Siis olen nyt sellaisessa umpikujassa etten enää tiedä mihin päin menen... Olen jälleen noin sadannen kerran ihastunut exääni... meillä oli joskus ihanaa ja rakastin häntä (ehkä rakastan vieläkin) mutta sain pettyä useita kertoja hänen takiaan ja monet itkut on itketty...
Asun yhdessä nykyisen poikaystäväni kanssa, ja hän vihaa exääni, jos hän kuulee edes exän nimeä, saa jo raivarit... rakastan kyllä nykyistäni mutta minulla on sellainen tunne etten voi rakentaa tulevaisuutta hänen kanssaan, en vaan voi... ja toisaalta toivon että exäni olisi muuttunut, että hän nyt osaisi rakastaa ja seurustella kanssani, tiedän että hänelläkin on tunteita vielä minua kohtaan.
Olemme muutamia kertoja lähetelleet sähköpostia ja vaihtaneet kuulumisia ja minusta tuntuu että retkahdan häneen vielä joku päivä... hänellä ei ole ollut aikoihin tyttöystävää...
Miten on? Onko minun oikein elää sellaisen ihmisen kanssa kun minusta tuntuu siltä etten voi enkä halua viettää loppuelämääni hänen kanssaan... mutta toisaalta en tiedä uskallanko ottaa riskiä enää exäni kanssa, olen saanut niin usein pettyä... ehkä en jaksaisi enää, onko sitten tarkoitettu niin että olen yksin koko loppuelämäni?
Asun yhdessä nykyisen poikaystäväni kanssa, ja hän vihaa exääni, jos hän kuulee edes exän nimeä, saa jo raivarit... rakastan kyllä nykyistäni mutta minulla on sellainen tunne etten voi rakentaa tulevaisuutta hänen kanssaan, en vaan voi... ja toisaalta toivon että exäni olisi muuttunut, että hän nyt osaisi rakastaa ja seurustella kanssani, tiedän että hänelläkin on tunteita vielä minua kohtaan.
Olemme muutamia kertoja lähetelleet sähköpostia ja vaihtaneet kuulumisia ja minusta tuntuu että retkahdan häneen vielä joku päivä... hänellä ei ole ollut aikoihin tyttöystävää...
Miten on? Onko minun oikein elää sellaisen ihmisen kanssa kun minusta tuntuu siltä etten voi enkä halua viettää loppuelämääni hänen kanssaan... mutta toisaalta en tiedä uskallanko ottaa riskiä enää exäni kanssa, olen saanut niin usein pettyä... ehkä en jaksaisi enää, onko sitten tarkoitettu niin että olen yksin koko loppuelämäni?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mielestäni kumpikaan ei ole sinulle hyvä vaihtoehto eikä "se oikea" joten valitsepas miehesi vielä noiden 2,5 miljardin muun miehen joukosta, niin ei tule ongelmia ;). Jos suhde menee kunnolla poikki, niin ihastua voi tietenkin uudestaan ja rakkauskin säilyä, mutta harvemmin se suhde kuitenkaan tulisi toimimaan, koska ei ne syyt siitä erosta ole poistuneet eli samoihin ongelmiin törmäisitte myöhemminkin.
Ja tästä nykyisestä...mieti tarkkaan mikset haluu viettää hänen kanssaan loppuelämääsi ja voisitteko ehkä vielä tehdä jotain sen hyväksi, että voisit olla hänen kanssaan, jos ei, niin turha jäädä huonoon suhteeseen roikkumaan, koska siinä menettää mahdollisuuden onnellisempaan elämään ja se tulee varmaankin kuitenkin päättymään jossain vaiheessa, mutta yrittää silti kannattaa ennen sitä. Vai sotkeeko exä ajatuksiasi niin paljon, että nykyinen suhde tuntuu huonolta. Yritä unohtaa exä lopullisesti ja tutkiskele sen jälkeen tuntemuksiasi tähän nykyiseen tyyppiin.
Voi ei! Ei oo niin todellista, mä oon tällä hetkellä täsmälleen samassa tilanteessa ja voin sanoa ettei oo paras mahdollinen fiilis... Oon ihan hajalla ja päässä ei pyöri muuta kuin samat ajatukset ja pohdiskelut koko ajan. Hirveä syyllisyys ja samalla massussa perhosia ja pää ihan pyörällä!! Itse en todellakaan tiedä miten pitäisi toimia, oon ajatellut että katson ja pohdin ihan rauhassa, ainakaan mitään hätiköityjä päätöksiä en tee. Mua on turha neuvoa unohtamaan exä, koska se ei toimi kuin teoriassa. Ei kai kukaan voi loppujen lopuksi voittaa tunteita järjellä...? Mä en ainakaan voi enkä edes halua. Sinkkuelämän ajatus hirvittää, koska se on niin suuri muutos pitkän parisuhteen jälkeen, mutta kaikkeen tottuu ja on totuttava (jos niin kävisi). Eräs ystäväni esitti minulle mielenkiintoisen kysymyksen kun vatvoin ongelmaani: ettei tämä ihastus exään vaan ole oire siitä, että parisuhde ei ole kunnossa. Eli onko ensin ollutkin jo jotain ongelmia suhteessa ja sitä kautta tunteet exään ovat päässeet taas pinnalle. Onko ihastus oire parisuhteen ongelmista? Vai onko exä todella ollutkaan koskaan poissa kuvioista? Ollako vai eikö olla? Tää ongelma jos saadaan fiksusti ratkaistua niin pari extra pointsia meille! Tsemppiä sulle!
Olen ehkä hieman helpottuneempi kun on joku toinenkin jolla on sama ongelma... Olen samaa mieltä että pitää päättää viekö järki vaiko sydän... Ja tuntuu että oikea ratkaisu olisi se mikä tuntuu itsestä kaikista parhaimmalta, ainakin mun vatsassa menee perhosia kun kuulenkin exäni äänen... Muakin hirvittää sinkkuelämä, en tiedä pystynkö tai haluanko olla yksin, olen seurustellut niin kauan jo... mutta toisaalta olen valmis olemaan yksinkin kuin onnettomassa parisuhteessa, jossa luottamus ei toimi. Luulenpa että asia on juuri niin, että tämä on oire siitä, että parisuhde ei todellakaan ole kunnossa. Tämä minun exäni ei ainakaan ole poissa kuvioista... Toivon todella että kummatkin teemme fiksun ratkaisun... kirjoita kun tapahtuu jotain!!!! Onnea!
"Mua on turha neuvoa unohtamaan exä, koska se ei toimi kuin teoriassa. Ei kai kukaan voi loppujen lopuksi voittaa tunteita järjellä...?"
"Eli onko ensin ollutkin jo jotain ongelmia suhteessa ja sitä kautta tunteet exään ovat päässeet taas pinnalle."
Vai olisiko kenties niin että se uusi suhde on aloitettu liian pian entisen lopettamisen jälkeen, kun entinen on ollutkin vielä liian tiukasti sydämessä? Toisin sanoen nykyinen on alunperinkin ollut... no, väärin sanoa korvike, mutta joku sellainen jonka kanssa on mielummin kuin yksin. Voisi myös ajatella että eroa ja siihen johtaneita syitä ei ole käsitelty loppuun, vaan ne painavat vielä, ja ovat muodostumassa uudenkin suhteen ongelmiksi.
En tiedä, spekuloin vain.
Äläkää hätäille kyllä asiat selviä ajan myöntää!
Älä retkahda entiseen. Jos olet häneen ennenkin pettynyt takuulla petyt uudelleen. Taitaa haluta vain pitää sinua narun päässä kuin jojoa.
fasfa