Terve!
Olen tehnyt tässä viime aikoina kiintoisan havainnon: kun mittarissa alkaa olla tuo maaginen 3kymppiä ja edelleen olen sinkku, niin tunteet naisia kohtaan ovat laantuneet aika lailla. Tarkoitan tällä sitä, että nykyään on paljon realistisempi naisia kohtaan, ja naiset eivät oikeasti enää tunnu niin viehättäviltä kuin aikaisemmin. Siis ei ole enää mitään pakonomaista tarvetta juosta naisten perässä. Enkä nyt tarkoita tässä sitä, että minusta olisi tullut homo tai sukupuoleton olento, kyllä edelleen haluaisin kestävän parisuhteen naisen kanssa.
Pakitkaan eivät enää tunnu yhtä kaamealle kuin 10 vuotta sitten, tai edes 5 vuotta sitten. Sitä jo osaa nauraa niille, ja ymmärtää, ettei tämä pakit antanut nainen voi olla "elämäni nainen", koska hän ei ollut minusta kiinnostunut. Seurustelemiseen kun tarvitaan aina kaksi. Enää ei jää itkemään naisen perään, kuten teki 10 vuotta sitten.
Onko tämä yleinen ilmiö? Vai onko se vain niin että naisen viehätysvoima alkaa rapistua kun hän lähestyy 3kymppiä? Vai onko minua alkanut pelottaa sitoutuminen kun on elänyt pitkään yksin? Vai onko ne parhaat naiset jo viety?
Asiallisia kommentteja, kiitos...
Olen tehnyt tässä viime aikoina kiintoisan havainnon: kun mittarissa alkaa olla tuo maaginen 3kymppiä ja edelleen olen sinkku, niin tunteet naisia kohtaan ovat laantuneet aika lailla. Tarkoitan tällä sitä, että nykyään on paljon realistisempi naisia kohtaan, ja naiset eivät oikeasti enää tunnu niin viehättäviltä kuin aikaisemmin. Siis ei ole enää mitään pakonomaista tarvetta juosta naisten perässä. Enkä nyt tarkoita tässä sitä, että minusta olisi tullut homo tai sukupuoleton olento, kyllä edelleen haluaisin kestävän parisuhteen naisen kanssa.
Pakitkaan eivät enää tunnu yhtä kaamealle kuin 10 vuotta sitten, tai edes 5 vuotta sitten. Sitä jo osaa nauraa niille, ja ymmärtää, ettei tämä pakit antanut nainen voi olla "elämäni nainen", koska hän ei ollut minusta kiinnostunut. Seurustelemiseen kun tarvitaan aina kaksi. Enää ei jää itkemään naisen perään, kuten teki 10 vuotta sitten.
Onko tämä yleinen ilmiö? Vai onko se vain niin että naisen viehätysvoima alkaa rapistua kun hän lähestyy 3kymppiä? Vai onko minua alkanut pelottaa sitoutuminen kun on elänyt pitkään yksin? Vai onko ne parhaat naiset jo viety?
Asiallisia kommentteja, kiitos...
Vastaukset 14
Vanhimmat
että naisen vika se on. Naisen viehätysvoima alkaa tosiaan rapistua 30 ikäisenä, tai jo aiemmin. Surkeita kaikki tyynni, etsi joku teini, jos se saisi paremmin vipinää lahkeeseen. Sinussahan ei tietenkään ole mitään vikaa, kun et ole kellekään kelvannut. Muissa se vika on, eli tosiaan niinkuin sanoit, niissä naisissa.
En kirjoittanut tuota havaintoa ilkeilläkseni. Kerroin vain miltä minusta tällä hetkellä tuntuu. Varmasti minussakin on paljon puutteita-kenessäpä ei olisi?
Lähinnä halusin pohtia sitä tosiasiaa, että tunne-elämä tasaantuu iän myötä, ts. ei dramatisoi asioita enää niin kuin aiemmin.
Kiva jos muutkin kertoilisivat kokemuksia tästä...
olen tosin 26-vuotias ja nainen. Eli minulla ei ole minkäänlaista mielenkiintoa aloittaa seurustelua kun tuntuu siltä ettei mikään tunnu miltään. Tiedän tosin ettei vika ole miehissä vaan minussa itsessäni, kun ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta aloittaa mitään uutta. Ei jaksa vanhempien esittelyä ja tutustumista toiseen. Ehkä tämä menee joskus ohi, ehkä ei. Nyt näyttäis ainakin siltä et meitsi elelee yksin toistaiseksi.
