aloitin seurustelun nyt armeijaa käyvän miehen kanssa. olisi kiva kuulla kokemuksia? mahtaako suhde toimia. onko teillä toiminut? näkeminen jää harvaan....
armeija.
ikävä kova
141656
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ei toimi jos sitä yhtään epäröit.
Loppui parin kk:n kuluttua. Aina kun aija paais lomille, piti olla kauheaasa kannissa koko ajan. Eika siihen tietysti tyttoystava mukaan sopinut. Tieda sitten, oliko muita naisia. Mutta tiedan niitakin, joilla on onnistunut.
ei nuoren miehen mieleen juuri muuta mahdu. Se on tavallista, että lomilla ei jaksa juuri muuhun panostaa kuin rentoutumiseen.. Eiköhän ne parisuhdekriisit armeijan aikana yleensä johdu juuri siitä, että nainen ei voi ymmärtää mitä mies on lomillaan kuin eri mies.
Yritä saada käsiisi Riikka Juvosen aika äskettäin ilmestynyt kirja "Suomineidon sotataito". Se on tarkoitettu nimenomaan naisille jotka eivät tuohon maailmaan päse perehtymään. Siinä on varsin hyvin kiteytettynä pääasiat mitä jokaisen maallikon tulisi tietää. Se auttaa sinua edes ymmärtämään termejä ja taustoja, mistä miehesi puhuu. Osoittaisi myös hänelle että olet oikeasti kiinnostunut siitä mitä hän käy läpi ja saattaisit jopa kiinnostua kuulemaan itseltään lisää. Mikä sen mukavampaa kun voisi juuri sinun kanssasi käydä läpi tapahtumia, kun et olisi täysin ummikko. Armeija on nääs sellainen morsian, että sen rinnalla ollaan me naisetkin kakkosia, joten viisasta on vähän taipua ettei taitu :-). Mutta äkkiä se on lusittu, toisin kuin allekirjoittaneen osalta - olen nimittäin kapiaisen nainen, ja mielelläni lusin tämän elinkautisen... :-)
seurustelun 3 vkoa ennen kuin mies läksi armeijaan. Kamalalta tuntui, mutta hyvin me se aika jaksettiin :) oltiin yli 5 vuotta yhdessä, nyttemmin erottu. Mutta armeija-ajan kestää kyllä, jos tahtoa on :)
Eikä suomen armeija vielä mitään.. Itse olen nyt siinä tilanteessa (taas!armeija vainoaa minua) että seurustelen(tai itseasiassa ole kihloissa) ulkomaalaisen miehen kanssa, joka on lähiaikoina lähdössä armeijaan. Armeija siellä kestää 15kk. Silti, tuhansien kilometrien välimatkasta ja armeijasta huolimatta aiomme tästä armeija-ajasta selvitä :)
^Jackie^
Siellä ku niitä naispuolisiakin kun on, ettei vaa se oma rakas ihastus johonki armeijan naiseen :S
suhde ei kestä armeijaa, niin ei se mitään muutakaan kestäis.
Olen samaa mieltä edellisen kanssa, että jollei suhde kestä armeija-aikaa, niin varmasti loppuisi muutenkin ennen pitkää.
Myös oma poikakaverini on tällä hetkellä armeijassa, eikä meillä sen suhteen ole mitään ongelmia ollut. Tietysti on inhottavaa ettemme voi nähdä usein, mutta kun tietää että sekin loppuu aikanaan, niin kyllä se siitä. Meillä on tietysti jo aikaisemmin ollut hiukan sama tilanne kun opiskelin vuoden seurustellessamme toisella paikkakunnalla. Joten emme ole koko seurusteluaikanamme eläneet ns. normaalia elämää. Vähän kyllä mietityttää, että mitä sitten kun voimme nähdä aina kun haluamme.
Kannattaa nyt sinun vain joustaa mahdollisimman paljon ja antaa poikakaverisi tehdä niitä asioita kun haluaa lomilla tehdä. Onhan hänenkin tietysti otettava sinua huomioon viikonloppuisin. Koita kestää, kyllä se siitä!
näin. Ihan hyvä jos pystytte antamaan poikaystävillenne vähän "tilaa", ettekä ole heti perjantai-iltana vetämään häntä mukaan piljoonaan eri juttuun. Vähän riippuu missä on, mutta itse olin monesti niin väsynyt lomalla ettei huvittanut tehdä oikein mitään.
Mutta voitte olla varmoja siitä, ketä se teidän poikaystävä siellä metässä miettii, esittipä sitten palvelustovereille mitä hyvänsä.
