Meillä on pieni työryhmä, johon minun on jostain syystä hyvin vaikea päästä sisälle. Olen itse avoin ja omaan mielestäni hyvät sosiaaliset kyvyt, (minulla on myös töiden ulkopuolella ystäviä ja olen naimisissa).
Jostain syystä minä olen se, jota ei pyydetä porukkaan, kun porukka lähtee syömään (tähän ei kuulu esimiesporras). Saan henkihieverissä pakata lompakot positiostani ja juosta perään, jos mielin saavani heistä ruokaseuraa. Tänään kysäisin, että menettekö syömään, kun porukka lampsi oven ohi. Vastaus oli kyllä. Kysymykseen 'minne?', he eivät vastanneet. Onko tämä vihje, että minua ei haluta mukaan?
Onko tämä kiusaamista? Tiedän, että kaikista ei tarvitse pitää, mutta tämä vaan tuntuu pahalta. Mielestäni joukossa on yksi narsisti, joka määrää porukan touhun. Narsisti on naispuolinen, samoin minä. Tämä tapahtuu miesvaltaisella alalla.
Jostain syystä minä olen se, jota ei pyydetä porukkaan, kun porukka lähtee syömään (tähän ei kuulu esimiesporras). Saan henkihieverissä pakata lompakot positiostani ja juosta perään, jos mielin saavani heistä ruokaseuraa. Tänään kysäisin, että menettekö syömään, kun porukka lampsi oven ohi. Vastaus oli kyllä. Kysymykseen 'minne?', he eivät vastanneet. Onko tämä vihje, että minua ei haluta mukaan?
Onko tämä kiusaamista? Tiedän, että kaikista ei tarvitse pitää, mutta tämä vaan tuntuu pahalta. Mielestäni joukossa on yksi narsisti, joka määrää porukan touhun. Narsisti on naispuolinen, samoin minä. Tämä tapahtuu miesvaltaisella alalla.
Vastaukset 8
Vanhimmat
eli tilanne on mennyt jo sellaiseksi ettei mulle enää vastata vaikka kysyn mitä vaan, työ asiat hoidetaan näennäisen kohteliaasti, mutta muuta heiltä ei ulos saakkaan. Olen ratkaissut pulman niin että olen hiljaa, koska ei mulla ole näille ihmisille enää mitään sanottavaakaan!!
Pitäkööt seuraa toisilleen, mulla on omat ystävät työn ulkopuolella ja nautin niistä vapaa-ajalla.
Juu, ja kyllä meinaan vaihtaa työpaikkaa, mutta ensin pistän täällä vähän tuulemaan....
Vaihda ensin työpaikkaa ja pistä sitten tuulemaan. Tee ilmoitus työsuojelupiirille ja levitä julkisesti työpaikastasi ettei siellä jaksa pitkään. Hulluksi tulee jos jatkaa hankalassa työpaikassa.
Mä ottaisin jo nyt yhteyttä jonnekin, mut ei mul ole mitään konkreettista näyttöä tästä. Miten todistaa ettei jengi puhu mulle tai sulkee mut ulos jopa työ tehtävistä.
Siinpä tarvitaan viisasten kiveä, jos ei ole näyttöä. Kiusattu tuntee kiusaamisen kehossaan ja sielussaan jopa kymmeniä vuosia, jopa hautaan saakka. Itse en ole vieläkään selvinnyt.
Joka tapauksessa en anna periksi. Teen vaikka rikosilmoituksen epäoikeudenmukaisuudesta ja työnteon häirinnästä, ansion menetyksistä, henkisestä kivusta ja särystä.
Olen samassa tilanteessa kuin ketjun aloittaja.Meillä työpaikalla käytetään kaikkia keinoja kiusata minua.Monta vuotta olen ollut jo näkymätön,minulle ei puhuta ei vastata kysymyksiin ei tervehditä,puheet loppuu kun menen paikalle,ei mitään yhteistyötä.Olen aivan yksin siinä.Millä todistat mitään. Pomon kanssa olen puhunut miten kuluttavaa tämä kaikki on mutta hän ei puutu siihen.Yhdessä olemme puhuneet yhteisissä palavereissa mutta tuloksetta.
Nyt olen pitkällä sairaslomalla ja mietin tulevaisuutani.Olen masentunut ja rikki.Tuntuu etten jaksa nousta tästä.
itkettää niin puolestasi.. tiedän tuon tunteen liiankin hyvin ..Kiusaajat tietävät kuinka tehokasta on jättää kiusattu kaiken ulkopuolelle. Minulle tehtiin samoin kaiken muun kammottavuuden lisäksi..Kokoan itseäni vieläkin vaikka lähdin työpaikasta jo kolmisenvuotta sitten.
Yritä jaksaa, pikkuhiljaa tulee niitä hyviäkin päiviä vaikka elämä tuntuukin välillä toivottomalta.
Olen saanut kokea saman tunteen edellisissä työpaikoissani. kiusaajat todella osaavat hoitaa hommansa, mutta sopii ihmetellä miksi he haluavat kiusata sinua. Kateutta! Ota vaivihkaa selville miksi he käyttäytyvät noin, missä olet hyvä, missä kilpailet heidän kanssaan. Käytä sitä hyväksesi.
Hei,
Kiitokset teille kaikille viestiketjuun kirjoittaneille. En ole näköjään yksin.
Haluan kuitenkin tehdä työtä jota teen, joten tämä on kestettävä. Viime ajat olenkin harrastanut jonkinlaisia kissa-hiiri-leikkejä. Tulevat uteliaiksi, kun en pyri heidän seuraansa... Tosin, en jaksa tällaistakaan, oikeesti!
Joskus ahdistuksissani kahvitauon jälkeen kirjoitin koneelleni seuraavan tunnelmaa kuvaavan katkelman:
-Kahvitauolla-
Älä sano mitään. Mielipiteitäsi ei täällä kaivata. Haihdu kahvin tuoksuun.
Mutta minä tiedän. Tiedän. Olen oikeassa. Olen hiljaa.
Voimia teille muille! Koitetaan kestää!