Niin ja se ero vielä, et itellä ei ole edes haaveissa mitään perhettä tai miestä, mun mielestä se on typerä mielikuva tulevaisuudesta, et on lapsia, omakotitalo ja farmariauto, tekeekö se sit jotenkin onnellisemmaksi??Eli varmaan vähän eri juttu kuin sinulla, mutta kuitenkin ehkä vähän sama juttu...
olen samanikäinen ja tuntemukset on aika samanlaiset. Mitään ei jaksa yrittää (kun vituiks menee kuitenkin) ja jos viittiikin, niin sillon sitä toivoo, et hommasta tulis jotain vakavampaa, leikkimiseen on jo kyllästynyt.
En itsekään perusta omakotitalosta, pennuista tai farmariautosta, joten mitäpä sitä miehellä oikeestaan tekeekään.
Tiedostan kyllä, että "vika" on enemmän mussa itessäni, kun missään muussa. Olen pettynyt tarpeeksi monta kertaa, ollut liian pitkään yksin ja kyynisyys on päässyt valtaamaan mielen. Olen alkanut valmistatua vanhanpiian elämään.
Jep, tuttuja tunteita, alkaa tuntua väkiäniseltä vaikka toisaalta mieli tekisi löytää nainen. Kummallista että tähän on päätynyt kun kuitenkin on aika lailla puitteet kohdallaan.Ei vaan jaksa noita ravintolareissujakaan joten tapailee aika vähän ihmisiä.
Naiset voi jättää tän lukematta.
Vanhan säännön mukaan naisen ikä pitää olla puolet miehen iästä 7 vuotta, eli sun tapauksessa siis noin 22-23 v.
No joo, itsekin samassa tilanteessa ja kaiken ikäisten naisten kanssa on touhuttu. Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, että parhaiten kolahtaa muutaman vuoden itseäni nuorempi nainen. On sosiaalisesti ja kulttuurillisesti paljon yhteistä ja toisaalta naisen fyysinen ikä ja sinun henkinen ikä kohtaa paremmin. Lisäksi kohottaahan se tietty hieman itsetuntoakin kun saa nuoremman naisen. Puhun nyt siis naisista, jotka ovat luokkaa 25-28 v. Elämänkokemustakin on jo kertynyt kummallekin.
Mutta todella kolmenkympin paikkeilla voi miehelle iskeä jonkinlainen kyllästyminen. Sitä on hieman kyynisempi ja tietoisempi siitä mitä haluaa. Tällöin tietenkin käy niin, että sitä rajaa itse pois suuren joukon naisia omasta otannasta. Mikä tahansa pulssin omaava naaras ei enää käykään. Sitä panostaa enemmän laatuun kuin määrään ja musta siinä ei ole mitään vikaa. Ainut vaan, että ns. kuivia kausia voi tulla enemmän. Mut ah sitä iloa kun onnistuu kohtaamaan ns. laadukkaan yksilön. Se korvaa kaiken.
Oma asiansa ovat sitten hormonaaliset muutokset. Testosteronitasot tuppaavat laskemaan miehillä ajan mittaan. Mutta onhan tuohon jo lääkkeitä yms. hoitoa.
Ja vielä, parhaat naiset eivät ole todellakaan viety. Itseasiassa olet iässä, jossa otanta on suurimmillaan jos vain niin haluat. Et ole vielä liian pervovanha tapaillaksesi 20 v. tyttöjä. Päinvastoin, sellaisten joukossa sinusta saattaa olla kysyntääkin. Toisaalta taas olet jo riittävän vanha ja kokenut antamaan iloa myös vanhemmille naisille mikäli niin haluat.
tähän kun pyyhkäisit sellaista aihetta jota olen paljon miettinyt.
Olen siis nainen, luin vaikka annoit naisille luvan jättää viestisi lukemattakin.
Olet siis sitä mieltä että naisen pitäisi olla miestä nuorempi. Itse seurustelen onnellisesti, itseäni muutaman kk nuoremman miehen kanssa. Käytännössä olemme siis saman ikäisiä. Edellinen avomieheni oli minua muutaman päivän vanhempi.
