Olen seurustellut melkein vuoden. Kaukosuhteessa siis ollaan ja ollaan yhdessä joka viikonloppu pyhät ym. lomat.
Olen huolehtinut viikonlopun ruoista ja hankkinutkin tarvittavat aineet jo ennen viikonloppua. Alkuun mies toi mukanaan mm. maitoa, leipää. Lomilla tuli ostettua puoliksi, kun aina yhdessä oltiin.
Nyt mies ei ole moneen viikonloppuun mitenkään "maksanut" viikonlopun syömisiä eli minä olen kustantanut kaikki. Mitenkähän asian hänelle sanoisin ja miten ruoan puoliksi maksaminen onnistuisi?
Miten teillä muilla kaukosuhteessa olevilla ruoan yhteisesti maksaminen sujuu? Jo viikolla suunnittelen viikonlopun ruoat ja siis hankinkin tavarat, niin ne ovat jo valmiina, ettei tule viikonloppuna ruoan takia kaupassa käytyä.
Olen huolehtinut viikonlopun ruoista ja hankkinutkin tarvittavat aineet jo ennen viikonloppua. Alkuun mies toi mukanaan mm. maitoa, leipää. Lomilla tuli ostettua puoliksi, kun aina yhdessä oltiin.
Nyt mies ei ole moneen viikonloppuun mitenkään "maksanut" viikonlopun syömisiä eli minä olen kustantanut kaikki. Mitenkähän asian hänelle sanoisin ja miten ruoan puoliksi maksaminen onnistuisi?
Miten teillä muilla kaukosuhteessa olevilla ruoan yhteisesti maksaminen sujuu? Jo viikolla suunnittelen viikonlopun ruoat ja siis hankinkin tavarat, niin ne ovat jo valmiina, ettei tule viikonloppuna ruoan takia kaupassa käytyä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ettekö käy vuorotellen toistenne luona ? Itsekin olen kaukosuhteessa, mutta me vuorotellaan matkustamisessa toistemme luo. Eli yleensä se hommaa ruoat, jonka luona ollaan. Tai sit yhdessä käydään kaupassa, tai jompikumpi tuo mukanaan, usein sovitaan etukäteen mitä. Meillä on toiminut ihan ilman turhia miettimisiä. Ja kun vuorotellen matkustellaan niin bensarahatkin menee puoliksi...
Eihän tuosta voi ongelmaa tehdä. Jos mies aina tulee sun luo, niin tavallaan sinä sitten hoidatkin ruoat, hänhän maksaa matkakustannukset luoksesi. Mielestäni on outoa noin kovasti miettiä rahan menoa, täytyyhän voida puhua menoista, järjestelyistä jne.
Nähdään vuorotellen toistemme luona, mutta silti minä olen hoitanut ruokapuolen ja hankkimiset eli vien mukanani, kun menen hänen luokseen.
En ole ollenkaan mikään keittiöekspertti. Viikolla selailen ohjeita ja aina erilaista koitan sieltä löytää. Alkuviikolla, jos soitetaan en osaisi sanoakaan, että mitä syödään.
Joskus puhelimessa sanoin, että ostatko jauhelihaa, mutta sattui olemaan jostain pahalla päällä ja sanoi, että haetaan sitten kaupasta, kun tulet. No minä sen sitten hankin, kun olen niin nälissäni, kun töistä tulen, että täytyy heti ruveta ruokaa laittamaan.
No täytyy ottaa jotenkin puheeksi. Tuo on aika hyvä, että kumman päässä ollaan, niin se maksaa ruoat.
Hänellä on sauna ja minulla ei. Joten olen aina vienyt jotain kahvileipääkin vähän kuin saunamaksuksi. Kerran viikonlopussa vain saunon, että onkohan liikaa maksuksi.
On nämä sellaisia juttuja, että miten menisi sitten tasapuolisesti. Minä olen nyt kumminkin kustantanut ruoat meille, että ei kovin tasapuolista.
