Silläkin uhalla, että minut tästä tunnistetaan ja tulee sanomista, kerron oman jutun siitä, millaista minun töissä on.
Olen kaupan alalla, jossa työtoverini ovat naisia. Olen siis ainoa mies työpisteessä. Oli tässä taannoin kehityskeskustelu pomon kanssa. Kerroin rehellisen mielipiteeni siitä, että kaikissa asioissa en ole omasta mielestäni tasa-arvoisessa asemassa toisten kanssa. Lisäsin vielä, että yleensä ottaen kyse on mitättömän pienistä asioista mitkä eivät häiritse, mutta joskus vähän vihlaisee.
Kerroin esimerkiksi seuraavan, mikä oli (mutta ei ole enää, selviää kohta miksi) selkeä ongelma. Kiireisenä päivänä, eli periaatteessa pääsääntöisesti perjantaisin, vuoron vaihtuessa aamuvuorosta iltaan, olin usein pitkään yksin asiakkaita palvelemassa, kun naiset jutustelivat niitä näitä ovan takana. Yleensä meitä on töissä 2-3/vuoro, joten parhaimmillaan viisikin naista voi kaikessa rauhassa jutustella jopa kymmenisen minuuttia keskenään, jolloin minä parhaan kykyni mukaan palvelen useita asiakkaita asioiden vaihdellessa mm. reklamaatioista veikkausmyyntiin, tai tupakanmyynnistä puhelimeen vastaamiseen tms.
No, kun kerroin tästä rehellisesti, että välillä ottaa päähän kun tätä on tapahtunut monesti, veti pomo kunnon pultit ja vaati esimerkkiä milloin näin on tapahtunut. Eipä minulla tietenkään ollut muistissa tarkkaa päivämäärää, joten ei kuulemma ole näin koskaan tapahtunut.
Seuraavalla viikolla minulla oli perjantaina aamuvuoro ja vuoroni oli jo päättynyt viitisen minuuttia sitten. Edelleen tällä kertaa neljä naista juttelee kaikessa rauhassa ja välillä naurun remakka kuuluu toiselle puolelle. Asiakkaita oli jälleen jonoiksi asti ja puhelin soi lähes taukoamatta. No, paloi hermo sen verran, että hymyilin asiakkaille ja sanoin "ihan pikku hetki". Avasin oven ja sanoin kollegoille suurinpiirtein näin: "se on moro ja hyvää viikonloppua, mun vuoro loppui jo tossa hetken aikaa sitten joten lähden tästä kotio!" Sitten laitoin oven kiinni, ja poistuin hymyillen asiakkaille nyökäten. (Asiakkaat eivät kuulleet tätä, koska ovi oli kiinni). Kohta poistuestuessani tuo toinen ovi avautui ja sieltä purkautui nopeaan tahtiin hiljenneitä naisia. Näin tämän syrjäsilmälläni.
Parasta tässä oli, että pomo oli paikalla ja näköjään meni perille. Seuraavalla viikolla sanoi hieman nyrpeänä, että ymmärtää nyt tilanteen, mutta olin kuulemma hieman liian selvästi asian tehnyt tiettäväksi.
Lisättäköön vielä, että oikeasti todella pidän työstäni ja melkein kaikista työkavereistakin, vaikka tekstin perusteella ei välttämättä voisi kuvitella...
Mutta olen silti tyytyväinen siihen mitä tein! Nyt tilanne on korjaantunut, ja tuntuu muutenkin siltä, kuin ilmapiiri olisi puhtaampi.
Olen kaupan alalla, jossa työtoverini ovat naisia. Olen siis ainoa mies työpisteessä. Oli tässä taannoin kehityskeskustelu pomon kanssa. Kerroin rehellisen mielipiteeni siitä, että kaikissa asioissa en ole omasta mielestäni tasa-arvoisessa asemassa toisten kanssa. Lisäsin vielä, että yleensä ottaen kyse on mitättömän pienistä asioista mitkä eivät häiritse, mutta joskus vähän vihlaisee.
Kerroin esimerkiksi seuraavan, mikä oli (mutta ei ole enää, selviää kohta miksi) selkeä ongelma. Kiireisenä päivänä, eli periaatteessa pääsääntöisesti perjantaisin, vuoron vaihtuessa aamuvuorosta iltaan, olin usein pitkään yksin asiakkaita palvelemassa, kun naiset jutustelivat niitä näitä ovan takana. Yleensä meitä on töissä 2-3/vuoro, joten parhaimmillaan viisikin naista voi kaikessa rauhassa jutustella jopa kymmenisen minuuttia keskenään, jolloin minä parhaan kykyni mukaan palvelen useita asiakkaita asioiden vaihdellessa mm. reklamaatioista veikkausmyyntiin, tai tupakanmyynnistä puhelimeen vastaamiseen tms.
No, kun kerroin tästä rehellisesti, että välillä ottaa päähän kun tätä on tapahtunut monesti, veti pomo kunnon pultit ja vaati esimerkkiä milloin näin on tapahtunut. Eipä minulla tietenkään ollut muistissa tarkkaa päivämäärää, joten ei kuulemma ole näin koskaan tapahtunut.
Seuraavalla viikolla minulla oli perjantaina aamuvuoro ja vuoroni oli jo päättynyt viitisen minuuttia sitten. Edelleen tällä kertaa neljä naista juttelee kaikessa rauhassa ja välillä naurun remakka kuuluu toiselle puolelle. Asiakkaita oli jälleen jonoiksi asti ja puhelin soi lähes taukoamatta. No, paloi hermo sen verran, että hymyilin asiakkaille ja sanoin "ihan pikku hetki". Avasin oven ja sanoin kollegoille suurinpiirtein näin: "se on moro ja hyvää viikonloppua, mun vuoro loppui jo tossa hetken aikaa sitten joten lähden tästä kotio!" Sitten laitoin oven kiinni, ja poistuin hymyillen asiakkaille nyökäten. (Asiakkaat eivät kuulleet tätä, koska ovi oli kiinni). Kohta poistuestuessani tuo toinen ovi avautui ja sieltä purkautui nopeaan tahtiin hiljenneitä naisia. Näin tämän syrjäsilmälläni.
Parasta tässä oli, että pomo oli paikalla ja näköjään meni perille. Seuraavalla viikolla sanoi hieman nyrpeänä, että ymmärtää nyt tilanteen, mutta olin kuulemma hieman liian selvästi asian tehnyt tiettäväksi.
Lisättäköön vielä, että oikeasti todella pidän työstäni ja melkein kaikista työkavereistakin, vaikka tekstin perusteella ei välttämättä voisi kuvitella...
Mutta olen silti tyytyväinen siihen mitä tein! Nyt tilanne on korjaantunut, ja tuntuu muutenkin siltä, kuin ilmapiiri olisi puhtaampi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvä turina :)
Olisinpa nähnyt niitten kälättäjien venähtäneet naamat.
Osoitit työtovereillesi ettet ole mikään homotossukka, joka tekee työt kun he juoruavat!