Pari tyyppiä meinas hajota siihen, kun tyttöystävän kanssa meni huonosti intissä. Yks kaveri taas puhu aina niin hienosti tytöstään, että ihan kateelliseks tuli.
armeijassa muutakin kuin rivoja? Sain vaan omalta poikysvältäin käsityksen että sinne ei pitäs kenenkään naistaan päästää... Mutta hienoa jos osataan puhua kauniita ja tuntea jotain erityistä.
En muuten yleistä, tämä on vain lievä kärjistys.. Tiedän kyllä että miehet ovat hienoja herroja yleensä joskus tulee vaan poikamainen olo... varmaan.. ;)
ihan tyypeistä. Noin yleisesti ni siellä voi kyllä puhua rivoja millon vaan missä vaan. Mutta meillä ainakin oli semmosta porukkaa että ei paljon jaksettu. Itse asiassa mun inttikaverit oli semmosia, että ei puhuttu yleensä mitään ihme rivoja juttuja, lähinnä vitsiä väännettiin ja muuta kivaa. Porukassa kun oltiin ni aina oli pirun hauskaa.
Kyllähän siellä näkee naiset varmaan selvemmin sen miesten toisen puolen, mutta ei kait se niin iso ongelma ole. Taas vähän että minne menee. Omat naispuoliset inttikaverit ei näkyny mitenkään hirveesti kärsivän, eikä ne mikskään rekkalesboiks muuttunu. Huumorilla selviää melkein mistä vaan.
Nää jutut taitaa riippua paljolti tuurista.
Kyllä suhde sen kestää jos haluaa...olen itse nyt seurustellut 4 vuotta miehen kanssa joka työskentelee armeijassa. Minä olen 22 ja hän 25. Hän on töissä yhdessä kaupungissa ja minä opiskelen toisessa. Noin 450km eroa. Eli ollaan suurimmilta osin vain nähty viikonloppuisin. Mutta olemme myös asuneet yhdessä jaksottain, yleensä kesäisin. Joskus meillä ollut aika rankkaa, mutta jaksetaan molemmat koska me haluamme. Niin mainittakoon vielä että suurin osa hänen työkavereistaan elävät samanlaisessa suhteessa, eli ei mitenkään epätavallista tälle porukalle.
tilanne on se, että ensi kesänä hyppää rakkaani armeijan leipiin. Periaatteessa se ei vielä olisi painajaista, sillä kotipaikkakunnaltamme on varuskuntaan matkaa n. 60 km. Se, mikä minua eniten hirvittää, on se, että muutan itse ensi syksynä Etelä-Suomeen opiskeluiden vuoksi. Välimatka kasvaa yhdessä yössä 60 km:sta 380 km:iin. Epäilen myös, ettei opiskelijabudjetilla ja armeijapäivärahalla kovin usein junamatkusteta puolentoista vuorokauden lomalle kotiin.
Ensin olimme sitä mieltä, että mieheni hakee siirtoa ja muutamme yhteen pääkaupunkiseudulla. Nyt olemme todenneet, että kun jo tämän vuoden olemme etäsuhteessa kestäneet (tosin hän tulee joka viikonloppu kotiin), olemme saaneet hyvää harjoitusta ensi vuodeksi. Minä uskon vakaasti, että olemme jotain niin hyvää ja toimivaa, että kestämme kyllä. Jos kahdeksan vuoden kommunikaatiopulmien jälkeen saimme selvittyä sen, että kaikki on johtunut niistä rakkauden hevosenpotkuista, jaksamme kyllä vielä sen puoli vuotta.
Aion muuten pitää huolen siitä, että mieheni muistaa mitä eräänä kauniina kesäyönä tuli luvatuksi: kun tammikuussa 2008 varuskunnan portit sulkeutuvat, ilmestyy yhteen tiettyyn sormeen sellainen kultainen rinkula. :)
Moi. Kyllä se välimatka kestää, jos on aitoa rakkautta. Itse lähdin tänne Kosovoon ja välimatka venyi 1944km:n.. Täällä ollaan yleensä noin 4-6 viikkoa putkeen ennen lomia. Armeija on pieni huoli, koska useimmista paikoista pääsee lomalla joka viikonloppu ja joskus iltavapaillekin keskiviikkoisin. Rakastakaa toisianne ja pitäkää yhteyttä niin kyllä rakkautenne kestää.
Soldier from Kosovo
Tämä on asia jossa ei voi yleistää. On suhteita jotka loppuvat armeijan aikana...mutta useimmiten syynä on muutakin kuin se armeija...mies on vielä aika lapsellinen tässä armeija iässä...ryyppääminen monille tärkeätä.
Minulla ja miehelläni meni armeija aika suht koht hyvin..vuoden oli hän palveluksessa. Nyt ollaan naimisissa ja onneksi armeija aika ohi. Ikävä oli tietenkin kova.