Nyt asutaan kimpassa mutta aiemmin se yleensä maksoi kumman luona oltiin. Käytiin kimpassa kaupassa ja laitettiin ruokaa kimpassa. Lomareissuilla kumpikin tarjosi vuoroon syömiset, pääsyliput yms. Ei siitä oltu niin tarkkoja milloinkaan.
Aika tarkkaa tuntuu olevan tuo rahan laskeminen. Jotenkin tuntuu yliampuvalta miettiä esim. mitä sauna maksaa ja millä sen korvaisi.
Alkakaa käydä yhdessä kaupassa ja miettiä kimpassa millaista ruokaa teette, voithan katsoa jo viikolla reseptejä valmiiksi ja heittää kehiin ehdotuksia niin toinen voi myös sanoa mielipiteensä.
Houkuttele toinen mukaan ruoanlaittoon ja tee siitä flirtin täyteinen leikki, josko toinen hoksaisi että tämähän onkin kivaa...
Ei kannata niin kauhean tarkkaan miettiä mitä kumpikin maksaa jos ei ole aivan pakko, mutta tietysti jos rahat on todella tiukassa niin on eri juttu.
Siinä vaan tulee helposti turhan pienestä turhaa päänvaivaa.
Pyrimme matkaamaan tasapuolisesti molempien luokse. Ruuat hommaa aina se kenen luona ollaan. Jos olen esim. lomalla pitempään miehen luona, ostamme osittain yhdessä ruuat. Hänellä on kaksi lasta, joten en tarvitse puolta maksaa luonnollisestikaan.
Hyvin on sujunut.
Ruokaa teemme enimmäkseen yhdessä ja se on tosi kivaa yhdessäoloa. Mieheni on sitä paitsi aika hyvä tekemään ruokaa ihan itsekseenkin. Rohkea kokeilemaan kaikenlaisia reseptejä. Hän on antanut virikkeitä omaan keittiöönikin.
Jos matkustamme yhdessä lomalle, maksamme kaiken puoliksi. Tätä toistemme luokse matkaamista emme nyt niin tarkasti laske, että kumpi esim. on käynyt enemmän tms. Olemme molemmat tilanteeseen tyytyväisiä ja keskustelemme asioista, joten hyvin sujuu tää finanssipuolikin :) ...muusta puhumattakaan ;)
Minulle kävi huonosti, kun mies teki niin, että lopulta aina tilanne meni siihen, että minä ostin kaikki ruuat ja jouduin aina maksamaan jopa lopulta hänen deodoranttinsa, partavetensä, pesuaineet, saippuat, hammasharjat jne. Hän aina soitti kun olin kaupassa ja tulossa, että tuopa tullessa sitä ja tätä ja sanoi, että hän maksaa sitten... Joskus kysyin, etät milloin hän maksaa, niin saattoi unohdella maksua jne. Meni 3 vuotta niin, että minä maksoin kaiken eikä hän koskaan maksanut takaisin. ERosimme sitten... En halunnut enää olla lypsylehmä. Luotin häneen liian kauan, vaikka koko ajan tilanne vaan paheni.
Lopulta hän yritti sellaistakin, että olisin käynyt tullessa hakemassa hänen matot pesulasta jne. Sitten meni hermot.
"Musta olsi kiva jos sa maksaisit puolet ruoista, kun mulla on rahat aika vahissa". Miehet eivat oikein osaa ajatella naita juttuja. TOdennakoisesti sille ei ole tullut asia edes mieleen.
syömisistä huolehtimisella ottanut ikäänkuin äidin roolin. Ilmeisesti hänestä on luontevaa että huolehdit sen sitten kokonaan, maksamisenkin, kun kerran itse olet asian hoitaaksesi ottanut. Tämä ennustaa tulevaa rooliasi, mikäli joskus asutte yhdessä. Eli tee muutos nyt ettet päädy hänelle kokoaikaiseksi äidiksi ja huoltajaksi, miestä on turha enää papin aamenen jälkeen muuttaa.