Niin nyt minua kiinnostaa kovasti se että mihin tämä sopivan iän määrityksesi perustuu. Ja etenkin se että kun mies on tuon määritelmän perusteella naista vanhempi niin miten tasavertaisuus toimii suhteessa jossa toinen on vuosia toista nuorempi? Mitä vähemmän vuosia takana sitä vähemmän on elämänkokemusta. Aina. Väistämättä. Miten sitten osaat suhtautua siihen jos naisesi esittää jotain asiaa että se on näin ja se tuntuu sinulta naiivilta? Vai tuntuuko koskaan? Tyyliin että noin minäkin kyllä ajattelin nuorempana mutta sen ja tuon kokemuksen jälkeen en ajattele enää noin. Etkä sinäkään kun olet vähän vanhempi. Ehdottomuushan usein vähenee vanhetessa, mustan ja valkoisen lisäksi tulee monia eri harmaan sävyjä. Ymmärrät varmaan mitä tarkoitan.
Ettei siinä käy niin että miehestä tulee jossain määrin "opettaja", "vastuunkantaja" tai jopa jonkin tasoinen isähahmo. Yhtä hyvin toisinpäin jos nainen olisi vanhempi.
Vai oletko sitä mieltä että 22-23 -vuotias nainen olisi henkiseltä tasoltaan 30-vuotiaan miehen tasolla? Mihin sen perustat? Toki tytöille tulee hieman poikia ennen murrosikä muttei se kai enää 2-3 -kymppisenä pitäisi vaikuttaa?
Itselleni on hirvittävän tärkeää että voin kokea olevani mieheni kanssa vertainen. En häntä "viisaampi" tai kokeneempi mutten kokemattomampikaan. En halua olla oppilas enkä opettaja. En halua kulkea suhteessa edellä enkä perässä. Haluan kulkea rinnalla.
Lisääntymisen kannalta tuo että nainen olisi nuorempi toimisikin paremmin kun naiselle tuntuu tulevan poikkeuksetta miestä aiemmin vauvakuume.
sitä, että olet yksinkertaisesti kyynistynyt. Jos mahdollista, mene ja vietä aikaa jonkun tuttavan tai sukulaislapsen kanssa, jotta saat terveen lapsenmielisyyden (huom, ei lapsellisuuden) takaisin :)
Itse olen kolmekymppinen nainen ja olen huomannut saman asian. Jotenkin tuntuu, että kaikki hötkyilyt ovat jääneet vuosien varrelle ja hyvä niin.
Minua eivät miehet enää vähällä hätkäytä. Nuorempana olin ikionnellinen yhdestäkin kiinnostuneesta miehen puolikkaasta, mutta nykyään ei oikeastaan voisi vähempää kiinnostaa. Kyynistymistä vai viisastumista, ken tietää - joka tapauksessa rauhallisin olotila, missä olen ikinä ollut.
Olen edellisen kommentoijan kanssa samaa mieltä. Kolmekymppisenä on rauhoittunut ja oppinut nuoruuden virheistään. Enää ei myöskään kelpaa kuka tahansa, sillä osaa jo hakea laatua.Sitä tietää jo ettei ne miehet maailmasta lopu kesken.Nuorena oli toista ja sitä roikkui viimeiseen asti jossain hyväksikäyttäjässä.
Itse olen vasta 22 vuotta, mutta samassa tilassa. Parempi näin.
laannu mutta iän mukana tulee toisinaan viisautta...
Mielestäni olet vain kypsynyt, aikuistunut ja tullut fiksummaksi. Eli alat tuntea vastuusi ja sen, että ei kannata ryhtyä parisuhteeseen vain ulkonäön perusteella, vaan parempi tutustua ensin myös henkilöön ihmisenä. Luultavasti nyt sinulla on paremmat mahdollisuudet pysyvään parisuhteeseen kuin koskaan aiemmin, jos realismisi kautta pystyt myös hyväksymään oman ja toisen ihmisen vajavaisuuden ja silti sitoutumaan. Tunteitakin varmasti löytyy ajallaan, mutta ne eivät ole niin sidoksissa ulkonäköön tai siihen, mitä "yleinen mielipide" pitää kauniina.
Lisäksi hienoa, etteivät pakit tunnu kovin pahoilta, sillä sehän nyt vain on realistinen fakta, että kaikki eivät voi miellyttää kaikkia ja ihmisillä on omat syynsä, miksi juuri nyt ei kolahda. Turha siitä on itseensä ottaakaan.
Sorry kaveri se vaan tarkoittaa, että turpaan on tullut. Mutta: lasi puoliksi täysi, ei tyhjä.
Verstande Sie?