Olen avoliitossa elävä nainen ja eronnut kauan sitten avioliitosta. Olen ollut avoliitossakin jo kauan.
Nyt minusta tuntuu, että tääkin suhde on epäonnistunut, en pysty olemaan toiselle sitä, mitä haluaisi. Toisessa on piirteitä, jotka ärsyttää minua ja saa tuntemaan vastenmielisyyttä. Koen, että tästä ei tule mitään, ei toista voi muuttaa.
Menin toiseenkin suhteeseen "hurahtamalla". Tuntuu vain niin raskaalta, mies on antanut ymmärtää, ettei halua olla minun kanssa, välillä suutuspäissään sanoo tosi ilkeästi ja on pahoja riitoja.
Ero on käynyt mielessä, mutta se on vaikeeta, kun on oltu pitkään yhdessä. Parisuhde ei toimi kuitenkaan ja tärkein rakkaus tuntuu uupuvan. Mies muuttui etäiseksi ja alkoi sitten syyttää minua. Itsetunto on melkein nollassa ja masennus vaanii nurkan takana.Ajatukset heilahtelee puoleen ja toiseen, mistään on vaikeeta saada kiinni, aloitekyky nollassa.Mitä enemmän ajattelen asiaa, sen väsyneempi olen...
kiitos kun kiinnostuit...
Nyt minusta tuntuu, että tääkin suhde on epäonnistunut, en pysty olemaan toiselle sitä, mitä haluaisi. Toisessa on piirteitä, jotka ärsyttää minua ja saa tuntemaan vastenmielisyyttä. Koen, että tästä ei tule mitään, ei toista voi muuttaa.
Menin toiseenkin suhteeseen "hurahtamalla". Tuntuu vain niin raskaalta, mies on antanut ymmärtää, ettei halua olla minun kanssa, välillä suutuspäissään sanoo tosi ilkeästi ja on pahoja riitoja.
Ero on käynyt mielessä, mutta se on vaikeeta, kun on oltu pitkään yhdessä. Parisuhde ei toimi kuitenkaan ja tärkein rakkaus tuntuu uupuvan. Mies muuttui etäiseksi ja alkoi sitten syyttää minua. Itsetunto on melkein nollassa ja masennus vaanii nurkan takana.Ajatukset heilahtelee puoleen ja toiseen, mistään on vaikeeta saada kiinni, aloitekyky nollassa.Mitä enemmän ajattelen asiaa, sen väsyneempi olen...
kiitos kun kiinnostuit...
Vastaukset 3
Vanhimmat
jos suhde on aiheuttanut sinulle sen, että itsetuntosi on pohjalukemissa, olet väärässä suhteessa. Jos rakkautta ei ole, ja mies ilkeilee, on parempi laittaa kantapäät vastakkain. Miksi sinä roikkuisit huonossa suhteessa joka ei anna muuta kuin huonoa mieltä? ihminen elää vain kerran, sitä ei saa unohtaa.
tsemppiä ja voimia!
Moikka,
olen aivan täsmälleen samassa tilanteessa ja tiedän mitä koet. Samoilla sanoilla, edellinen liittoni ei tosin ollut avio vaan avoliitto sekin. Olen myös hyvin hyvin väsynyt tähän tilanteeseen kun tunnen olevani toiselle aivan täysin väärä ihminen, jokin minussa ei vaan reagoi hänen kanssaan sillätavalla että siitä tulisi koskaan kunnon suhdetta. En rentoudu täysin, en tunne olevani täysin oma itseni, ahdistun suunnattomasti kaikesta tästä yrittämisestä. Pohtiminen halkaisee vielä pään.
Otin aikalisän. Olen nyt muutaman viikon kaverini luona pohtimassa ja töissä toisella paikkakunnalla. Saa nähdä. Enää entiedä. En todellakaan. Minulle myös on sanottu päin naamaa, ettei tästä mitään tule..otan sen tosissaan. Ei yksin voi uskoa ja kun kerran jo aiemmassa suhteessa on petetty, on jo valmiiksi aika varpaillaan.
Lause ei toista voi muuttaa soi korvaan. Oikeasti lähdettekö te, naiset, rakentamaan parisuhdetta sen varaan että voitte muuttaa partnerinne persoonallisuutta? Ilman psykologian koulutusta? Totuus on se, että mikään ei muutu jos ei ITSE halua. Ennen sormusten vaihtamisia pitäisi toinen jo tuntea. Ei avoliitto/avioliitto ole mikään maaginen parisuhteen onni/pelastaja. Jos toimii niin toimii. Ja jos toinen muuttaa persoonallisuuttaan kesken parisuhteen niin tuskin sinä häntä olet sitten läpikohtaisin tuntenutkaan?