Kysymys kuului jo otsikossa.
Olemme muuttamassa kaukosuhteen jälkeen yhteen niin, että mies muuttaa minun perässäni. Hän joutuu siis jättämään vanhat ystävänsä, kuvionsa ja vanhan työpaikkansa. Työnhaku täältä minun paikkakunnaltani on jo alkamassa. Mutta mistä muualta kuin töistä voisi mieheni löytää ystäviä?
Kysyisin myös sitä, miten teille, joilla on ollut sama tilanne, on käynyt? Onko mies jäänyt yksin kotiin sinun lähdettyä ulos kavereittesi kanssa?
Olemme muuttamassa kaukosuhteen jälkeen yhteen niin, että mies muuttaa minun perässäni. Hän joutuu siis jättämään vanhat ystävänsä, kuvionsa ja vanhan työpaikkansa. Työnhaku täältä minun paikkakunnaltani on jo alkamassa. Mutta mistä muualta kuin töistä voisi mieheni löytää ystäviä?
Kysyisin myös sitä, miten teille, joilla on ollut sama tilanne, on käynyt? Onko mies jäänyt yksin kotiin sinun lähdettyä ulos kavereittesi kanssa?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mie muutin miehen kanssa yhteen ja mie jätin kaiken tutun taakseni...tai no joka päivä kyllä käyn kotikunnassani ku koulu on siel.. En viel nii pitkää oo tääl asunu et ois noi kaveri jutut ollu esillä...mut siis onha ne mielessä.. Mut sit toisaalta ku siel omassa kunnassa asuin, ni ei miu kaverit kauheena miu luona käyny. Hyvin viihyn miesten kavereitten kanssa ja ei kukaa viel ainakaa oo sanonu etteikö ne miuta seuraasa huolis. Mix ette ota sitä miestäs matkaan?! Kyl se siitä ajan kanssa..
Kai sinä nyt otat poikaystäväsi mukaan kaveripiiriisi ja kai teillä nyt on jokin yhteinenkin harrastus, missä voitte tutustua uusiin ystäviin. Jos muuta yhteistä ei ole kuin asunto, niin hullusti käy.
mutta tuleehan sitä tietenkin omien kavereiden kanssa paljon kuljettua, koska ne ovat omia kavereita. Jo opiskelujen takia joutuu olla paljon menossa. Totta kai mies saa mukaan tulla kaveripiiriini, mutta kyllä sitä ihmisellä pitää omiakin kavereita olla. Tuskin minun naispuoliset ystäväni hänelle kavereiksi riittävät.
Harrastuksia ei kummallakaan ole oikeastaan minkäänlaista, työt ja opiskelu vievät kaiken ajan.
Ennen kuin mieheni muutti luokseni, ajattelin, että parhaiten sopeutuu tutun harrastuksen seurassa. Kyselin meiltä päin vastaavia harrastusporukoita ja hän pääsikin sitten mukaan yhteen. Ja kavereita on sitä kautta tullut ja ns. "omia menoja"...Mun mielestä on tärkeetä, että miehelläni on sellanen tunne, että on olemassa muutakin elämää kuin me. Ja että itsenäisyys säilyy, vaikka yhteen muutettiinkin.
Mulla sellanen tilanne, etta muutin miehen luokse toiseen maahan.. siis ensin oli kaukosuhde. Olin jo ennestaan kavereita joidenkin miehen kaveredein kanssa, mutta siihen se on kylla jaanyt.. en oo saanut uusia kavereita uudella paikkakunnalla, uudessa maassa.. kylla joskus pikkasen ottaa paahan ja ajattelen, etta jos asuisin yksin tai vaikka jossain solukampassa ni silla tavalla vois saada omiakin kavereita, mutta en tiia.. :|
Minkä ikäinen tämä tuleva avomiehesi on? Nimittäin tuntuma on, että mitä nuorempi, sen helpommin tutustuu uusiin ihmisiin ja päin vastoin.
Ja eihän sekään sanottua ole, että sieltä uudelta työpaikalta niitä kavereita löytyy. Riippuu tietysti alasta (kuvittelisin, että joltain "miehiseltä" alalta uusia tuttavuuksia voisi mahdollisesti löytyä helpommin eli mitä miehesi tekee työkseen?).
Itse aikoinani muutin miehen perässä vieraalle paikkakunnalle. En koskaan oikein sopeutunut, johtui varmaankin ujosta luonteestani. Ne omat ystävät jäivät saamatta, enkä aina halunnut ainoana naisena miehen kaveriporukassakaan liikkua. Nyt olen palannut kotiseudulle ja mieskin on vaihtunut... Mutta onnea teille! Onhan se ihanaa saada oma kulta vakkaristi kainaloon.
Hei
Itse muutin tyttökaverin perässä kuutisen vuotta sitten aivan oudolle paikkakunnalle. Vanhoja opiskelukavereita sinne oli eksynyt viisi kappaletta, kuka minkäkin syyn takia. Nyt olen vihdoinkin herännyt rakentelemaan tuttavapiiriä, aikaisemmin en edes kaivannut uusia kavereita ja hengailin lähinnä sillointällöin näiden vanhojen opiskeluajoilta tuttujen kavereiden kanssa.
Nyt minulla on jo aika paljon kavereita sillä vahdoin työpaikkaa. Uudessa jobissa on paljon samanikäisiä ihmisiä samantyyppisessä elämäntilanteessa. Harrastan myös kahta eri urheilulajia ja sitä kautta olen saanut paljon hyvänpäiväntuttuja.
Ensimmäiset viisi vuotta avovaimo tuskaili kun minulla ei juurikaan ollut kavereita. No enpä minä niitä edes kaivannut. Nyt tuntuu siltä että lisäkaverit eivät olisi pahitteeksi, joten olen alkanut tekemään asian eteen jotain.
Kannattaa muistaa että kaikki ihmiset eivät kaipaa paksua kaveripiiriä ympärilleen. Opiskelupaikkakunnalla minulla oli kavereita vaikka muille jakaa, mutta täällä uudella paikkakunnalla en ole edes tuntenut tarvitsevani niitä kuin vasta nyt.