenkin..." asennetta.. Ja kuinka todennäköistä sekin on,että "suhteesta" kehkeytyisi jotain suurempaa...
Tulipas taas vuodatus :) Kiitos mielipiteistänne, hienoa että tällä palstalla saa asiallisiakin mielipiteitä :)
kunhan et tule tänne valittamaan että mies piti sinua vain bumpattavana barbarana ...