Miksi se yhdessä kaupassa käyminen olisi huono? Eihän se kauaa aikaa vie. Otat itse pienen välipalan töistä päästyäsi ja laitatte varsinaisen illallisen vasta myöhemmin. Ymmärrän että haluat ottaa päävastuun ruokailuista, itsekin kokkaan mielelläni, mutta miehesi jää ulkopuoliseksi ellet ota häntä mitenkään osalliseksi. Ruokailu on kuitenkin yhteinen asia, ja jos sen suhteen alatte toimia erillisinä, sama trendi siirtyy äkkiä muihinkin arjen toimintoihin.
Muistatko viisauden "itse opetamme muut meitä kohtelemaan"? Se pitää paikkansa. Älä nyt enää opeta paremmalle palvelulle, sitä on melkein mahdotonta myöhemmin perua.
Olen itse ollut samassa tilanteessa ja pohtinut samaa, etä miten tähän on tultu ja toistuu aina ennemmin tai myöhemmin kohdallani maksajan roolina.
No sanoisin että itseä saa järjestelystä syyttää kai.
Ajauduin siihen kun piti löytää paikka missä sai olla rauhassa eikä sitä vähää aikaa tarvitse jakaa
sukulaisten tai muiden ulkopuolisten kanssa.
Ainut paikka sitten olikin se minun kotini.
Tänhetkinen tilanne ei sinänsä mikään katasrofin paikka aikaisempiin kokemuksiini.
Ennen maksoin kaiken auton polttoaineet,lomareissut, vakutukset
ruoka,juomat kännykkälaskut vaatelaskut kun ne ohjattiin liukuhihnalle kaupassa joka sitten sovittiin siinä hoidettavan jälkeenpäin samoin kännykkälasku vaan maksamatta jäi.Erolla ainoastaan pääsin maksajan roolista.
Eli nyt on helpompi mutta jos ollaan kodin ulkopuolella nin kaveri tarjoaa ja kuittaa stäkautta ei kylläkään summana tasapainotu jos lasketaan.Joskus mietin kylläkin asian järkevyyttä.
Pitää kaveria näin kun sen perheen ja kumppanuuden kokonaisuudessaan sitoo ja menemiset hahmottuu paljolti hänen hinaamiseen sinne sohvaperuna linjalle ja haluaisi mennä joskus omiakin teitä suunnitella viikonlopuksi muutakin.
Mutta silloin kuulee että eikö enään tykkää tai muuta sitovaa.
Kulut olisivat kuitenkin pienempiä kun ei sitä yöjuoksijaa olisi, joka tottumuksesta tulee palvelut hakemaan ja on ikäänkuin lomalla ja todellinen aika joka siinä välittyy ajanmukaan kutistuu siihen perinteiseen passaamiseen Kai ollaan opetettu, että ei olla syöty koko viikkona
kovan nälän kanssa ahmitaan maha täyteen ja sammutaan sohvalle jossa katsoo ylen väsynyttä miestä ja miettii mikä tässä on sitten muuttunut.
Tätä tälläkertaa puheistani piittaamatta on kestänyt muutaman vuoden ja kaveri kertoo olevan halvin tapa pitää nainen.Jos rahasta puhe niin nainen ei saa maksaa.Aikaisemmin rahani meni miehen hankkimaan autoon ja ylöspitoon ja käsittääkseni sama toistuu oli tapa yhdessäolossa mikä tahansa.Tuloni on nyt pienemmät kun olen päivärahalla joten kiinnitän siihen enempi huomiota.Haluaisin elämältä aivan muuta puhuessani
vastataan hiljaisuudella tai olen seksiä vailla kun kimpaannun ohoi miesten lokiikka se vasta kiemuraa.